-Kotiseututoiminta on identiteettikysymys, ja tästä asiasta ovat samaa mieltä kyläläiset ikään katsomatta!
Näin toteaa Hannu Vuoristo, joka on Kiikala-Seuran johtokunnassa ainoa alusta asti mukana ollut. Yhdistyksen 114 jäsenen joukossa on hänen lisäkseen muutama perustajajäsen jäljellä.
Seura perustettiin 7.1.1993 jatkamaan lopetetun museolautakunnan toimintaa. Kiikala oli siihen aikaan vielä itsenäinen kunta ja vapaaehtoisia lautakuntia haluttiin vähentää. Museo Kiikalaan oli perustettu jo 1960-luvun alussa. Museoalueella on seitsemän eri puolilta Kiikalaa siirrettyä rakennusta. Seuran nykyinen sihteeri Ritva Kallio kulki koulutyttönä kylillä keräämässä museoesineitä. Niitä kertyikin keräilijöiden ansiosta aikamoinen määrä, yhteensä 1 900 esinettä, ja Kiikalan museo onkin Salon seudun kotiseutumuseoista laajin ja kattavin.
Kiikala-Seuran toiminnassa kotiseutumuseolla on huomattava rooli. Seuran nykyisen puheenjohtajan Säde Vainio-Sténin tapaa usein museolla kesäisin.
-Museo on avoinna kesäsunnuntaisin ja seuran aktiivit päivystävät siellä silloin. Esittelemme paikkaa kiinnostuneille ja meillä on myös Kiikala-aiheista pientä myytävää: pinssejä, viirejä ja kirjoja. Museo on osa Salon historiallista museota Samua ja kaupungin omistuksessa. Seuramme saa korvausta sen ylläpidosta ja esittelytoiminnasta. Yhteistyö kaupungin kanssa toimii pääsääntöisesti hyvin, mutta huoliakin on.
-Museoalueen puustoa pitäisi raivata ja rakennusten kattoja korjata. Remontointitarpeet kartoitettiin kaupungin toimesta jo kymmenen vuotta sitten, mutta toimenpiteitä odotellaan edelleen, kertovat Hannu Vuoristo ja johtokunnan jäsen Risto Hellström.
Seura organisoi Kiikala-päivän järjestämällä tilaisuuden monille esiintyä.
-Kiikala-päivä on vuosittain heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Se alkaa perinteisesti jumalanpalveluksella ja jatkuu museonmäellä erilaisen ohjelman merkeissä. Vanhat ja uudet kiikalalaiset kohtaavat, se on varmasti päivän tärkein anti. Kylästä pois muuttaneetkin tulevat mielellään silloin tapaamaan vanhoja tuttujaan ja myös mökkiläisiä käy paljon. Ennen pandemiaa kävijämäärä oli kuutisensataa henkeä. Joka kuudes vuosi Seura valitsee Naurisäijän vanhan kansantarinan pohjalta.
Hannu Vuoristo on perehtynyt Kiikalan historiaan ja ollut mukana arkeologisissa kaivauksissa vuonna 2009. Kiikalasta löydettiin merkkejä jopa vanhemmasta kivikautisesta asutuksesta kuin naapuripitäjä Suomusjärveltä, joskin vakituisempaa kyläasutusta seudulla on ollut 1000-luvun paikkeilta alkaen. Hannu on työllistynyt myös Kiikala-Seuran tulossa olevan kirjahankkeen kanssa.
-Seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli nyt jo edesmennyt Matti Siren, joka oli keräillyt runsaasti kaskuja ja kertomuksia Kiikalasta. Jo Seuran alkutaipaleella tehtiin Kiikalan kaskukirja 1. Tarkoitus oli alun perinkin tehdä myös osa 2, koska aineistoa jäi yli. Hanke kuitenkin jostain syystä hautautui, kunnes pari vuotta ennen kuolemaansa Matti Siren antoi pöytälaatikkoon keräämänsä lippulappuset paikalliselle pankinjohtajalle. Niistä ja muusta Matin kirjoittamasta materiaalista on nyt koostettu Matin muistokirja, Naputuksi Vanhastkyläst, jutui ja kaskui …ja vähä muhaltaki. Matti itse oli jo kirjoittanut viitisenkymmentä sivua puhtaaksi ja yhteensä kirjaan on skannattu 150 sivua sellaisenaan. Lisäksi kirjassa on 50-sivuinen kaskuosio. Kesäksi kirja on tulossa myyntiin.
Kiikala-Seuran johtokunta on tehnyt tuntikausia töitä käydessään läpi seuran arkistoja ja järjestäessään niitä. Samassa yhteydessä on järjestelty vähän kylän muidenkin yhdistysten papereita. Huoli toiminnan jatkumisesta vaivaa monia yhdistyksiä: uusia ja nuorempia jäseniä on vaikea saada, nuorisoseurankin keski-ikä lähentelee seitsemääkymmentä. Hannu Vuoristo on kuitenkin luottavainen tulevaisuuden suhteen.
-Kiikala-Seura pysyy viimeisenä pystyssä!
Ja johtokunta nyökyttelee pontevasti.
Elina Koskinen
