Katja Pölönen
Kun sääennuste povaa kirkasta kuulasta syyspäivää, löytyy hyvin todennäköisesti Halikossa sijaitsevan omakotitalon pihalta taivaalle tähystelevä mies.
Ja jos tähystely lupaa hyvää, kantaa Kimmo Harjunpää astrokuvaukseen tarkoitetun kalustonsa ulos. Mistään pikku kaukoputkesta ei ole kyse, vaan noin 30 kiloa painavaan kokonaisuuteen kuuluu lyhykäisyydessään moottoroitu seurantajalusta, ohjauskaukoputki videokameroineen, kuvauskaukoputki, järjestelmäkamera ja läppäri, jotka yhdessä mahdollistavat kaukaa avaruudessa olevien kohteiden kuvaamisen.
Kun mies ja kalusto ovat pihalla, on aika etsiä sopiva kuvauskohde. Tässä kohtaa tähtitieteen tuntemuksesta on suuri apu.
– Aiemmin etsin kohteita manuaalisesti tähtikartan avulla. Silloin saattoi mennä puoli yötä pelkästään kohteen löytämiseen, Kimmo nauraa.
Sittemmin hankittu tietokoneohjattu jalusta paitsi helpottaa kohteen löytämistä, huomioi myös maapallon pyörimisliikkeen.
– Toisin sanoen kuvaan ei tule tähtiviiruja, vaan kohteet ovat tarkkoja.
Syksy on harrastukselle otollista aikaa, mutta haasteita riittää pimeässäkin vuodenajassa.
– Suomessa on aika huonot olosuhteet harrastukselle, sillä Golfvirran vuoksi meillä on usein pilvistä. Myös muun muassa ilmankosteus ja talvella jää eri ilmakehän korkeuksissa vaikuttavat kuvausolosuhteisiin. Taajamassa katuvaloista tulee valosaastetta, mutta sitä voidaan korjata erilaisilla suodattamilla.
Kuvaamiseen vierähtää helposti vähintään pari tuntia, mutta innokkaimmat kuvaajat käyttävät yhteen kuvaan jopa 40-50 tuntia.
– Parissa tunnissa saa sellaisen kohtuuhyvän kuvan. Otetaan esimerkiksi 12 kappaletta osittaisvalotuksia 10 minuutin valotusajalla, jolloin kokonaisvalotusaika on kaksi tuntia. Osittaisvalotukset pinotaan siihen tarkoitetulla ohjelmalla, joka hakee otosten tähdet kohdilleen. Lopuksi pinottu kuva käsitellään kuvankäsittelyohjelmalla, jossa esimerkiksi poistetaan kohina. Käytän itse laajakaistakuvausta, jolloin kaikki värit kuvataan yhdellä kertaa ja myös kuvankäsittely on siten helpompaa kuin vähän monimutkaisemmassa kapeakaistakuvauksessa.
Helpon kohteen kuvankäsittelyyn menee Kimmolta puolisen tuntia, mutta hankalampaan kuvaan vierähtääkin jo useampi tunti.
Hieman erikoisella harrastuksella on hyvin tavanomainen tarina.
– Jo pikkupojasta lähtien olen halunnut katsoa taivaalle ja tähtitiede on kiinnostanut aina, Kimmo kertoo.
Pikkupojasta kasvoi mies ja noin kaksikymmentä vuotta sitten kiinnostus heräsi uudelleen, kun Kimmo huomasi, että laitteiden tähtitieteelliset hintalaput olivat Kiinan massatuotannon vuoksi pienentyneet. Myös tekniikka oli kehittynyt.
– Olen tällainen minä itte –kaveri eli haluan itse kuvata yhtä hienoja kuvia, mitä näkee kirjallisuudessa ja netissä. Pelkällä kaukoputkella saatikka paljain silmin ei esimerkiksi kaasusumuista erota niiden upeita värejä. Ainoa tapa nähdä ne omin keinoin, on ottaa niistä kuva.
Vaikka valtaosa kuvaamisesta tapahtuu omassa pihapiirissä, on harrastuksessa myös sosiaalinen puoli.
– Paikallinen yhdistys UrSalo järjestää Halikon vesitornilla tähtinäytäntöjä ja kerran kuussa meillä on tapaamisia, joissa on yleensä esitelmiä eri aiheista. Myös suomen- ja englanninkieliset nettisivut tarjoavat mahdollisuuden vaihtaa neuvoja ja kokemuksia, sekä ostaa ja myydä tarpeistoa.
Harrastuksen hintalappu riippuu siitä, millä tasolla sitä haluaa tehdä.
– Välineiden hintahaarukka on suuri. Toisia kiehtoo itse rakentelu ja minimibudjetilla harrastaminen, toiset haluavat sijoittaa enemmän. Käyttökelpoisen kaluston saa hankittua noin tonnilla, sillä pääsee jo pitkälle.
Työkseen Kimmo suunnittelee LED-linssejä ja –heijastimia sekä LED-valaistuksessa käytettävää optiikkaa. Teknisestä osaamisesta ja optiikan ymmärtämisestä on hyötyä myös harrastuksessa.
– Olen hieman modifioinut kuvauskalustoa vastaamaan pohjoisen olosuhteita.
Kahden lapsen isällä jää aikaa myös muille harrastuksille, kuten pyöräilylle ja tanssille sekä uusimpana aluevaltauksena pianon soitolle. Kesäihmiseksi tunnustautuva mies onnistuu iloitsemaan myös lähestyvästä talvesta.
– Astrokuvauksen lisäksi talvessa on se hyvä puoli, että pääsee laskettelemaan.
