Kissoille roppakaupalla rakkautta Eija Vesterlundin sijaiskodissa

Sijaiskotivastaava Eija Vesterlund ja hänen kissansa Helmi Orvokki Neiti Kesäheinä.
Sijaiskotivastaava Eija Vesterlund ja hänen kissansa Helmi Orvokki Neiti Kesäheinä.

Eija Vesterlund ja Johanna Råman koettavat löytää hoitotoimenpiteeltä ovelasti piiloutunutta kissaa.
-Kyllä se ennen pitkää löytyy, Vesterlund toteaa luottavaisena.
-Kotonani on tällä hetkellä kuusi kissaa. Niistä suurin osa on sijoituksessa, hän kertoo.

Moni tuntee Eija Vesterlundin Liivi-Eijana, sillä hän järjestänyt Salossa naisten alusvaatekutsuja jo 30 vuotta. Liivikutsut jatkuvat edelleen.

Muutaman viime vuoden ajan Vesterlund on toiminut myös kissojen sijaiskotina. Samalla hän on sujahtanut Salon Seudun eläinsuojeluyhdistyksen yhdistystoimintaan.

Vesterlund on luonteeltaan täydellinen yhdistysaktiivi: sitoutuva, vastuuntuntoinen ja ongelmien luontainen ratkaisija.
-Annoin ensin toiminnalle pikkusormeni, ja nyt olenkin jo rannettani myöten mukana yhdistyksessä. Kaikki alkoi siitä, kun hoidin poikani Antin Pipsa-kissaa. Koronan aikaan kaipasin itselleni kissaseuraa.

Kansalaisopiston kurssilla minulle vinkattiin, että hae kissa eläinsuojeluyhdistykseltä.
-Kun tapasin Helmi Orvokki Neiti Kesäheinän, se nuolaisi minua, ja se olikin rakkautta ensi silmäyksellä, Vesterlund muistelee.
-Alkuvuodesta 2022 minun oli tarkoitus toimia vain sijaiskotina, mutta pian huomasinkin vetäväni yhdistyksessä puuhista ja lähteväni kenttäauttajaryhmässä etsimään loukkaantuneita eläimiä. Kyllä koko päivän saa helposti menemään ESY-hommiin, Vesterlund nauraa ja Råman komppaa.
-Puolisoni ymmärtää kyllä, että näissä hommissa joskus menee aikaa, vaikka taitaa se häntä joskus vähän ärsyttää, Råman naurahtaa, ymmärtäen myös puolisoaan.

Råmanin kodissa pyörii seitsemän kissaa ja koira.

Eläinsuojeluyhdistyksen toive on, että kaikki kissat sijoitettaisiin mieluiten koteihin. Sijaiskotina toimiminen on Vesterlundin mukaan antoisaa, eikä hyvältä kodilta vaadita paljoa:
-Eläinsuojeluyhdistykseltä saa kaiken kiipeilypuita, ruokia ja eläinlääkärikäyntejä myöten, Råman listaa.

Vuonna 2025 eläinsuojeluyhdistyksen läpi on kulkenut jo yli 90 kissaa. Eläimen luopumisesta ei Vesterlundin mielestä tarvitse hävetä, sillä ihmisten tilanteet voivat muuttua, mutta Råman kehottaa miettimään eläimestä luopumisen tarkkaan.
-Eläimen luovuttaminen eläinsuojeluyhdistykselle tulisi olla viimeinen vaihtoehto. Sitä ennen omistajan olisi pyrittävä tekemään kaikkensa, jotta eläimestä ei tarvitsisi luopua, Råman teroittaa.

Sijaiskodin tarkoitus on huolehtia eläimen jokapäiväisistä tarpeista: säännöllisestä ruoka-ajasta, virikkeellisestä elämästä – ja silittelystä.
-Jos kissa on arka, sille pitää antaa aikaa, mutta kissaa pitää myös rohkaista tulemaan ihmisen luo, Vesterlund tietää. Sijaiskodissa pienet askeleet ovat suuria voittoja.
-Kun arka kissa osoittaa luottamusta ja uskaltaa tulla ruokakupille, vaikka olet huoneessa tai, kun kissa ensimmäisen kerran syö herkkuja kädestäsi, ei sitä tunnetta saa muualta, Vesterlund huokaa ja tunnustaa, että usein koteihin lähteviin kissoihin on ehtinyt jo kiintyä.
-Se onkin yksi yleisimmistä syistä, miksi sijaiskoti lopettaa, kun sijoitukseen tulleesta kissasta tuleekin perheenjäsen, Råman vahvistaa. Eläinsuojelutyössä kohtaa kaikenlaisia eläinkohtaloita:
-Itkin minä sitäkin siiliä, joka piti lopettaa, koska sillä oli murtunut lantio. Luulen, että joku oli potkaissut sitä, Vesterlund huomauttaa järkyttyneenä.
-Joskus eläinsuojelutyö vaatii rohkeutta, sillä kentällä ei koskaan tiedä, mitä on vastassa. Tarvitaan myös kommunikaatiotaitoa ja valmiutta lähteä keikalle saman tien, sillä joskus eläinten kanssa on kyse minuuteista, naiset summaavat.

Vaikka yhdistystoiminta on toisinaan kuormittavaakin, toiset ihmiset auttavat jaksamaan eläinsuojelutyötä.
-Me ei olla tylsä porukka, vaan meillä nauretaan paljon, yritetään ja erehdytään ja vaikka henkilökohtainen elämä olisi, mitä on, niin niitä huolia ei muista yhtään, kun on puuhiksessa, Vesterlund iloitsee.
-Ja kokouksissakin nauretaan, jaetaan arkisia huolia ja puhutaan myös eläimistä ja niiden suojelusta, Råman hihittää.
-Aina olen apua saanut, kun olen sitä tarvinnut, Vesterlund lopettaa ja tarkoittaa oikeastaan kaikkea: sijaiskotitoimintaa, kenttätyöskentelyä ja myös olkapäätä murheeseen.

Jonna Hellberg-Pitkänen

Wallu Waldemar Valkovarvas ja Salon eläinsuojeluyhdistyksen kissapuolen aktiivi Johanna Råman vaihtavat kuulumisia kiipeilypuun luona.
Wallu Waldemar Valkovarvas ja Salon eläinsuojeluyhdistyksen kissapuolen aktiivi Johanna Råman vaihtavat kuulumisia kiipeilypuun luona.

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: