Salon pääkirjastossa avautui maanantaina Klubitalon taiteilijoiden näyttely ”Kevätunelmia”. Näyttely on osa MHAW-viikkoa. Mental health art week on Mieli ry:n koordinoima kulttuuritapahtuma, joka toteutetaan nyt kahdeksannen kerran. Tavoitteena on kulttuuri- ja taidetapahtumien myötä vahvistaa eri ikäisten mielen hyvinvointia ja pohtia ja tutkia mielenterveyttä. Tämän vuoden teemana ovat toivo ja rohkeus.
Klubitalo järjestää matalan kynnyksen toimintaa ihmisille, joilla on haasteita mielenterveyden kanssa. Töitään esille asettavien taiteilijoiden opettajana on toiminut taiteilija Satu-Maaria Mäkipuro.
-Olen pyrkinyt herkkään ohjaukseen. Pyrin olemaan siinä hetkessä mukana, kun toinen kokee jotakin. Ja pyrin myös ehdottamaan jotakin muuta, jos näen, että joku taistelee jonkin materiaalin kanssa. Jos tulee sellaisia päiviä, että joku kertoo, että raivostuttaa ihan hirveästi, sitten otetaan tunne mukaan tekemiseen ja käytetään sitä hyväksi, kertoo Mäkipuro.
Liisi Alander on mukana muun muassa isolla hiilipiirustuksella ja maalauksilla. Hän on kärsinyt masennuksesta ja paniikkihäiriöstä, ja Klubitalon tarjoamat mahdollisuudet taiteiluun ovat auttaneet häntä. Mitään erityistä taustaa taiteen parissa Alanderilla ei ole. Hän kertoo. että vuosia sitten osallistuessaan kansalaisopiston öljyvärimaalauskurssille hän ei nauttinut olostaan asetelmia maalatessaan. Maalin katku kävi päälle ja hän stressaantui. Klubitalolla kaikki on toisin. Alander kiittää erityisesti innostavaa ohjaajaa, Mäkipuroa.
-Yhtenä päivänä olin aivan raivoissani, ja Satu neuvoi minua maalaamaan kamalimman taulun, mitä olen koskaan tehnyt. Viuhdoin tummalle taustalle värejä ja kun se oli valmis, sanoin vaan, että se on siinä, nauraa Alander.
-Olen oppinut, että minulle sopii tunteella tekeminen, ei mistään mallista piirtäminen, Alander jatkaa.
Suuri hiilipiirustus on vertauskuvallinen omakuva. Alander on tuonut hahmoa esiin kumittamalla ja pitää symbolisena sitä, miten hänen hahmonsa tulee esiin pimeydestä.
Alander kertoo, että taide on auttanut häntä erilaisten menneisyyden taakkasiirtymien käsittelyssä. Taakkasiirtymällä Alander viittaa alun perin psykoanalyytikko Matti Siiralan keksimään käsitteeseen, ja siteeraa tätä:
-Se mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi.
Marianne Mylly on tuonut näytteille värikkäitä käsityötauluja, joissa kukat kukkivat vastaväreillä maalattujen kehysten keskeltä. Klubitalon toimintaan Mylly on tullut mukaan kolmisen vuotta sitten, kun hän sairastui masennukseen. Hän pitää siitä, että Klubitalo tuo hänen viikkoonsa tiettyä rytmiä, kun keskiviikkoisin on taidetyöpaja ja muuhunkin toimintaan tulee osallistuttua. Vertaistuki on myös tärkeää.
-Olen tehnyt virkkaamalla kukat ja värit on valittu siten, että värit vaihettuvat hienovaraisesti teoksessa. Olen tehnyt käsitöitä kaksikymmentä vuotta, ja koen tekstiilin omaksi materiaalikseni. Taide on tuonut iloa elämääni ja on hienoa, että saa jotakin konkreettista aikaan, Mylly selittää.
-Uusia ideoita on jo syntynyt, ja syyskaudella haluaisin jatkaa saman tyylisen taiteen parissa, mutta tehdä jotakin esittävää. Nämä esillä olevat työt ovat enemmän sellaista väri-ilottelua.
Mylly on laskenut teoksiinsa virkattujen kukkien määrän ja kirjastolla kävijät voivat käydä jättämässä oman veikkauksen. Ensi viikolla tiistaina lähimmäksi veikannut saa mukaansa yllätyskassin.
Kevätunelmia -näyttely on avoinna 3. kesäkuuta saakka.
Kirsi Uusitalo
