Kohti nykypäivää kurotteleva ja monelle tuttu näytelmä on sittenkin rapsakkaa vintagea

Niin tuttua ja tätä päivää, mutta silti jo entisaikaa – ehkä 1970-luku on kiehtova sekoitus molempia? Suomusjärven kesäteatterissa nähtävä farssikomedia Syntipukki on hienovaraisesti modernisoitu versio Agapetuksen vanhasta näytelmästä, jossa tunteet leimahtelevat ja rakkauskin pääsee valloilleen.

Suomusjärven kesäteatterin tämänvuotisessa näytelmässä tehdään paluu arkisten teemojen äärelle – kaupan alalla ei tavallinen taariainen pääse helpolla, vaan siellä missä piisaa ihmisiä ja värikkäitä persoonia, myös sattuu ja tapahtuu. Kaiken syypäänä on tietysti Syntipukki.

Alun alkaen jo 1930-luvulla tehty näytelmä ”Syntipukki” on Agapetuksen eli Yrjö Soinin käsialaa, ja on ajan saatossa myös elokuvallistettu kahdesti. Ensimmäinen elokuvista peräti valjastettiin Stockmannin uuden tavaratalon esittelyyn, sillä filmi kuvattiin Helsingissä Aleksanterinkadun myymälässä. Näytelmän ohjaaja, Suonäppien Arto Nieminen kuvailee, että pyrki muokkaamaan alkuperäistä tekstiä mahdollisimman vähän, jotta sen luonne säilyisi sellaisenaan. Uudelleen sovitettu tarinasta silti tuli, ja on nyt Niemisen nimissä.

– Toimme näytelmän ajallisesti hieman lähemmäs nykypäivää. Mutta 1970-luvulle tämäkin sijoittuu. Kyse on farssista, ne ovat viihdyttäviä näytelmiä, niin myös tämäkin. Yleisön pyynnöstä olemme pyrkineet valitsemaan lavallemme juuri sellaisia kepeitä näytelmiä.

– Syntipukki on todella hauska. Tätä on ollut kiva tehdä, lisää Marja Leppähaara. Hänet nähdään näytelmässä leskirouva Ilona Ilolan roolissa.

Yllättävän moni asia on silti kovin samankaltainen yhä nykyään kuin 1970-luvulla – tai jopa sillä Agapetuksen 1930-luvulla. Näytelmän tarinassa joudutaan pohtimaan sitä, onko asiakas aina oikeassa, ja mitä kaikkea ihminen joutuukaan tekemään uramenestyksensä eteen. Päähenkilö Mussu Koikkalainen (Kalle Kutila) on kiinnitetty Tavaratalo Sampoon, jossa päätyy väkisinkin naurunalaiseksi. Farsseille ominaiseen tapaan mukana on väärinkäsityksiä ja tunteiden paloa – tosin ei väistämättä aina lempeä leiskuvaa sellaista – mutta samaan aikaan tyypillisestä farssista poiketen on juonessa mukana vain yksi ovi, vain yksi tila, jossa koko tarinankaari tapahtuu.

– Yksi ikävä mutka tässä tilan suunnittelussa on ollut se, että kesäteatterista varastettiin lavasteita. Joudumme rakentamaan ne uudelleen, Suonäpit kertovat harmissaan. Kesäteatterissa on aiemminkin kärsitty ilkivallasta ja varkauksista.

Ensi-ilta pidetään kuitenkin aikataulussaan perjantaina 10. heinäkuuta, ja tulevaisuudensuunnitelmiakin on. Alun alkaen näytelmäpiirin visiona oli rakennuttaa katsomon yläpuolelle katos jo täksi kesäksi, ja vaikka siinä tapahtuikin muutoksia, katos on joka tapauksessa tulossa paikallensa.

– Syntipukki ei ollut valintana mitenkään itsestään selvä. Kävin läpi varmasti useamman kymmentä näytelmää, kun yritin etsiä meille sopivaa tarinaa työstettäväksi, Nieminen pohtii. Lopulta näiden aiempien vuosien ”kepeiden tarinoiden” jatkoksi löytyi niitä kenties vieläkin hulvattomampi Syntipukki.

Näyttelijöiden mielipide valinnasta on yhdenmukainen.

– Kiva tarina. Ja jahka vuorosanat vain saataisiin päähän, lohkaisee Urpo Heinonen, joka esiintyy lavalla henkilöstöpäällikkö Kauko Arona. Muutkin näyttelijät kertovat, että Syntipukki on erityisen sopiva näytelmä nimenomaan kesäteatteriin.

Näytelmässä ei ole lauluja, mutta hieman taustamusiikkia saadaan nauhalta.

– Paitsi että onhan meillä mukana sellaisia rallatuksia. Kuten ”pikku-Matin autosta on kumi puhjennut”, sitten on ”huugi-buugia” ja…

Käykin ilmi, että näytelmässä ei lopulta paljon muuta tehdä kuin lauleta!

– Olemme saaneet ennenkin kuulla siitä, että olemme naurettavia, huomauttaa ohjaaja Nieminen. Samanlaista jälkimaininkien höykytystä suonäppiläiset toivovat myös siis tällä kertaa.

Syntipukki, 10.7.–2.8.2026, Suomusjärven kesäteatteri.

Melissa Koponen

Jaa uutinen:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on whatsapp
WhatsApp

Samasta kategoriasta: