Marraskuun hämäränä iltapäivänä iloinen puheensorina täyttää Helsingintiellä sijaitsevan Omppurinteen myymälän, kun seitsemän käsityöläistä on kokoontunut kertomaan ajatuksiaan kotimaisen käsityön tilasta.
Kaikki naiset ovat tehneet käsitöitä jo nuoresta pitäen ja toteavat tekevänsä nyt sitä, mistä pitävät. Osa heistä on tehnyt käsitöitä aikana, jolloin käsintehdyn arvostus oli nollassa, joten he iloitsevat nykytilanteesta ja kysynnän kasvusta.
Omppurinteen yrittäjä ja käsityöläinen Tanja Havia kertoo, että tuotteita löytyy puukoista villasukkiin.
– Meillä on tällä hetkellä kaikkiaan 27 käsityöläisen tuotteita. Ihmiset ovat kyllästyneet markettien tukkutuotteisiin. Vanhemmat haluavat ostaa lapsilleen käsintehtyjä, kotimaisia tuotteita. Käsityöläisyys on ekologista, käytämme puhtaita luonnonmateriaaleja ja myös kierrättäminen onnistuu pitkälle.
Pirkko Lehti valottaa, miten uudet ideat syntyvät. Usein ne tulevat yöllä mieleen ja siksi pitää aina olla sängyn vieressä kynä ja paperia. Pakolla ei tule uutta ideaa ja tuotetta.
– Omasta alastani voin todeta, että ompelupuoli kärsii tekijäpulasta ja tekijät ompelukonekorjaajien vähyydestä. Saumureiden ja teollisuuskoneiden korjaajia ei juurikaan enää ole ja varaosiakin on hankala saada. Tämä hankaloittaa tekemistä ja jos jostain onnistuu löytämään varaosia, niitä kannattaa ostaa varastoon.
Makrameetöitä tekevä Mirjam Vasu kertoo, että tällä hetkellä on vähän myyntitapahtumia ja se kurittaa käsityöläisiä. Valitettavan usein kirpputoreilla tuotteita myydään liian halvalla, hinta tuskin kattaa edes materiaalien hintaa, tämä syö käsityöläisen leipää.
– Muuten tilanteeni on hyvä, nyt minulla on nyt aikaa tehdä, mitä haluan. Minulla on aina ollut intohimo käsillä tekemiseen. On kivaa, että työllänsä voi ansaita elantonsa. Monelle käsityöläiselle yksin tekeminen, markkinointi ja myynti on raskas prosessi, siksi on hienoa, että on yksi paikka, jossa kaikki voivat keskitetysti myydä tuotteitaan.
Muun muassa räsymattoja kutova Sari Kalevo selittää, että kulunut vuosi aiheuttaa materiaalipulaa. Tällä hetkellä on ongelmia esimerkiksi lankojen suhteen. Tuonti takkuaa ja Italiasta ei saada lankaa tällä hetkellä, joten lanka- ja värivalikoimat ovat supistuneet. Useita suosittuja värejä ei enää saa, eikä ole tietoa, miten tulevaisuudessa käy.
– Nykyisen käsityökoulutuksen taso on hämmentävä. Linjoja on uudistettu ja yhdistetty ja usein perusosaaminen on hataraa ennen työssäoppimiseen tuloa. Koulussa voidaan opettaa design-tekstiilin suunnittelua, mutta kankaan rakentaminen kangaspuihin opetellaankin sitten vasta työharjoittelussa. Osa ongelmaa on myös harjoittelupaikkojen vähyys ja myöhemmin itse työpaikkojen vähyys.
Eila Alanen on aikoinaan pitänyt Pohjanpitäjässä omaa käsityöliikettään. Perniöön muuttamisen myötä liike loppui ja ura muuttui aivan toiseksi.
– Nyt on taas aikaa käsitöille, ja töilleni riittää kysyntää Raaseporin, Karjaan ja Salon alueella. Villasukat ovat kysyttyjä, sain juuri 40 parin tilauksen. Nyt kun myyjäisiä ei ole, minulla on neljässä eri paikassa töitä myynnissä.
Käsinpainettuja tekstiilejä myyvä Jaana Pyykkö kertoo, että nykyään taas halutaan yksilöllisiä tuotteita. Hänellä on käsityöläiselle poikkeuksellinen tilanne.
– Tuotteitani on tultu kyselemään jopa kotoani! Lähetän postissa töitäni ja nyt viimeksi lähti saunatuotteita Japaniin. Siellä on Suomi-sauna-projekti, jonne tekemäni painotyöt päätyvät. Japanilaiset tulivat ihan kotiini asti katsomaan työskentelyäni. Onhan se hienoa, että suomalaista käsityötä arvostetaan siellä asti.
Eeva Liisa Ruskojärvi on suhteellisen uusi tulokas porukassa, hänellä on taustalla käsityöalan koulutusta.
– Olen alanvaihtaja ja nyt lopulta pääsin rakastamalleni käsityöalalleni. Tämä on minulle onnenpotku.
Naisten mielestä perinteinen ”puskaradio” toimii edelleen parhaimpana markkinointikeinona. Suomalainen haluaa kuulla suosituksia toisilta tuotteista ja tekijöistä ennen ostamista. Käsityöhön sijoittaminen on tulevaisuuteen sijoittamista, summaavat naiset.
Tanja Virtanen
