Kuisma Savisalo, 69, on viiden lapsen äiti, isoäiti ja yhdelle bonus lapsenlapselle muppa. Hän identifioituu muunsukupuoliseksi transmaskuliiniksi.
-Nään sukupuolen käsitteen janana, jonka toisessa päässä on feminiinisyys (naiseus) ja toisessa päässä maskuliinisuus (miehisyys). Minä muunsukupuolisena en kuulu kumpaankaan kategoriaan, vaan sijoitun janalla lähemmäksi maskuliinisuutta. Transmaskuliinisuus tarkoittaa minulle maskuliinista ulkonäköä ja sitä, että kokemus itsestä ja omasta toiminnasta on maskuliininen, Kuisma kertoo.
Hän korostaa, että sukupuoli-identiteetin käsitys rakentuu yhteiskunnan sosiaalisille normeille.
Kuisma rupesi ensin pohtimaan seksuaalista suuntautumistaan, kun oli naimisissa miehen kanssa ja perheessä oli lapsia. Silloin hän hakeutui Seta ry:n toimintaan. Kun sukupuoli-identiteetin käsitys rupesi muuttumaan, hän sai tukea Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen toiminnasta.
-Kun puin pitkästä aikaa mekon päälleni, se tuntuikin naamiaisasulta. Siitä lähti liikkeelle identiteetin pohtiminen. En kuitenkaan ollut asioista täysin tietämätön.
Kuisma ei ole käynyt läpi mitään sukupuolta korjaavia leikkauksia, mutta hän käyttää testosteronia.
-Minulla on partahapsuja ja hiukset ohenevat päälaelta, niin kuin kenellä tahansa ikääntyvällä miehellä.
Nykypäivänä Kuisma on naimisissa ja hänen puolisonsakin on muunsukupuolinen transmaskuliini. Hänen mukaansa he elävät ihan tavallista arkea, johon oma identiteetti tuo sisäistä varmuutta. Lapsilleen hän on yhä äiti ja lapsenlapsilleen mummi.
-Eihän äitiys ole kadonnut mihinkään. Se on ja pysyy. Lastenlasten kanssa puhutaan sukupuoli-identiteetistäni joskus, jos he niin haluavat.
Ikänsä puolesta Kuisma on sateenkaariseniori ja hän onkin mukana Sateenkaariseniorit ry:n toiminnassa ryhmänohjaajana. Kokemuskouluttajana hän haluaa tarinallaan lisätä ihmisten tietoutta ja antaa vertaistukea.
-Vedän sateenkaarisenioireiden ryhmiä ja käyn puhumassa erilaisissa tapahtumissa. Olen käynyt “Hyvä ikä” -messuilla ja kouluissa sekä oppilaitoksissa. Helsingissä 1.-luokkalaiset olivat suoria ja 8.-luokalla eräs poika kysyi, kuinka tulla kaapista ulos homona omille isovanhemmilleen.
Kuisma neuvoi ensin ottamaan teeman esille isovanhempien kanssa leimaamatta itseään. Hänen mukaansa on tärkeää tietää ensin, että ympäristö oman identiteetin kertomiselle on turvallinen.
Kuisma on ollut Helsingissä ja Somerolla mukana Elävässä kirjastossa, jossa hän on kertonut tarinaansa erilaisille ihmisille. Somerolla hän kohtasi nuoria opiskelijoita.
-Nuorten kanssa täytyy puhua hyvin selkeästi, mutta he tietävät nykypäivänä enemmän kuin minä omassa nuoruudessani. Somerolla olen ollut pari kertaa ja siellä nuoret olivat ujoja.
Tämän viikon perjantaina Kuisma vierailee Perniön kirjastossa.
-Vähän jännittää, millainen vastaanotto siellä tulee olemaan, hän myöntää.
Eläviä kirjoja Perniön kirjastossa
Marraskuun ensimmäisenä päivänä järjestetään Perniössä elävä kirjasto. Tapahtuma on tarkoitettu 9.-luokkalaisille ja lukion 2. vuoden opiskelijoille tarkoituksenaan vähentää ennakkoluuloja vähemmistöjä kohtaan. Järjestäjänä toimii Perniön SPR yhteistyössä koulujen kanssa.
Elävässä kirjastossa vähemmistöön kuuluvat henkilöt tulevat kertomaan omasta elämästään.
-Se on matalan kynnyksen tilaisuus tutustua ja kysellä asioista, jotka ovat itselle joko vieraita tai joista on kiinnostunut. Pienryhmässä tai yksin elävää kirjaa lukiessa saadaan usein hyviä keskusteluja aikaan. Kirjat kertovat omasta kokemuksestaan ja nuoret voivat kysellä juuri heitä kiinnostavasta asiasta. Kirjaa tulee kohdella kunnioittavasti eli kirjaa ei haukuta eikä kirjalle puhuta epäkunnioittavasti. Kirjalla on milloin tahansa oikeus lopettaa keskustelu tai ilmoittaa, jos hän ei halua vastata esimerkiksi liian henkilökohtaisiin kysymyksiin, kertoo SPR:n Perniön osaston sihteeri Päivi Vigg.
Kirjoille pidetään ennen tapahtumaa lyhyt koulutus kirjana toimimisesta.
-Kirjaksi ei voi lähteä, jos oma tilanne on kovin tuore tai asia ei ole itselle tarpeeksi tuttu ja hyvin hallussa. Kirjana toimiminen saattaa nostaa ikäviä muistoja ja jopa ahdistaa, joten kirjalla tulee olla taito käsitellä näitä asioita.
Nelli Spännäri
