Reija Palttala
Sini Lundgrén aloitti tehtävässään Salon toisena kulttuurituottajana lokakuun alussa. Alkuaika syyslomataukoineen on kulunut työnkuvaan perehtyessä. Hänen kollegansa, kesällä toimessaan aloittanut Suvi Aarnio on jatkanut aiemmin tehtävässä toimineen Jouko Kivirinnan toimenkuvan alueilla Salon kulttuuriasiain yksikössä.
– Oma tehtäväni on puolestaan ihan uusi alue. Lasten ja nuorten kulttuurituottajaa ja koordinoijaa ei Salossa ole aiemmin ollut, Sini Lundgrén sanoo.
– Salossa ei ole parhaillaan voimassa olevaa lasten- ja nuorten kulttuurikasvatussuunnitelmaa. Aikaisemmin sellainen tehtiin ja toteutettiinkin hetken aikaa, mutta sitten leikkaukset kaupungin taloudessa lakkauttivat sen. Nyt tähän alueeseen halutaan panostaa enemmän.
Kulttuurituottajana hän haluaa edistää asioita sisäisen yhteistyön kautta ja hyödyntää resursseja entistä paremmin toimimalla eri tahojen välisenä mahdollistajana.
– Pyrin auttamaan asioiden tekemisessä ja eteenpäinviemisessä. Myös kulttuurikasvatussuunnitelman toteuttamisessa tarvitaan laajaa kaupungin sisäistä yhteistyötä. Sitä olisi tarkoitus saada voimakkaasti eteenpäin jo ensi vuoden aikana. Lisäksi vapaan kentän lastenkulttuurin toimijoiden parissa pyrin auttamaan asioiden edistämisessä, Lundgrén kuvailee.
– Kartoituksesta aloittelen tätä tehtävääni, hahmotan mitä lasten- ja nuortenkulttuurin kentällä on jo olemassa ja mitä puuttuu. Selvitän, mitä voisi olla mahdollista tehdä jo olemassa olevin voimin, ja samalla myös uusien ideoiden ja sisältöjen synnyttely nykyisen toimijakentän pohjalta on ajankohtaista.
Salon lasten- ja nuortenkulttuurin kenttää uusi kulttuurituottaja pitää monipuolisena. Tarjontaa löytyy paljon.
– Salon rikkaus ja haaste on se, että tämä on niin laaja alue ja ympäristö. Monissa kylissä on hienoa yhteisöllistä toimintaa. Toisaalta monet toiminnat ovat täällä keskuksissa. Alueellinen yhdenvertaisuus onkin haaste. Toivoisin, että aika pian pystyisin tekemään kyläkierrosta ja näkisin millaista toimintaa kylistä löytyy, Lundgrén sanoo.
Näköalapaikka uuteen
Kulttuurituottajan koulutuksen omaava Lundgrén on lähtöisin Satakunnasta, Eurasta. Salossa nyt 16 vuotta asuneena hän tuntee salolaista kulttuurielämää. Kulttuurituottajan tehtävässä näkökulma on kuitenkin uudenlainen.
– Tämä tehtävä on itselle hieno näköalapaikka uuteen, ja paljon mahdollisuuksia tulee mieleen heti. Laajuus ja monipuolisuus aiheuttaa haasteita siihen, mihin tarttua aluksi. Vapaa-aikatoimen sisäinen yhteistyö on nyt se, mihin ensimmäiseksi keskityn. Itselleni se on hyvinkin tuttu toimija työskenneltyäni viisi vuotta Salon kansalaisopistossa. Nyt on kiva lähteä kehittämään yhteistyötä vähän eri näkökulmasta kuin aiemmin.
Myös maahanmuuttajien parissa työskentelystä Lundgrénilla on kokemusta jo muutettuaan Saloon kuusitoista vuotta sitten.
– Olin lasten ja perheiden vapaa-ajanohjaajana Perniön vastaanottokeskuksessa. Siellä tehtäviini kuului juuri lasten vapaa-ajan toimintojen suunnittelu ja mahdollistaminen. Perniön ja Kemiön rajalle oli silloin pakko tuottaa myös palveluja, koska liikkuminen edemmäs oli hankalaa.
Myös uudessa toimessaan Lundgrén toivoo voivansa yhdistää erilaisia toimintakulttuureja toisiinsa, esimerkiksi kulttuurin ja liikunnan alueilla. Aiemmin hän onkin toiminut Turussa viiden vuoden ajan kulttuuria ja liikuntaa yhdistelevissä projekteissa. Liikuntapuolella hän ollut mukana jo oman harrastuksensakin puolesta esimerkiksi SalPa-salibandyn puheenjohtajana.
– Turku 2011 kulttuuripääkaupunkiohjelmaan liittyvä Kulttuurikuntoilun keskuspuisto oli koordinoimani hanke. Sen jälkeen sijaistin Turussa vuoden ajan monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajakoordinaattoria, Lundgrén kertoo.
– Karsastan kaikkea vastakkainasettelua. Ihminen, joka harrastaa liikuntaa, harrastaa todennäköisesti myös kulttuuria, ja on aktiivinen monilla elämän osa-alueilla, hän lisää.
Salon kansalaisopiston alettua vahvemmin kehittää maahanmuuttajakoulutusta aloitti Lundgrén siellä koordinaattorina syksyllä 2014.
– Koordinoin projektityöntekijänä maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta ja opetin myös kulttuuri- ja yhteiskuntatietoutta. Toiminnan laajentuessa toimin siellä koulutussuunnittelijan nimekkeellä viimeiset puolitoista vuotta. Toimeen kuului muiden muassa ”Tutustu Saloon”-kurssin koordinoiminen ja toteuttaminen maahanmuuttajaopiskelijoille. Siinä tähän uuteen kulttuurituottajan tehtävääni kuuluva kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen alue tuli jo osittain tutuksi, Lundgrén sanoo.
Enemmän kulttuuria lasten ja nuorten arkeen
Omista vahvuuksistaan Lundgrén kokee positiivisen luonteen, uteliaisuuden ja monista asioista innostumisen hyvinä piirteinä myös uuden työn kannalta.
– Mielestäni on tärkeää madaltaa kynnystä kulttuurin tavoitettavuuteen, ja nähdä kulttuurin mahdollisuudet yllättävissäkin yhteyksissä. Kulttuuria olisi hyvä tuoda enemmän lasten ja nuorten arkipäivään. Se on juuri kulttuurikasvatusta, ja lapset sekä nuoret kasvavat sitä kautta luontevasti kulttuurin kuluttajiksi, hän sanoo.
– Erilaisten kulttuurin alueiden törmäyttäminen on mitä parhain tapa luoda yhteistoimintaa. Muiden muassa historiaa, joka Salossakin on hyvin rikas, voidaan tuoda esille ja elävöittää kulttuuritoiminnassa monin tavoin. Esimerkiksi voisi ottaa vaikkapa boffauksen, pehmomiekkailulajin, jossa historia ja perinne yhdistyy hienosti liikuntaharrastukseen, Lundgrén kuvailee.
Omista harrastuksistaan Lundgrén mainitsee musiikin, elokuvat ja kirjallisuuden, jotka kulkevat arkielämässä mukana koko ajan. Salibandyä hän pelaa SalPan naisissa yhdistystoiminnan lisäksi. Myös omien 8- ja 11-vuotiaiden lasten harrastusten kautta tulee oltua mukana erilaisissa verkostoissa. Lundgrenin tytär käy käsityökoulussa sekä teatteri- ja liikuntaharrastuksissa. Tietokoneista ja pelimaailmasta kiinnostunut poika käy puolestaan koodikoulua.
– Avoimuus ja välittömyys on itselleni tärkeää. Lapsianikin kannustan itseilmaisuun. Toivon, etteivät he turhaan rajoittaisi itseään ja pysyisivät avoimina erilaisille asioille. Sosiaalisuus ja avoimuus on yleensäkin todella tärkeää. Samoin toivoisin itsekin olevani tässä työssäni avoin ja helposti lähestyttävä tyyppi.
Lundgrén sanoo ympäristö- ja ekologisten arvojen olleen itselleen kauan tärkeitä ja hän on iloinen nykyisestä ympäristönäkökulmien painottamisesta. Myös itselleen hän kertoo puutarhanhoidon ja luonnossa liikkumisen tuovan voimaa.
