Nokia – Turun kaupunginteatteri
Teksti Sami Keski-Vähälä, Ohjaus Mikko Kouki, Lavastesuunnittelu Teppo Järvinen, Sävellys ja äänisuunnittelu Iiro Laakso, Videosuunnittelu Sanna Malkavaara. Rooleissa Anna Victoria Eriksson, Minna Hämäläinen, Stefan Karlsson, Mika Kujala, Taneli Mäkelä, Olli Rahkonen, Kimmo Rasila, Carl-Kristian Rundman
Kimmo Lehto
Nostetaan kissa heti pöydälle: tässä näytelmässä ei liiemmin olla Salossa. Toki näytelmässä käydään Salossa ja mainitaan muutamaan otteeseen, mutta se siitä. Eikä sen tarvitsekaan, sillä Turun kaupunginteatterin Nokia kertoo suuryrityksen tarinan sen keskeisten henkilöiden silmin. Ja tekee sen tavalla mikä palkitsee katsojan.
Suuryrityksen tarinan tuominen teatterinlavalle on kieltämättä skeptisyyttä herättävää, eikä Suomessa ole teatterit pahemmin tarttuneet aiheeseen. Käsikirjoittaja Sami Keski-Vähälä ja ohjaaja Mikko Kouki ovat uskaltaneet ottaa tämän jopa pienoisen riskin, mutta onnistuvat. Lavalla nähdään näytelmä, joka saa Nokian historian katsojan silmiin näyttämään jopa kuninkaiden taisteluna.
Nokian matkapuhelinten nousu ja tuho seurataan kahden keskeisen henkilön, Jorma Ollilan (Taneli Mäkelä) ja Risto Siilasmaan (Olli Rahkonen) näkökulmasta. Ensimmäisellä puoliajalla Nokian aseman nousua ja suuruuden päiviä katsotaan itseoikeutetusti Jorma Ollilan näkökulmasta. Tarina alkaa Ollilan lapsuudesta päätyen rahoitusalalta Nokian Salon tehtaan johtajaksi ja aina koko suuryrityksen pääjohtajaksi asti. Ennen väliaikaa mukaan astuu kuvioihin nuori ohjelmistopuolen asiantuntija Siilasmaa ja toinen puoliaika kertoo Nokian lähihistorian traagisimmat vaiheet Siilasmaan silmin.
Käänteet ovat Nokiaa seuranneille tutut. Näytelmä ei kuitenkaan pyri olemaan dokumentti tapahtuneesta, vaikka historian eri tapahtumat (pankkikriisit, New Yorkin terrori-iskut jne.) tuodaankin todellisuutta vastaavana esille. Viitekehys dramatisoidun tarinan taustalla pitää paikkansa.
Yhtenä hyvän näytelmän kriteerinä voinee pitää myös sitä, että vaikka näytelmä onkin suhteellisen pitkä, melkein kolme tuntia, olisi tarinaa seurannut vielä pidempään. Tosin Nokian näkökulmasta tarina päättyy juuri siihen, mihin sen kuuluukin. Näytelmä on nopeatempoinen, mutta sopivalla tavalla rytmitetty. Näyttelijät (Rahkosta ja Mäkelää lukuun ottamatta) näyttelevät lukuisia rooleja, toimien jopa kiivaan dialogin keskellä kertojan roolissa. Ratkaisu toimii tässä tapauksessa ja näyttelijäsuoritukset ovat erittäin onnistuneet kaikkinensa.
Tarinan rytmi ja dialogin määrä tuo hieman mieleen yhdysvaltalaisen ohjaaja-käsikirjoittaja Aaron Sorkinin tuotannon (mm. Tv-sarjat Newsroom, Studio 60 ja elokuvista mm. Social Network). Nopeat leikkaukset ja tapahtumien kulku ei kuitenkaan mene liiallisuuksiin, mutta pitävät katsojan mielenkiinnon herpaantumatta lavan tapahtumissa. Vahvat Kalevala-viittaukset saavat rinnalleen myös kansalliseepoksemme sananpartta muistuttavat repliikit. Näytelmän jälkeen piti hetki pohtia, lainattiinko kansalliseepoksestamme jotain aivan suoraankin.
Vaikka aivan ensimmäiset kohtaukset näytelmän alussa nostivat epäilyksiä tulevasta, ei tökeröt slapstickmäiset kohtaukset onneksi jatkuneet sen pidemmälle. Huumoria ei unohdeta kuitenkaan missään vaiheessa, mutta se ei tunnu niin päälleliimatulta kuin alun kohtauksissa.
Ohjaaja Kouki ja käsikirjoittaja Keski-Vähälä ovat tehneet lavalle yhden parhaimmista näytelmistä, mitä Turun kaupunginteatterissa on hetkeen nähty. Tyylikäs, vaikkakin yllättävän minimalistinen lavastus ja tasaisena maalaileva äänimaailma tukee tarinan nyansseja. Miellyttävää kokonaisuudesta tekee kuitenkin se, että vaikka aihe saattaa olla puiseva, niin taitavalla ja osaavalla työryhmällä siitä saadaan katsojaa palkitseva näytelmä. Nokian matkapuhelinbisneksen nousu ja lasku kuvataan suuren ilon kautta traagiseen loppuun eikä tietynlaiselta liikuttumiseltakaan voida välttyä.
Arvostelun alussa mainitaan, että näytelmä ei sijoitu Saloon. Se pitää paikkansa, mutta tapahtumat ja käänteet ovat montaa salolaista ja Nokialla työskennellyttä lähellä. Tätä kautta näytelmä tuntuu varmasti monelle lukijalle läheiseltä. Tämä on ehdoton teatterisuositus kaikille, jotka aiheen kokevat omakseen.
