Kuusjoen karjalaisten 80-vuotisjuhlat alkoivat jumalanpalveluksella Kuusjoen kirkossa, jonne Perttelin ja
Kuusjoen aluekappalainen Suvi Laaksonen oli apuvoimineen tuonut karjalaista väriä.
-Osa Kanneljärven kirkon esineistöstä on normaalisti sijoitettuna Perttelin kirkkoon, mutta tätä tilaisuutta varten ne tuotiin tänne Kuusjoelle. Rajantakaisen Karjalan kirkkojen esineistöä on tuotu eri puolille Suomea. On liikuttavaa ajatella, että evakkokuormissa on kotoisten tarve-esineitten lisäksi tuotu kirkon aarteita. Sydäntä raastaa se, minkälaisissa olosuhteissa näitä on pakattu.
-Räisälän kirkosta on tuotu jopa alttaritaulukin, se on nykyään Kokemäen kirkossa, kertoo karjalaisen ruokaperinteen vaalija Kaija Tuomala.
Varsinainen juhlatilaisuus järjestettiin Kuusjoen seurakuntatalossa ja ensimmäiseksi salin etuosaan toivat Suomen ja Karjalan liput Matti Liski ja Erkki Koli, Kuusjoen karjalaisten pitkäaikainen emerituspuheenjohtaja. Hänet myös palkittiin Karjalan Liiton kultaisella ansiomerkillä. Yhdistyksen nykyisen puheenjohtajan Jukka Laapotin avaussanojen jälkeen kajautettiin Karjalaisten laulu, ja kun karjalaisen luonteen omaavilla on yleensä yhtä herkässä niin nauru kuin itkukin, niin kyllä siinä silmiä pyyhittiin.
Karjalainen ruokaperinne on kaikille tuttua. Kaija Tuomala on ihan virallinen piirakkamestari ja hänellä on monta mielenkiintoista tarinaa karjalaisiin leipomuksiin liittyen.
-Karjalaisseurojen Salon piirin naistoimikunta valmisti presidentti Sauli Niinistölle hänen viimeisenä virkavuotenaan joulutervehdyksen: riisi- ja perunapiirakoita, sulhaspiirakoita, vatruskoja ja lanttusupikkaita. Sulhaspiirakat ovat saaneet nimensä siitä, kun vävyehdokas ensimmäistä kertaa tulee vierailemaan morsiamensa kotona. Jos ehdokas on tytön äidille mieluinen, niin hän alkaa heti tehdä sulhaspiirakoita, jotka paistetaan pannulla. Näillä nykyisillä kauppojen sulhaspiirakoilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisten kanssa.
Yhdistyksen pitkäaikaisen sihteerin Raili Nummelan historiikkikatsaus kerrotaan ihan omin sanoin, mikä tekee siitä mukavan mielenkiintoisen.
-Paperit on haihtuneet taivaan tuuliin, jos niitä joskus on ollut. Pitkään yhdistys kokoontui kodeissa, välillä pieniin tiloihin ahtautui 30–40 henkeä, mutta sopu sijaa antoi ja puhe karjalaiseen tapaan soljui.
Nykyään kuukausittaiset tapaamiset ovat Kuusjoen terveysaseman talossa, mutta sen lakkauttaminen huolestuttaa. Ikäjakaumamme on tällä hetkellä 53–87 vuotta.
Myös Nummela palkittiin pitkäaikaisesta työstään yhdistyksen hyväksi, ”ilman häntä ei koko yhdistystä varmaan olisikaan”, kommentoi joku.
Puheenjohtaja Jukka Laapotin juuret ovat Uudellakirkolla.
-Kuukausitapaamisissamme on välillä vierailijoita: kirjailijoita tai musiikkia. Kesällä meillä on kyykänheittoa, ja siihen on osallistunut Kuusjoen koulun oppilaitakin. Karjalaiset ruokapidot järjestetään seuraavan kerran lokakuussa Somerolla ja joka toinen vuosi järjestettäviin Karjalaisiin kesäjuhliin osa porukasta osallistuu.
Tilaisuudessa pohdittiin myös karjalaisuuden merkitystä nykyaikana, kun sukututkimus on selkeästi nostanut suosiotaan.
-Omien juurien tuntemus on itsessäni ollut siemenenä varmaan aina, mutta se on vahvistunut vuosien myötä.
Meillä on seitsämän lasta, joista jokainen tietää omaavansa karjalaiset juuret.
Jukan puolisolla Jaana Laapotilla on herttainen tarina pariskunnan alkuvaiheista.
-Menin ensimmäisen kerran käymään Jukan kotona ja näin pihalla moottorisahan ja saappaat. Isäni teki myös metsätöitä, joten ajattelin että se on hyvä merkki. Sisällä silmiini osui Karjalan viiri ja tiesin että tässä se nyt on!
Juhlaohjelmassa oli muunmuassa runoja ja musiikkia, sekä Pekka Määttäsen tuoma Karjalan Liiton tervehdys, jossa hän osuvasti rinnasti ukrainalaisten nykyisen tilanteen karjalaisten evakkomatkaan.
-Karjalaisilla oli juuret, joihin tukeutua ja siivet, joilla jatkaa.
Elina Koskinen
