Maritta Määttänen
Salo ja sen lähiseutu tarjoavat runsaasti koettavaa ja katsottavaa kaikenikäisille. Tämän asian testasi ja totesi todeksi kolmilapsisen perheen äiti Nadezda Polikarpova heinäkuun aikana.
– Katsoin Salo.fi -sivuilta kaikki uimarannat ja museot. Tarkoituksenani oli viedä lapset tutustumaan eri uimarantoihin ja museoihin kesälomalla. Joissakin paikoissa olimme olleet jo ennenkin, Nadezda kertoo.
Perheen lapset, kolmevuotias Dijar, kahdeksanvuotias Daniel ja neljä kuukautta vanha Diana, pääsivät äitinsä kanssa vierailemaan peräti kahdeksalle eri uimarannalle ja viiteen mielenkiintoiseen museoon. Kolmen viikon aikana oli ainoastaan yksi omassa pihapiirissä vietetty päivä ja toinen, Raaseporin merimaisemista nautittu lomapäivä.
– Katsoin ensin päivän sään ja kysyin sitten pojilta, minne he haluaisivat mennä. Uimarannoista valitsimme aina ne, joissa on myös sauna, sillä pojat tykkäävät saunoa. Naarjärvellä olimme yhteensä kuusi kertaa. Se on tuttu paikka, olemme olleet siellä talvellakin, kun oli paljon lunta. Samoin Lehmijärvellä olemme käyneet monta kertaa. Tuntuu, että siellä paistaa aina aurinko, Nadezda nauraa.
Naarjärven suosion takaa hyvä ranta ja laiturit sekä nurmikko, jolle voi asettua puiden varjoon lepäilemään ja syömään eväitä. Grillikatoksessa paistuvat makkarat ja hampurilaiset.
– Pojat juoksevat saunaan ja järveen edestakaisin. Nurmikolta pystyn seuraamaan heitä ja olemaan Dianan kanssa. Minulla on hyvä olo, kun saan olla lasten kanssa. Lapset viihtyvät ja minäkin viihdyn. Salon kaupungin päätös, ettei lasten tarvitse maksaa saunasta, on todella hieno asia. Se lisää lapsiperheen halua mennä uimarannalle.
Nadezda ja lapset kävivät Kokkilan, Märynummen, Vuohensaaren, Varvojärven, Lehmijärven, Mathildedalin, Naarjärven ja Meripirtin uimarannoilla. Danielin mielestä uimarannoilla on ollut kaikkein parasta hyppiminen veteen.
– Jos on hyvä laituri, sieltä voi hypätä veteen. Tykkään volttien tekemisestä. Varvojärvellä saa vuokrata ilmaiseksi leluja ja uimaräpylöitä ja siellä on myös liukumäki. Uskallan mennä kylmäänkin veteen uimaan. Me oltiin luokan kanssa keväällä Naarilassa, menin silloin 10-asteiseen veteen, Daniel kertoo.
Dijar ei osaa vielä täysin uida, mutta viihtyy hyvin vedessä uimarenkaan ja kellukkeiden kanssa.
– Tämä on ollut paras kesä. Meillä on ollut vesimelonia joka kerta mukana, se on mun parasta herkkua, Dijar kommentoi.
Nadezda vahvistaa asian, vesimeloni on koko perheen ykkösherkku. Eväät ovatkin tärkeässä osassa, kun lähdetään lasten kanssa reissuun. Myös museoissa käynnin yhteydessä Nadezda järjesti aikaa eväidensyöntiin.
– Ensimmäisenä kävimme Meritalon museossa. Katsoimme lasten kanssa kaikkia esineitä hyvin tarkkaan. Vierailimme myös Salon Elektroniikkamuseossa, Halikon Museossa ja Trömperin Kestikievarissa. Jos menimme kävellen, pysähdyimme matkalla oleville leikkipaikoille. Nekin ovat keskenään erilaisia. Kävimme tietenkin myös kaupassa ostamassa herkkuja. Menen aina lasten ehdoilla, sen mitä he jaksavat.
Daniel kertoo Halikon Museossa näkemistään esineistä, jotka olivat tehneet vaikutuksen.
– Siellä oli paljon erilaisia vanhoja esineitä ja pyssyjä. Se museorakennus näyttää pieneltä, mutta se ei ole. Siinä on kolme kerrosta ja sinne mahtuu kaikenlaista. Kakkoskerroksessa on vähän pelottavaakin. Siellä on sahoja ja jotain sairaalaesineitä, Daniel paljastaa.
Valokuvaajaksi opiskellut Nadezda piti uinti- ja museoreissuillakin mukanaan aina kameraa ja sai tallennettua useita yhteisiä hetkiä lastensa kanssa. Kesäiset retket tallentuivat myös moniksi kuvakirjoiksi. Nadezda kehuu Salon aluetta hyväksi paikaksi asua ja viettää vapaa-aikaa.
– Olemme asuneet Salossa 13 vuotta, menimme naimisiin Orhanin kanssa 10 vuotta sitten. Tykkäämme asua täällä, tämä on viihtyisä pikkukaupunki, Nadezda kehuu.
