Reija Palttala
Neljä vuotta sitten Eeva Husu ja Hannu Lehti olivat oikeassa paikassa oikealla hetkellä, kun molemmat olivat tahoillaan saaneet idean lähteä Helsingin Kaivopuiston ulkolavalla järjestettyihin tansseihin.
Eevalla olisi lavalle tullessaan vientiä ollut enemmänkin, mutta Hannu oli nopeampi ja muutenkin kiinnostus heräsi heti.
–Hannu oli niin aktiivinen ja sillä oli ”smaili” kohdillaan – ajattelin, että iloinen velikulta, sanoo Eeva.
Tanssiessa molemmista tuntui välittömästi luontevalta, vaikka nyt neljän vuoden jälkeen hieman kiistaa herätti kysyttäessä, mikä tanssilaji oli ensimmäinen yhteinen. Hannu muisteli sen olleen jenkka, Eevan mielestä silloin soi valssi. Juomiksi ostetut lonkerotkin varastettiin pöydästä sillä kerralla, mutta se unohtui kun kumppanit olivat hurmaantuneita toistensa seurasta.
–Eeva sanoi, että askeleet natsaavat tässä nyt niin hyvin yhteen, Hannu kertoo ensikohtaamisesta tanssilattialla.
Muut mahdolliset tanssikavaljeerit jäivät lavan reunalle, ja vain yksi lähti mukaan – pidemmäksi aikaa kuten molemmat saattavat nyt todeta.
–Ensin kyllä ajattelin, että tää ei voi mennä tämän vanhan kaavan mukaan, että puolentoistaviikon päästä olen Eevan kylpyhuoneessa laittamassa pyykinkuivaustelinettä seinään kiinni. Mutta siitä se vain lähti, ja sen jälkeen on tapahtunut paljon, me ollaan jo täällä, Hannu kertoo.
Pian Eeva myikin asuntonsa Helsingin 5. linjalla ja muutti Hannun luokse Espooseen. Vuoden 2017 toukokuussa molemmat päättivät muuttaa yhdessä Saloon. Vaihtoehtoina oli joko Hyvinkää, Salo tai Lohja. Salo veti pisimmän korren, ja stadilaisista tuli salolaisia. Salon seudulta on löytynyt hyvin yhteisiä harrastuksia, vaikka edelleen suunnataan vapaa-ajalla myös Helsinkiin päin.
Vapaa-aikaa onkin omaan tahtiin, koska sekä Eeva että Hannu ovat eläkkeellä. Vauhti ei silti juurikaan ole hiljentynyt, sillä molemmat tykkäävät edelleen mennä, harrastaa ja juhliakin – ja paljon tehdään nimenomaan yhdessä. Aikoinaan, ennen kuin tutustui Eevaan, Hannulla oli tapana käydä Caravaanari-vaunun kera Seinäjoen tangomarkkinoilla tanssimassa.
–”Nakkikiskaa” ei enää vedellä, mutta meillä on vaunulla nyt pysyvä paikka Raaseporin Skåldön saaressa. Siellä on yksityinen klubi, jossa on yhteensä 60 vaunua, Hannu sanoo.
–Ja lähistöllä on myös tapahtumia paljon, kuten elävää musiikkia, onkikilpailut ja ”olympialaiset”, Eeva mainitsee.
Wanhan tanssikellarissa Helsingissä molemmat ovat käyneet aikoinaan, mutta paikka lopetettiin jo viitisen vuotta sitten.
-Siellä tuli käytyä parikin kertaa viikossa, ja kunto pysyi yllä tanssiessa.
Salon seudulla ei lavatanssipaikkoja heidän mukaansa ole kovin montaa, mutta esimerkiksi Esakallio ja Ämyri on olleet heille lavatanssipaikkoina mieluisia.
-Laivalla ollessa tanssitaan myös, viimeksi juhannuksena Baltic Princessalla, Eeva sanoo.
Tanssikursseja Hannu on käynyt muutaman olleessaan 18-vuotias ja päivittänyt taitojaan 35-vuotiaana – legendaarisen Åke Blomqvistin tanssikoulussa molemmat kurssit. Eeva ei niinkään ole kursseja käynyt, vaan tanssinut aina tilaisuuden tullen.
–Lapsena ja nuorena maalla asuessa häissä tuli tanssittua aina. Isä oli myös musikaalinen, ja opetti tanssimaankin. Kaikki perinteiset vakiotanssit sujuvat sitä myöten hyvin kyllä, Eeva sanoo.
Vaikka Hannu kutsuu itseään leikkisästi rokkivaariksi, lavatansseissa molemmat tykkäävät enemmän perinteisistä vakiotanssilajeista, ja toivovat lavoille enemmän juuri valssia, humppaa ja jenkkaa. Heidän mielestään nykyisin tanssilavaorkesterit soittavat enemmän muita kuin perinteisiä lavatanssikappaleita.
–Menoa, meininkiä ja säpinää pitää olla kuitenkin, sellaisesta tulee hyvä tanssitunnelma. Ja Espanjan Teneriffalla 2015 oli kyllä hienoa tanssia yhdessä La Bamban tahtiin, Eeva lisää.
–Hiljattain olimme Salo Soi -festivaaleilla, Raaseporin yhteislauluillassa ja Back to Sixties -rokki-illassa Merirastilan kartanolla. Kyllähän meillä nyt turnauskestävyyttä riittää. Me tykätään, että on jotakin ohjelmaa, kun lähdetään jonnekin. Kotiinpaluu on se paras hetki kuitenkin. Mutta ei voi palata, ellei ensin lähde, Hannu sanoo.
Menemisen vastapainoksi rauhoittuminen ja yksinolokin on tärkeää.
–Kotona tykkään kuunnella klassista musiikkia, se on rauhoittavaa, mutta tykkään kyllä kaikenlaisesta musiikista. Joka aamu voimistelen jonkin aikaa, ja laitan musiikkia soimaan. Teen esimerkiksi sellaisia tasapainoharjoituksia. Käyn myös joskus luistelemassa ja siinä tarvitsee tasapainoa, Eeva kertoo.
–Minä kävin aikoinaan kitarakursseilla ja harjoittelin kitaralla joitakin kappaleita, ”Oi muistatko Emma sen kuutamoillan…” oli niistä ensimmäinen. Enää en tosin kitaraa soita.
Lempikappaleekseen Hannu mainitsee Olavi Virran Sokeripalanen-kappaleen. Eeva taas valitsee lempikappaleekseen Häämuistojen valssin, nimenomaan Muskan uudelleen sovitettuna rokahtavana versiona. Se oli myös Eevan ja Hannun häävalssina, kun he menivät naimisiin vuonna 2016 Helsingin Las Vegas -ravintolassa.
Hannun käsivarteen on tatuoitu hänen itsensä suunnittelema kuva laivan ruorista sydän taustallaan ja teksti ”kone skulaa, pumppu komppaa”, ja se kertonee jotakin hänen elämänasenteestaan.
–Se on tehty tunteella ja sydämellä, Hannu sanoo.
Eeva puolestaan muotoilee motokseen elämälle:
–Positiivisesti pää pystyy ja elämä jatkuu. Vaikka edellinen päivä olisi ollut huono, seuraava voi olla parempi, hän sanoo.
–Ei me periksi anneta, Hannu sanoo.
–Ja tämä suhde kestää – mennään päätyyn asti. Ei tätä mikään kaada. On kuitenkin tehty niin paljon sen eteen. Tämä on sen verran vahvalla pohjalla, ei ole turhia huolia, Hannu lisää päättäväisesti.
