-Olen koko elämäni aikana ollut vain kaksi viikkoa ilman mitään eläintä, se oli muuttaessani Niko-puolisoni kanssa yhteen. Tiesin että työkaverin veljen kaksi kissaa etsii uutta kotia, mutta kun sitä ei tuntunut löytyvän, niin kissat päätyivät meille. Meillä oli lapsuuden kodissani aina eläimiä, vähintäänkin kissa. Jossain vaiheessa meillä oli myös venäjänvinttikoira, ja voi olla että kiinnostukseni vinttikoiria kohtaan on peräisin sieltä.
Leena Opas asuu miehensä kanssa idyllisessä ympäristössä keskellä Märynummea ja nyt perheeseen kuuluvat Saimi-koira, galgo eli espanjanvinttikoira Roci ja Muru-kissa, jotka ovat hyviä ystäviä keskenään.
Varsinkin pandemian aikana ihmiset hankkivat kotona ollessaan paljon eläimiä, mikä jossain määrin herätti eläinsuojelujärjestöissä huolta. Kaikki eivät välttämättä ole tulleet ajatelleeksi, että eläimen hankkiessaan siitä on vastuussa parhaassa tapauksessa pitkälti toistakymmentä vuotta. Kissoja hylätään paljon, mutta myös koirat voivat eri syistä etsiä uutta kotia. Leenan kaikki eläimet ovat hänelle tullessaan olleet aikuisia ja hänellä on asiasta varsin painavaa ja ajatuksia herättävää sanottavaa.
-Aikuisista eläimistä on huomattavasti vähemmän vaivaa kuin pennuista, joille on opetettava kaikki alusta alkaen. Ne eivät myös yleensä pureskele huonekaluja eivätkä omistajiensa sormia.
Energisyys vaatii omistajalta huomattavasti enemmän aikaa ja panostusta kuin jo rauhoittuneempien aikuisten eläinten kanssa. Pennusta ei tiedä juurikaan minkä luonteinen siitä tulee – pahimmassa tapauksessa ongelmakoira, jos omistaja tai vaikkapa terveydentila siihen ajaa.
-Itselläni on ollut täysin koulutettu ja kiltti belgianpaimenkoira, joka tuli meille kodinvaihtajana lähes 9-vuotiaana ja se oli heti kuin kotonaan – voiko helpompaa olla! Rescue- ja kodinvaihtajakoirista suurin osa on hyvinkin sopeutuvaisia ja esimerkiksi kotihoitopaikoissa olleista on kertynyt kokemusta ja tietoa. Vanha koira oppii kyllä uusille tavoille ja kiitollisuus loistaa uuden elämän saaneista. Sairauksiakaan ei taida ainakaan enempää olla kuin kasvatetuissa rotukoirissa.
Saimi on tuotu pentuna Venäjältä, josta sen alunperin pelasti vanhempi pariskunta. Sittemmin pariskunta innostui asuntoautoilusta, ja kun heillä oli useampia eläimiä niin tilanpuute tuli vastaan. Siinä vaiheessa Saimi päätyi Leenalle.
-Saimi on kaikkien kaveri, oli sitten kyseessä ihminen, kissa tai koira. Mulla on pitkä masennustausta ja nyt olen ollut sairaslomallakin masennuksen ja ahdistuneisuuden takia. Elämälle tarkoitusta on tuonut nimenomaan se, että voisi edes pienillä teoilla edesauttaa eläinten hyvinvointia. Ja Saimi todellakin on ollut mun terapiakoira – muiden eläinten panosta vähättelemättä.
Galgo Rocinante eli Roci on alunperin pelastettu Espanjasta Fuensalidan kaduilta erittäin heikossa kunnossa ja aliravittuna, se oli tullut toimeen etsimällä ruokaa roskiksista. Galgojen kohtelu on Espanjassa kammottavaa ja niitten elinikä yleensä hyvin lyhyt. Niitä käytetään yleensä jänisten metsästyksessä ja niitä pentutehtaillaan ja toisaalta tapetaan kymmeniä tuhansia vuosittain. Lähinnä ulkomaalaisten perustamat järjestöt pitävät yllä paitsi koiria pelastavia tarhoja, myös lisäävät tietoisuutta ja muuttavat pikkuhiljaa espanjalaisten pinttyneitä asenteita ja uskomuksia. Osa galgueroista eli metsästäjistä on nykyään ruvennut hylkäämään galgoja suoraan edellä mainittujen tarhojen portille – mikä ehkä on armeliaimmasta päästä hankkiutua eroon koirasta.
Yhdelle tällaiselle koiratarhalle Leena päätyi ystävänsä kanssa vapaaehtoistöihin.
-Siellä oli monia erilaisia koiria, myös galgoja. Ruokimme koiria, siivosimme niitten häkkejä ja pidimme niille seuraa. Siltä reissulta ei mukaani vielä tullut galgoa, mutta vuoden mittaan ajattelin että meillä on mahdollisuus antaa koti jollekin hylätylle. Suomalaisen Galgos del Fenix- järjestön kautta tullut Roci oli kotihoidossa kissataloudessa, joten tiesin että se tulee toimeen Murun kanssa.
Roci muutti Märynummelle 2016 ja on nyt noin 10-vuotias.
-Se on kyllä aito espanjalainen señor: nuorempana se otti aurinkoa ja tykkäsi nukkua kuumassa autossa, nyttemmin se on hieman suomalaistunut. Se on edelleen auringosta onnessaan, muttei vaan enää jaksa olla kuumassa niin kauan. Roci rakastaa olla peiton alla eikä halua lähteä sieltä mihinkään etenkään huonolla kelillä. Pitkistä lenkeistä se ei välitä, toisinaan pitää kääntyä kotiin kun en kehtaa raahata vastahakoista koiraa pitkin Märyn raitteja. Se on peloton, utelias ja seurallinen, vaikkakaan ei ehkä kovin älykäs. Luulin aiempien kokemusteni perusteella, etteivät vinttikoirat kuolaa. Rocille voisi sanoa kuin elokuvassa Turner ja Täystuho: Ihan näin meidän kesken, sinulla on vakava kuolaamisongelma! Johtunee siitä, että Roci rakastaa ruokaa.
Suomessa toimii Galgos del Fenix -niminen yhdistys, jolta saa tarvittaessa myös tukea ja apua. Leena oli hieman haastatellut suomalaisia galgojen omistajia ja saanut kirjavia luonnehdintoja koirien ominaisuuksista, galgoista löytyy persoonallisuuksia nuivista aristokraateista tomppeli-marakatteihin. Galgot ovat pääsääntöisesti rauhallisia, ihmisystävällisiä, lempeitä, rentoja ja leikkisiä. Hieno yleistys tästä upeasta koirasta: upee, coupé, kapee ja tosi nopee!
Elina Koskinen
