Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Suomeen kahdeksan internointileiriä, joista yksi sijaitsi Paimiossa. Leireille tuotiin Saksan ja Unkarin kansalaisia, myös heidän suomalaiset puolisonsa ja lapsensa internoitiin. Kyseessä oli Liittoutuneitten valvontakomission vaatimus, jota Valtiollinen poliisi valvoi.
Tällainen vaihe Suomen historiassa on todennäköisesti useimmille ihmisille täysin tuntematon, johtuen mahdollisesti siitä, ettei ajanjakso ollut kovinkaan kunniakas. Siinä mielessä on äärimmäisen tärkeää, että ohjaaja-käsikirjoittaja Pekka Saaristo on aiheeseen tarttunut. Historian tunteminen voisi estää sotia, jos sitä ymmärrettäisiin.
Paimion 700 vuotta täyttänyt kaupunki on panostanut upeasti juhlallisuuksiin, ja osallistunut myös tämän esityksen tuottamiseen. Paimion Teatteri julisti avoimen käsikirjoituskilpailun, ja tämän vuoden tammikuussa kokoontui raati valitsemaan voittajaa anonyymien kirjoitusten joukosta. Leiri N:o 5 valikoitui joukosta: se oli aiheeltaan mielenkiintoinen ja kirjoittaja oli syvällisesti perehtynyt leirin tapahtumiin.
Internointileirit eivät olleet mitään keskitysleirejä, vaan niillä elettiin lähes normaaliin tapaan: lapsille pidettiin koulua, muutamat leirin miehet kokosivat Romuorkesteriksi nimetyn kokoonpanon ja iltamiakin järjestettiin. Leiri oli aidattu ja vartijoitakin oli. Vartijat olivat kuitenkin sotaan väsyneitä miehiä, jotka kokivat etteivät internoidut olleet tehneet kenellekään mitään pahaa. Ja aidassa oli reikä, josta mentiin ulos ja sisälle ilman suurempia komplikaatioita.
Pekka Saaristo on käsikirjoituksessa pyrkinyt tuomaan esille näitä kevyempiä ja positiivisempia asioita. Näytelmässä lauletaan, tanssitaan ja vähän rakastutaankin. Outi Ollilan säveltämä musiikki tuo olennaista eloa kohtauksiin, samoin Emmi Tiermaksen ja Marko Carlssonin laatimat koreografiat. Näitä elementtejä olisi katsonut ja kuunnellut mielellään enemmänkin. Myös lavastus ja puvustus oli paimiolaiseen tapaan komeaa ja osaavaa.
Näyttämökuvien huipentumana voidaan pitää tummanpuhuvan, vuodelta -39 olevan Chevroletin ilmestymistä näyttämölle aiheuttamaan kylmiä väreitä; auto oli sekä upea että uhkaava.
Pekka Saaristo on todennäköisesti halunnut pysytellä tekstin osalta mahdollisimman todenmukaisessa kerronnassa. Tässä piilee myös näytelmän ongelmakohdat: tavallisten ihmisten arkielosta on vaikea repiä dramatiikkaa. Lisäksi kun käsikirjoittaja ja ohjaaja on sama henkilö, toimimattomien kohtausten karsiminen vaikeutuu.
Näyttelijöitä esityksessä on kolmisenkymmentä, ja näin isoon joukkoon mahtuu monentasoisia tekijöitä. Ohjaajalla on varmasti ollut suuri työ jo kohtausten asemoinnissa, joten itse roolityöhön ei kaikkien osalta ole ymmärrettävästi voinut paneutua.
Paimion Teatterin tutut näyttelijät, Hanna Suomi leirin emäntänä, Jerry Sarlin keittiöpiika Ellin sulhasena ja Pentti Kallio historian professori Abraham Wolfina olivat esityksen valopilkkuja. Myös vartiomiehiä esittävät Lassi Turve ja Juuso Kallio toivat näyttämölle vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Näytelmässä ei ole varsinaisia päärooleja, mikä tekee siitä hieman sirpaleisen.
Ensi-illan liikuttavin hetki koettiin esityksen jälkeen. Oikealla Leiri N:o 5:lla lapsena olleita internoituja oli kutsuvieraitten joukossa. Paul Betckeä esittänyt Aleksi Soikkeli sai vanhemmalta herrasmieheltä kukan. ”Minä olen Paul”, sanoi mies ja siinä kohtaa itkettiin sekä näyttämöllä että katsomossa.
LEIRI N:O 5, Paimion Teatteri.
Ohjaaja-käsikirjoittaja: Pekka Saaristo
Säveltäjä-lauluvalmentaja: Outi Ollila
Kapellimestari ja haitari: Juho Paltta
Viulu: Katriina Rainio
Kontrabasso ja huilu: Timo Lehtovaara
Percussiot: Kalle Tuominen
Koreografit: Emmi Tiermas ja Marko Carlsson
Äänentoisto ja efektit: Pasi Ketola
Teknikot: Esteri Kallio ja Ava Lattu
Puvustus: Jenny Sainio
Puvustusharjoittelijat: Heidi Lindblad-Frisk ja Marika Hämäläinen
Maskeeraus: Anni Salomaa
Lavasterakennus: Anton Simolin, Jukka Erinko ja Jarmo Intonen
Tarpeisto: Mari Mäntylä, Pia Poikonen, Johanna Johnsson-Jalo, Päivi Laakso, Eikku Haahti, Essi Saukko, Jannu Hytönen ja Kaisa Hänninen
Kuiskaus: Päivi Laakso, Kaisa Hänninen ja Timo Roos
Lipunmyynti: Sari Kuosmanen ja tiimi
Buffet: Mervi Kuusela ja tiimi
Valokuvaaja: Urpo Helenius
Videokuvaaja: Kari Lehto
Graafikko: Ville Kotamäki
Tuottaja: Sebastian Allén
Kulttuurituottajaharjoittelija: Enni Vuorela
Elina Koskinen
