Maritta Määttänen
Salohallin tanssisalissa soi reipas musiikki. Senioritanssijoiden ryhmä tanssii musiikin tahdissa muodostaen piirin. Piirin sisällä oleva Aila Hämäläinen ohjaa yli kahdenkymmenen henkilön ryhmää tanssiin, joka sisältää askelluksia, pyörähdyksiä ja taputuksia. Ryhmä on harjoittellut tanssikuvioita ennen musiikin alkua ja hyvin näyttää tanssi sujuvan kaikilta. Eila Halmela on harrastanut tanssia monessa muodossa.
– Heti, kun pääsin eläkkeelle, aloitin tanssimaan rivitanssia ja kansantanssia. Olin vetämässä kansantanssiryhmää yhdessä mieheni kanssa kahdeksan vuoden ajan. Kyllä minä olen kaikki tanssit lävitse käynyt, Eila kertoo.
Tanssimista rakastava Eila on asunut Salossa vuodesta 1958 lähtien.
– Aika tyrvääläinen äänenpaino minulla kuitenkin on, Eila nauraa.
Tanssiminen pitää omalta osaltaan 86-vuotiasta Eilaa liikkeellä ja pirteänä. Tanssin lisäksi hän on harrastanut uimahallissa vesijuoksua ja on aktiivisesti mukana tasapainoryhmässä.
– Olen ollut selkäkipuinen. Liikunta pitää minut pystyssä. Uimahalli oli minulle oikein pelastus, vesijuoksu on hyvää jumppaa selälle. Aiemmin kävin uimahallissa kolme kertaa viikossa, tällä hetkellä kerran viikossa.
– Tasapainoryhmässä tehdään alku- ja loppuvenyttelyt ja siinä välissä tasapainoillaan erilaisilla välineillä. Tällä hetkellä tämä senioritanssi ja tasapainoryhmä ovat minulle ehdottoman tärkeät, Eila sanoo.
Liikunnasta saatavan fyysisen hyödyn lisäksi Eila pitää erityisen tärkeänä sosiaalisten kontaktien tuomaa iloa ja virikkeitä.
– Kun lähtee liikkumaan, tapaa toisia ihmisiä ja saa uusia ystäviä. Ei keskity omiin kipuihinsa, vaan ajatukset menee muualle. Kun ihminen on liikkeellä ja kanssakäymisissä muiden kanssa, se pitää nuorena ja virkeänä, Eila toteaa.
Heikki Teiro on yksi senioritanssiryhmän viidestä miehestä, jotka käyvät säännöllisesti viikoittaisissa kokoontumisissa.
– Olen käynyt koko ikäni lavatansseissa ja sieltä löytyi vaimokin. Tanssiminen on jatkunut senioritansseissa sen jälkeen, kun jäin eläkkeelle vuonna 1995. Heikki kertoo.
Salossa koko ikänsä asunut 84-vuotias Heikki kertoo omaavansa geeniperimän, joka johtaa Lappeenrantaan ja Pyhtäälle. Senioritanssit tarjoavat Heikille paljon iloa ja seuraa, sekä koko kehoa hyödyttäviä seikkoja.
– Se on tärkeää koordinoimisen kannalta, että pään ja jalkojen täytyy toimia yhteen. Ryhmässä sosiaalinen puoli tulee mukaan. Me viisi miestä käsitellään aina pukuhuoneessa menneen viikon tapahtumat. Niin kauan kuin minä olen ollut tässä ryhmässä, miehiä on ollut reilusti vähemmän, kuin naisia. Olen ihmetellyt, miksei niitä miehiä tule, Heikki pohtii.
Heikki asuu vaimonsa Majliksen kanssa Perniössä. Pihapiirissä sijaitsevat mehiläispesät ja niiden hoitaminen ovat toinen Heikin rakkaista harrastuksista tanssin lisäksi. Tällä hetkellä hänellä on 15 pesää, joiden hoitamiseen liittyy paitsi paljon työtä, myös suurta mielenkiintoa ja hyötyä.
– Mehiläinen kiinnostaa minua, sillä se ei koskaan kesyynny. Se pistää aina, kun saa tilaisuuden. Mehiläisyhteiskunta on niin monimuotoinen, yksi ainoa kuningatar 50 000 yksilön pesässä. Lisäksi pesästä saadaan hunajaa, joka on 100 prosenttinen luonnontuote.
– Maatilaympäristö aiheuttaa sen, että aamulla on pakko lähteä liikkeelle ja illalla menee väsyneenä nukkumaan. Koko päivän saa raitista ilmaa, Heikki sanoo.
Suomen Kansainvälisen Senioritanssin Liitto ry:n mukaan senioritanssi on ikäihmisille kehitetty eurooppalainen liikuntamuoto, josta voivat nauttia liikkumiskyvyltään erilaiset ihmiset. Senioritanssit ovat rentoja seuratansseja, joilla kullakin on oma nimi, koreografia, luonne ja musiikki. Senioritansseja voi tanssia seisten tai istuen. Suomessa on noin 10 000 senioritanssijaa, 400 tanssinohjaajaa ja 500 toimivaa ryhmää joka toisessa kunnassa.
