”Luonto tuottaa usein uuden ajatuksen, mistä innostua” – Kati Blomqvist hyödyntää luonnonantimia monipuolisesti

Aijalassa vuodesta 2002 asuneelle Kati Blomqvistille alueen lähimetsät ja suot ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi. Kati kerää runsaasti erilaisia luonnonantimia säilöntää ja hyötykäyttöä varten paitsi metsästä, myös kotitalonsa pihapiiristä.

– Olen hyvin herkkä innostumaan ja yksi asia johtaa helposti toiseen. Jos joku olisi parikymmentä vuotta sitten sanonut minulle, että juoksentelen joku päivä vapaaehtoisesti metsissä ja soilla, olisin nauranut koko asialle, Kati sanoo.

Kati on Kanneljärven Opiston kasvatus- ja ohjausalan ammatillinen opettaja. Vapaa-aikanaan hän suuntaa mieluiten luontoon, jossa hän kokee rentoutuvansa parhaiten.

– Menen metsään ja suolle puuhastelemaan ja nautiskelemaan. Hiljaisuus ja rauha hellii kokonaisvaltaisesti kaikkia aisteja. Kuuluu ainoastaan lintujen ja joskus eläinten ääniä. Luonto tuottaa usein uuden ajatuksen, mistä innostua. Kaikki, mitä saan sen lisäksi kerättyä talteen, on extraa, Kati toteaa.

Kati kerää marjoja, sieniä ja kasveja myös Oijärvellä sijaitsevan kesämökin ympäristöstä. Ystävänsä kanssa yhteisomistuksessa oleva, Oulun yläpuolella sijaitseva saarimökki on ollut aikanaan Katin isovanhempien kesäpaikka.

– Oijärven pitäjän pinta-alasta noin 60 prosenttia on suota. Tänä vuonna olen kerännyt hillaa 3,5 kiloa. Kerään täällä kotona myös vadelmia ja näiden marjojen kypsyminen osuu usein päällekkäin. Täällä kypsyy vadelmat, siellä hillat. Karpaloiden keruu on tulossa myöhemmin syksyllä, samalla tulee laitettua kesämökki talviteloille, Kati kertoo.

Kati pakastaa suurimman osan keräämistään marjoista ja valmistaa kohtuullisen määrän myös hilloja. Hänen valmistamastaan mustikkamehusta pitävät erityisesti perheen kaksi teini-ikäistä nuorta sekä aviomies Janne.

– En pysty valmistamaan mustikkamehua niin paljoa, että se riittäisi läpi vuoden. Tänä vuonna olen keittänyt myös raparperimehua.

Metsään suuntaavalla Katilla on mukanaan aina kaksi koria ja ämpäri, sekä pitkävartinen marjanpoimuri, jolla hän kerää mustikoita ja myöhemmin syksyllä myös puolukoita.

– Jaan isoon koriin kahteen eri osaan ryöpättävät sienet ja heti pannulle päätyvät sienet. Lempisieniäni ovat mustavahakas ja mustatorvisieni. Kehnäsieni on ihana sieni, ja kun sen paahtaa kuivalla pannulla, se alkaa tuoksua pähkinäiselle.

Kati kuivattaa tai pakastaa varmuudella tunnistamansa, syötävät sienet.

– Kun innostuin sienten keräämisestä, aloitin suppilovahveroista. Tavoitteenani on oppia tunnistamaan joka syksy pari uutta sientä. Opettelen sienten tuntomerkit ja pällistelen niitä metsässä. Tänä syksynä olen aloittanut keräämään haperoita. Rakastan ruoanlaittoa ja harrastan reseptien etsimistä netistä. Tykkään myös leipomisesta.

Kati kertoo käsivarrellaan keikkuvan pienemmän korin olevan tarkoitettu värjäyssienille, sillä hänen seuraavana innostuksen kohteenaan on lankojen värjääminen keittämällä. Kati kertoo hurahtaneensa puolitoista vuotta sitten saippuoiden valmistukseen.

– Näin netissä, miten joku valmisti itse saippuaa. Kävin saippuantekokurssin ja ostin Veera Kuhan kirjoittaman saippuakirjan, jossa koko prosessi avataan hyvin. Olen nyt kahtena kesänä valmistanut ystäväni kanssa saippuoita ja shampoita. Olen täysin ihastunut nokkosshampooseen, hiukseni tuntuvat voivan hyvin. Teen tuotteita itseni ja ystävieni iloksi. En käytä valmista saippuamassaa, vaan haluan valita itse öljyt ja muut valmistusaineet.

Kati esittelee saippuoihin käyttämiään luonnonkasveja ja niiden kukintoja, ja kertoo hyödyntävänsä myös mehustumassa olevien mustikoiden kuoret ja siemenet.

– Hillastamassa käydessä kerään nykyään myös niiden lehtiä. Ne sopivat saippuoihin ja jalkakylpyihin, kuten kanervan- ja mesiangervonkukatkin. Mustikkamehun valmistuksen jälkeen levitän mustikoiden ”roippeet” pellin päälle ohueksi kerrokseksi ja kuivatan miedossa uuninlämmössä. Jauhan kuivuneen massan tehosekoittimella hienoksi rouheeksi ja käytän saippuamassaan.

Kati on etsinyt tietoa luonnonkasvien hyödyllisistä ominaisuuksista ja haluaa oppia niistä edelleen lisää.

– Nokkosen siemeniä kannattaa kerätä nyt loppukesästä. Poikanokkosta ei kerätä, vaan tyttönokkosen isommat, pulleat kukinnot. Maitohorsma on mielenkiintoinen, sen kukista tulee oikein hyvää mehua. Pienet maitohorsmat ovat kuulemma parempia maultaan, kuin parsat. Minulle tämän kesän löytö on siankärsämö, jolla on lääkinnällisiä vaikutuksia. Käytän tarvittaessa Seek-sovellusta kasvien tunnistamiseen ja etsin tietoa netistä, kertoo Kati.

Maritta Määttänen