Somerolainen Mikko Hovila on tehnyt vuosikymmeniä vapaaehtoistyötä Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksessä. Hän on nähnyt pitkällä perspektiivillä 70-luvulta saakka, miten luontoyhteys on syventynyt tähän päivään asti ympäristöajattelun juurruttua pikkuhiljaa myös suomalaiseen kulttuuriin.
Hovilaa kiinnostaa ihan tavallisten ihmisten luontoyhteys, joihin yleisimpinä voidaan mainita sienestys, marjastus, kalastus, metsästys ja retkeily. Hänen oma kiinnostuksensa luontoon on ollut vahvasti läsnä jo pikkupojasta lähtien, vaikka maanviljely veikin hänet lopulta nuoruusvuosien jälkeen isän kotitilalle Somerolle. Kiinnostus luontoon kuitenkin säilyi kaikki nämä vuodet.
-Olen ollut päätoiminen maanviljelijä koko elämäni, mutta pari vuotta sitten tapahtuneen sukupolvenvaihdoksen myötä jäin taka-alalle apumieheksi. Maatalous veti jo nuorena poikana mukaansa, ja opiskelinkin agronomiksi erikoisalana kasviviljelytiede. Tämä on isäni kotitila, ja hän teki työuran insinöörinä Turussa, jossa olen käynyt kouluni, mutta sattumien kautta päädyin 40 vuotta sitten isännöimään kotitilaamme. Tein alussa päällekkäin maataloustöitä Somerolla ja samalla suoritin agronomin opintoni loppuun Helsingissä, kertoo Hovila.
Mikko Hovila on ollut tyytyväinen ratkaisuun, sillä hänestä parasta maanviljelyksessä on se, että oma työn jälki näkyy. Kokemusta maataloustöistä hän kartoitti nuorena poikana myös äitinsä kotitilalla Eurajoella. Luonto on aina ollut harrastus Hovilalle, vaikka maatalous vei lopulta voiton ensisijaisena työnä.
-Jo 10-vuotiaana keräilin perhosia ja lintuharrastus tuli samalla mukaan. Turun seudulla oli ja on edelleen hyviä lintulahtia, ja isoja suoalueita, jotka ovat erämaisia ja koskemattomia. Luontokuvaus tuli mukaan pikkuhiljaa, varsinkin sen jälkeen, kun siirryttiin filmikaudesta digiaikaan.
Mikko Hovila on käynyt paljon vuosien mittaan Viron puolella ja kuvaillut luontoa myös siellä. Joillakin alueilla luonnon koskemattomuus näkyy siellä esimerkiksi siinä, että susikanta on kymmenkertaa suurempi pinta-alaan nähden kuin Suomessa. Susi on siellä tavanomainen eläin, ollut vuosikymmeniä, eivätkä ihmiset pelkää niitä. Edelleen sopivimmilla rantaniityillä, joihin maatalous ei ole levinnyt, voi kesäpäivinä kuulla valtavan heinäsirkkojen konsertin. Hovilan luontokuvia on nähty näyttelyissä muun muassa Someron kirjastossa ja Forssan luontomuseossa.
Hovila liittyi vuonna 1975, 15-vuotiaana Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistykseen. Viimeiset kolmetoista vuotta hän on vaikuttanut yhdistyksen johtokunnassa. Hän toimii myös Kemiöläissyntyisen Torild Branderin kantavan säätiön avustajana Urjalan Raikon kartanon maa-alueella, josta 600 hehtaaria on luonnonsuojelualuetta ja noin 200 hehtaaria maatalousmetsää. Siellä Hovila toimii kartanon maankäytön vastuuhenkilönä. Aikaa vievä harrastus ja vapaaehtoistyö on myös antanut valtavasti.
-Meillä on siellä mahtava porukka tekemässä töitä, se tekee siitä niin mielenkiintoista ja mukavaa, kun kaikilla on sama mielenkiinto luonnonsuojeluun. On palkitsevaa päästä mukaan erilaisiin projekteihin luonnonsuojelutyössä ja nähdä että saadaan konkreettisesti jotain aikaan. Viime vuosikymmenien aikana ihmisten tieto siitä, miten voi vaikuttaa omilla teoilla ympäristömme tulevaisuuteen, on lisääntynyt, kertoo Hovila
Luonnonsuojelutyön myötä Hovila seuraa tarkkaan luonnonkiertokulkua. Maanviljelijänä hänen oma luontosuhteensa on tavallaan myös elinkeino rauhoittumisen rinnalla. Hänelle on ollut aina tärkeää, että saa asua ydinmaaseudulla, koska siellä kiertokulku on läsnä joka päivä.
-Tavallaan luonnon hyödyntäminenkin on luontosuhdetta maa- ja metsätaloudessa, ja siitähän voi aina keskustella, miten sitä pitää harjoittaa, sillä siinäkin on valtavasti eroja. Toiselle se peltomaa on alusta, jolla koneet kulkevat ja minä taas koulutukseni puolesta näen, että siellä maan oma ekosysteemi pitää viljavuuden yllä. Myöskin eläinkunnassa on paljon sellaisia uhanalaisia lajeja, joita suojellaan, mutta valitettavan usein unohdetaan nämä kuoriaiset ja valtava määrä pieneliöitä, jotka ovat uhanalaisia, ja joista tiedämme liian vähän, ja niillähän on valtava merkitys ekosysteemiin, kertoo Hovila.
Hovilan mielestä on realismia, että ihmisten hyvinvointi tulee siitä, että on ihmisten käyttämät välineet ja infrastruktuurin muokkaama osa luontoa. Yleensä luonto käsitetään, että se on se ulkopuolinen alue, mutta pitää muistaa, että on myös tämä ihmisen muokkaama luonto.
Hovila on aina ollut kestävän maatalouden puolestapuhuja. Yksityistaloudessa kierrätys on arkipäivää ja sillä osin pyritään säästämään luontoa ja edistämään kiertotaloutta. Hovila mainitsee myös, että hänellä on aina ollut maltilliset kulutustottumukset. Jos jotain vanhaa tai käytännöllistä on mahdollisuus korjata, niin se korjataan, ennen kuin hankitaan aivan uutta tilalle.
Lähialueen hyviä tutustumisen arvoisia luontokohteita Hovila mainitsee muun muassa Häntälän notkot, Reksuo, ja Vaisakon lehto. Hän luokittelee itsensä retkeilijäksi, ja kertookin, että pitää erityisesti erilaisista lehtokohteista.
-Varoituksen sanana, että liikkuminen luonnossa voi saada aikaan flowtilan, jossa kiire häviää ja aika pysähtyy, mutta siis vain positiivisessa mielessä.
Sari Tuomi
