Mäkihyppy on katsojan näkökulmasta hurjapäiden laji. Se vaatii tasapainoa, tekniikkaa, notkeutta, lihasvoimaa ja harjoittelua. Mäkihyppyä suositellaankin aloittamaan jo varhaisessa iässä, mutta lajiin voi hypätä mukaan myös vanhemmalla iällä. Paimion Urheilijoiden veteraanihyppääjä, halikkolainen 44-vuotias Marko Jokiniemi, ja juniorihyppääjä, 7-vuotias kemiöläinen Aaro Storberg vannovat lajin nimeen.
Halikkolaisen palomiehen, Marko Jokiniemen hyppyura alkoi jo 5-vuotiaana Somerolla. Jokiniemen isän ystävä Pekka Turkki rakensi omalle pojalleen hyppytornin hissillä, ja siellä alkoi kaverusten ahkera treenaaminen, joka vei kilpailuihin ympäri Suomen, Somerniemen veikot -seuran edustuksessa. Vuosien saatossa Jokiniemen hypyt kantoivat yhä pidemmälle ja menestystäkin ropisi. Armeijan jälkeen hyppääminen jäi kuitenkin tauolle, mutta palo lajiin ei koskaan sammunut. Kolmekymppisenä Jokiniemi päätti lähteä uudestaan rakkaan lajinsa pariin, ja siitä lähtien menestystä on satanut SM- ja MM-kisoissa, muun muassa SM-kultaa 18-vuotiaana isänsä Jukka Jokiniemen valmentamana. Myös veteraanikilpailuista löytyy sekä SM- että MM-mitaleja.
-Isäni vei minut lajin pariin, sillä hän on hypännyt myös mäkihyppyä. Ensin laskin sellaisesta pienestä hyppyrimäestä, mutta isän ystävän rakentaman 40 metrin hyppyrimäen myötä pääsin kunnolla treenaamaan. Meitä oli siellä paljon ystävyksiä hyppäämässä, kertoo Jokiniemi.
Kemiöläinen Aaro Storberg on sen sijaan hyppyuransa alkumetreillä, mutta kenties tässä näemme tulevan maailmanmestarin. Storberg aloitti hyppäämisen noin vuosi sitten Paimiossa ollessaan 6-vuotias. Kisamitaleitakin on jo saavutettu yhdistetyssä ja mäkihypyssä, joten treenaaminen on tuottanut tulosta.
-Äiti katsoi telkkarista mäkihyppyä ja kysyi minulta, olisiko tuo kiva harrastus ja vastasin siihen, että joo, kertoo Aaro Storberg.
Aaron isän Magnus Storbergin mukaan lajista otettiin selvää muun muassa netistä. Paimiossa oli juuri alkanut mäkikoulu, ja niin Aaro pääsi vielä mukaan. Hänellä ei ollut kokemusta hiihdosta tai laskettelusta, joten laji oli hänelle täysin uusi. Aaroa on aina kiinnostanut vauhdikkaat lajit, joten mäkihyppy tuntui hänelle sopivalta lajilta.
-Mäkihyppy on kiva laji, koska siinä on vauhtia. Paras hetki on se ponnistus, kun saa liitää ilmassa, kertoo Aaro Storberg
-Sen lisäksi, se on monipuolinen ulkoilulaji, ja onhan se mahtava fiilis olla ilmassa, lisää Marko Jokiniemi.
Mäkihyppääjän varusteisiin kuuluu monot, sukset, kypärä, puku, hiihtolasit ja siteet. Aloitteleva hyppääjä saa seuran kautta vuokrata varusteita. Varsinkin nuoret harrastajat kasvavat nopeasti varusteista, joten on helpompaa aloittaa harrastus vuokravälineillä.
Aaro Storbergia ei juurikaan hyppääminen jännitä, mutta keulasta ponnistaminen on sen sijaan aina vähän jännittävää. Pääasiassa tuo ponnistusvaihe opitaan vain toistoja tekemällä ja aika nopeasti sitä lähdetään tekemään jo käytännössä.
-Vähän se ponnistusvaihe jännittää aina siinä hypyssä, kun usein on käynyt niin, että se on joko liian aikaisin tai vähän myöhässä, naurahtaa Storberg.
Paimion Urheilijoiden mäkihypyn junioriharrastajien ikäjakauma on 5-14 vuotta. Kolmen valmentajan voimin mukana on reilu parikymmentä hyppääjää ympäri maakuntaa. Aktiivinen Paimion urheilijoiden mäkiseura kunnostaa mäkiä jatkuvasti ja uusia on tulossa lisää. Tyttöjä on harrastuksen pariin löytänyt runsaslukuinen joukko, ja heitä onkin piirun verran enemmän kuin poikia. Veteraaniharrastajien määrä mahtuu yhden käden sormiin. Juniorit treenaavat kolme kertaa viikossa. Veteraaniharrastajat käyvät treenaamassa talviaikaan Lahdessa, ja kesäaikaan myös Paimiossa.
-Lahdessa harjoittelen yleensä itsenäisesti ilman valmentajaa. Puoliso Jaana Päkkilä kuvaa hypyt analysoitavaksi ja joskus Heikki Hartikainen, mäkihyppääjä itsekin, on antamassa vinkkejä hyppyihin. Kisamatkoilla mukana kulkee veteraanivalmentaja Ari Raitoharju, kertoo Jokiniemi
Mäkihyppääjät pääsevät ympäri vuoden kokeilemaan menestystä kisoissa. Toisinaan kisat järjestetään kaukaa kotoa, joten hotelliyöpymiseen pitää varautua, koska kilpailut voivat alkaa aikaisin aamupäivällä.
Mäkihyppääjän on pidettävä myös jatkuvasti hyvää kuntoa yllä. Marko Jokiniemi treenaa 3-4 kertaa viikossa, muun muassa kuntosalilla ja Salohallin juoksusuoralla. Aaro Storberg harrastaa jalkapalloa, ratsastusta ja pitää huolen lapsenomaisesta leikistä juoksemalla, pomppimalla tai vaikkapa kiipeilemällä puihin. Tulevaisuuden tavoitteena Storbergilla on päästä isompiin mäkiin, ja Jokiniemen tähtäimessä on tietenkin se kirkkain mitali, olympiakulta suurmäestä.
-Sekä tietenkin se, että Aarosta tulee mäkihypyn maailmanmestari, Jokiniemi toteaa.
Sari Tuomi
