Kun Marjaana Nuutinen, Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat ry:n ensimmäinen saumasukkasukupuolinen puheenjohtaja, ensimmäisen kerran istuutui jenkkiauton rattiin, ei hän voinut mitään sille, että suupielet vetäytyivät pakostakin leveään hymyyn ajatellen samalla: ”Jes! Minä ajan Jenkkiä!”.
– Jenkkiä ajaessa tuntee auton liikkeet ylitehostetusta ohjauksesta huolimatta, kuulee moottorin äänen ja aistii sen voiman pitkän keulan alta, Nuutinen ihastelee.
– Ihmisellä täytyy olla asioita, joista hän saa nautintoa. Minulle nautintoa tuovat yhdistystoiminta, marjastaminen sekä säilöntä. Kun menen metsään, niin noukinta loppuu vasta viikkojen päästä, kun jokin sisälläni saa tarpeekseen, Nuutinen sanoo ja jatkaa vasta hankitun moottoriveneen vesillelaskusta haaveillen:
– Mieheni Pentti Heinonen tietää, että rannikolla on kaikkein isoimmat ”pualamat”, eli puolukat. Tarkoituksena on välillä yöpyä veneessä ja myös narrata kaloja. Silakat paistan voissa valurautapannulla. Silloin en ehdi edes pöydän ääreen, vaan syön ne heti siltä seisomalta! Niin suurta herkkua vastapyydetty kala on.
Nuutisessa on aina piillyt kaukokaipuu entisiin aikoihin, oli kyse sitten vanhasta tanssimusiikista, autoista tai vaatetuksesta.
– Ajoneuvokulttuuri on kulttuuriperinnön vaalimista. Historia on aina läsnä, kun on kyse vanhoista ajoneuvoista. Esimerkiksi 1950–60-luvun Cadillacit on suunniteltu perheenäidit silmällä pitäen, ja siksi Nuutinen mielellään näkisi myös rouvia autojen rateissa. Hän korostaa myös, että vanhan korjaaminen on kierrättämistä. Yhdistys tarjoaa jäsenille kanavan, jota kautta voi jakaa tietoa ja osaamista.
– Joka kevät sitä oikein riemastuu, kun auto on otettu tallista. Kun ajetaan letkassa, siitä tulee yhteisöllinen olo, vaikka kaikki ovatkin omissa kuplissaan ajoneuvojensa sisällä, Nuutinen ihastelee. Yhdistyksen puheenjohtajuus on opettanut hänelle paitsi uusia it-taitoja, myös paljon uutta hänestä itsestään.
– Olisinpa 16-vuotiaana ymmärtänyt, millainen potentiaali minussa asuu, Nuutinen huudahtaa. Hän kertoo nykyään nauttivansa verkostoitumisesta ja markkinoinnista, eikä hän enää inhoa tietokoneitakaan. Ajoneuvoharrastus puolestaan opettaa sietämään yllätyksiä ja vastoinkäymisiä.
– Ajamisesta muodostuu välillä seikkailu, Nuutinen aprikoi. Hänen perheellään on ollut tapana ajella jenkillään koulujen päättäjäisiin ja käydä sen jälkeen torilla jäätelöllä.
– Joitakin vuosia sitten olin viemässä poikaa hakemaan koulun päättötodistusta, kun autoon tulikin bensaletkun kanssa ongelmia. Ohiajaja pysähtyi kysymään, voiko hän auttaa meitä, kun olimme siinä konepelti ylhäällä tien vieressä. Hän kuljetti pojan kouluun ajoissa. Kaikki kävi lopulta hyvin, Nuutinen muistelee. Tapaus osoitti, että kiltteyttä ja yhteisöllisyyttäkin on vielä olemassa.
– Harrasteajoneuvoksi kelpaa ajoneuvo kuin ajoneuvo, oli se sitten 1920-luvulta tai kaksituhattaluvulta – kunhan sitä vain harrastaa. Harrastajalle ajoneuvo ei ole vain liikkumisväline, vaan sitä kunnostetaan, parannellaan ja sen kanssa vietetään aikaa. Vanhat pelit tarvitsevat ajelutusta, etteivät ne haperru. Harrasteajoneuvoilijan ei tarvitse olla iäkäs, vaan nuoret ovat erittäin tervetulleita mukaan yhdistykseen. Minä tiedän, että osa jäsenistämme haluaisi nuorilta oppia, oli kyse sitten lisäledien asennuksesta jalka- tai tavaratilaan, turvallisesta maksamisesta nettikaupassa tai miten etsiä ja tilata varaosia esimerkiksi eBaysta. Samalla siirtyisi perinnetietoa eteenpäin. Ja onhan siinä sekin, että museorekisterissä ajoneuvolla on edullisempi vakuutus. Eikä sen tarvitse olla kuin vuosimallia 1995. Museovirastolta voi hakea avustusta ajoneuvon entisöintiin tarkkaa suunnittelua, toteutusta ja dokumentointia vastaan, Nuutinen vinkkaa.
– Oman autonsa oppii korjaamisen kautta myös tuntemaan ja sen jälkeen sillä voi ajaa minne vain. Me olemme tehneet kahden yön yli pistokeikan pojan hääautoksi Ouluun. Pentti puolestaan on ajanut käsivarteen Vuontisjärvelle saakka. Mutta: ilman työkalupakkia älä lähde minnekään, Nuutinen neuvoo silmää iskien.
Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat ry järjestää Salon torilla keskiviikkona 2. heinäkuuta jo järjestyksessään 19:nnen Harrasteajoneuvojen Toritapahtuman. Tulevaisuuden ajoneuvonkuljettajille, eli lapsille, on myös oma näyttelyalue Seppä Laurin patsaalla. Osallistua voi polku- tai potkuajoneuvolla.
Jonna Hellberg-Pitkänen
