
Salon Meriniittyssä on avoinna poikkeuksellisen suuri Marko Lammervon retrospektiivinäyttely, jossa on mukana töitä yli 30 vuoden ajalta.
-Olemme ripustaneet näyttelyyn noin 400 teosta. Näin suurta näyttelyä ei töistäni ole koskaan vielä koottu, mutta nyt on, taiteilija Marko Lammervo kertoo hyvillään ateljeessaan Perniössä. Lammervon mukaan taiteilijuus on aina ollut hänelle selkeä uravalinta, eikä hän muista aikaa, jolloin ei olisi maalannut.
-Opettajani lausui, että ”ellei Markosta tule taiteilijaa, ei tule kenestäkään”. Mutta ei tähän työhön ryhdy, ellei ole valmis laittamaan elämäänsä likoon, Lammervo pohtii.
Lammervo on pitänyt uransa aikana lukuisia näyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla, aina Italiaa myöten. Suurin osa hänen teoksistaan kuvaa luontoa ja siellä eläviä eläimiä, lähinnä lintuja.
-Olen asunut luonnon keskellä koko elämäni. Voisi sanoa, että tämä metsäakatemia on paras kouluni, sillä vietän paljon aikaa metsää havainnoimalla. Näin olen oppinut paljon valosta ja varjoista ja tietysti myös eläinten käyttäytymistä.
Luontomaalarissa yhdistyy biologia ja lintutiede.
-Maalarin pitää ottaa huomioon vuodenaika, oikea ympäristö ja myös eläimet täytyy kuvata oikein, Lammervo kertoo. Samalla, kun tarkkailee luontoa, voi myös bongata lintuja ja sienestää.
-Kevään tulo tekee minut onnelliseksi. Silloin linnut ovat parhaimmillaan. Esimerkiksi punarinta, se on metsän kuningaslaulaja. Se on hieno ja vikkelä piiloutuja, joka tulee esiin vain hämärässä, kuvailee Lammervo.
Puolen vuosisadan mittaisen taiteilijan uransa aikana Lammervo on ehtinyt todistaa myös muutoksia lintukannoissa.
-Monet ennen yleiset linnut ovat nykyisin harvinaisia. Viime vuonna näin varpusen vain yhden kerran ja peltosirkkua en ole kuullut moneen vuoteen. Hömötiainen tarvitsee pesiäkseen vanhaa puuta, eikä niitäkään enää näy. Se pistää miettimään, Lammervo huokaa, mutta mainitsee, että samalla on tullut uutta lajistoa tilalle.
Taiteilijan työ on toisinaan yksinäistä ja teosten tekeminen pikkutarkkaa puurtamista. Teoksia maalatessaan Lammervo kuuntelee paljon musiikkia, ja hänellä onkin huomattava levykokoelma.
-Mieluiten kuuntelen proge-psykedeeli-rockia, se kai on sopivin genre, Lammervo arvelee.
-Proge-musiikki muistuttaa maalauksiani. Taiteen tekeminen vaatii pitkäjänteisyyttä, eikä sen arvona ole rikastuminen, vaan taide on kutsumus. Yhden teoksen tekemiseen menee usein kuukausia, ja sitä hiotaan pienimpäänkin yksityiskohtaan saakka. Kun olet sanonut sen, mitä aioitkin kuvalla sanoa, teos on valmis. Lopettaminen on usein tärkein asia koko maalauksessa, muuten kuvasta tulee papusoppaa, Lammervo pohtii omaan hauskaan tapaansa.
-Mutta ajattele, puoli vuosisataa olen maalannut eläimiä, enkä vieläkään osaa kaikkea. Joka kerta, kun maalaan uuden kuvan, opin jotain uutta. Eikä kukaan ystäväni uskoisi, jos sanoisin lopettavani maalaamisen. Art is life, Lammervo kiteyttää ja naurahtaa sydämellisesti.
Marko Lammervon retrospektiivinäyttely on esillä tammikuun loppuun saakka osoitteessa Myllynojankatu 13, Salo. Avoinna arkisin klo 11–16 ja lauantaisin 11-15.
Näyttelyn on kuratoinut Hemmo Aaltonen.
Jonna Hellberg-Pitkänen