Salon Seudun Melamogulit ry:n jäseniä kokoontuu joka tiistai Satamakadun varrella sijaitsevien merikonttien luo. Konteissa säilytyksessä olevat kajakit lasketaan laiturin kautta vesille. Seura aloittaa tiistaimelonnat jäiden lähtemisen jälkeen ja ne loppuvat viimeistään talviajan alkaessa.
Seuran tavoitteena on kehittää melonnan harrastusta Salon seudulla ja tällä hetkellä seuran toiminnan pääpaino on retkimelonnassa. Salolainen Raimo Kangas on ollut Melamoguleissa mukana 20 vuotta ja toimii tällä hetkellä yhdistyksen puheenjohtajana.
– Teemme seuran puitteissa viikonloppuretkiä porukalla pitkin kesää, lähinnä Saaristomerellä. Kemiönsaaren kierto on keväisin järjestettävä kolmen päivän retki. Melominen on kasvattanut suosiotaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Melamoguleiden jäsenistössä naiset ovat enemmistössä. Mukana on myös muutama pariskunta, Kangas kertoo.
Lajin harrastamisessa on Kankaan mielestä monia hyviä puolia.
– Kajakki ei tarvitse laituripaikkaa ja vesille pääsee helposti miltei mistä tahansa. Melominen on hyvää, kokonaisvaltaista liikuntaa. Esimerkiksi istumatyötä tekevän hartiat ja niska saadaan meloessa liikkumaan. Jokainen voi itse vaikuttaa matkan pituuteen ja melontanopeuteen oman kunnon mukaan, Kangas sanoo.
Kangas meloo usein merellä, mutta kertoo jokiretkissä olevan täysin oman viehätyksensä. Hän kertoo melonnan tarjoavan oivalliset mahdollisuudet havainnoida luontoa aivan lähietäisyydeltä.
– Hitaasti virtaavat joet, kuten Halikon- ja Salonjoki, kiehtovat minua. Halikonjoella, erityisesti Joensuun kartanon suistolla on kauniit, hyvin hoidetut kartanomaisemat. Meloessa maisema muuttuu ja myös ympärillä oleva äänimaailma muuttuu. Mustarastaat laulavat alkukesästä, sitten satakielet alkavat pitää konserttejaan, Kangas kuvailee.
Melontaharrastuksen aloittamista suunnitteleville on tarjolla Melamogulien järjestämiä kursseja.
– Ennen melontaretkille osallistumista edellytämme perustaitojen hallintaa. Järjestämme kursseja Salon uimahallissa. Peruskurssi on huhtikuussa ja talvisin on kerran viikossa tekniikkaharjoittelua eli puljausta pienillä koskikajakeilla. Mukaan pääsee myös, jos on jotain muuta kautta omaksunut melontataitoja. Kursseja järjestää myös Extreme Fun Teijolla. Aloittelija voi lähteä aluksi kokeneemman melojan kaksikon kyytiin.
– Melominen vaatii tietynlaista kropan liikkuvuutta. Tärkein taito on oppia tulemaan kaatuneesta kajakista pois. Tärkeää on myös hallita vastaliikkeitä kuten tuentoja mahdollisia horjahduksia vastaan. Melontaa varten tulee opetella järjenvastainen liike, esimerkkinä eskimokäännös, jossa pää nousee viimeisenä pinnalle. Turvallisuuteen liittyen meloessa meillä on aina kelluttavat melontaliivit puettuna. Kun lähdetään melomaan, vesillä vallitseva sää täytyy aina huomioida niin reitti- kuin asustevalinnassakin. Varsinkin meriolosuhteissa keli voi muuttua nopeastikin. Muut vesillä liikkujat on myös huomioitava, esimerkiksi nopeat veneet ja niiden peräaallot, Kangas sanoo.
Melamoguleiden kontissa olevat seuran omat kajakit on tarkoitettu lainattavaksi jäsenten käyttöön. Kontista on lisäksi mahdollisuus vuokrata säilytyspaikka omalle kajakille tai kanootille.
– Kajakkeja valmistetaan polyeteenimuovista, lasikuidusta ja hiilikuidusta. Retkikajakit ovat noin viiden metrin mittaisia. Mökkikajakit ovat tasapohjaisempia ja leveämpiä, Kangas sanoo.
Salossa asuva Kirsi Reiman on viettänyt toista aktiivista melontakesäänsä. Hän kävi uimahallissa pidetyn kurssin viime vuoden keväällä. Harrastus on imaissut Reimanin täysillä mukaansa.
– Olen saanut melonnan kautta myös uusia ystäviä. Tämä on siitä hyvä harrastus, että vaikka melotaan porukassa, meloessa voi olla myös omissa oloissaan. Melonta onkin hyvä tapa rauhoittua esimerkiksi työpäivän jälkeen. Melontaharrastus on koukuttanut minut täysin. Kävin viime vuonna kolmella meriretkellä ja lähes kaikilla tiistaimelonnoilla. Koronaan sairastumisen vuoksi melonnasta oli kolmen viikon tauko, mutta silti sain kerrytettyä melontakilometrejä 315 kilometrin verran. Kiinnitän huomiota tuuleen, joka on minulle vielä pieni jännitysmomentti. Rantautumisissa tulee myös olla varovainen esimerkiksi liukkaiden kivien vuoksi, Reiman sanoo.
Reiman on melonut kajakillaan tänä vuonna noin 270 kilometriä.
– Hiljattain meillä oli kolmen päivän melontaretki, joka aloitettiin Högsåran lauttarannasta. Ensimmäisen yön yövyimme Norrholmenissa, toisena yönä olimme Gröndalenin hiekkarannalla ja kolmannen yön Örössä. Meloimme Rosalan kautta takaisin ja matkaa kertyi yhteensä 75 kilometriä, Reiman kertoo.
Mahdollisuus käyttää Melamoguleiden kajakkeja helpottaa Reimanin mielestä melontaharrastuksen aloittamista.
– Alkuun pääsee pienellä budjetilla. Itsekin aloitin seuran kajakilla, hankin ainoastaan oman liivin ja melan. Nyt minulla on oma, minulle sopivan kokoinen, alle viiden metrin kajakki. Kokeneemmilta melojilta saa hyviä vinkkejä varusteiden hankintaan, Reiman toteaa.
Tiistaimelonnat ovat yleensä noin kolmen tunnin mittaisia retkiä. Tällä kertaa melojat suuntasivat Merikulmalle, jossa he kävivät entisen sokerisataman kohdalla kääntymässä.
Maritta Määttänen
