Suomen suurin meripartiotapahtuma Satahanka kokosi yli 1400 osallistujaa Paraisille, Nauvon kirkonkylään. Suomen Partiolaisten järjestämää, järjestyksessään 14. leiriä vietettiin 18.–26. heinäkuuta ja mukana oli osallistujia ympäri Suomen sekä noin satapäinen joukko ulkomailta, kuten Ugandasta ja Hong Kongista. Meripartiolaisten lisäksi leiri oli suunnattu meripartiosta kiinnostuneille 12-vuotiaasta ylöspäin.
Salon partiolippukunta Leirisiskoista Satahankaan osallistuneille salolaisille partiolaisille, Siru Ketokoskelle (15) ja Ines-Eliis Rakaselgille (16), Satahanka-leiri oli ensimmäinen kosketus meripartioon.
-Päästiin purjehtimaan ja jollailemaan sekä puhuttiin ilmaston vaikutuksesta mereen. Pääsin testaamaan purjeveneen ohjausta, Rakaselg kertoo leirin aktiviteeteista.
-Oli kivaa vaihtelua maapartioon, oppi kaikkea uutta, Ketokoski pohtii leirin antia.
Leirisiskojen mukana leireily on kokeneille partiolaisille tuttua, mutta meripartioleirillä opeteltavat taidot eroavat jonkin verran maapartiossa opeteltavista.
-Yleensä maapartioleireillä on paljon rakentelua ja vaeltamista. Opiskellaan myös paljon erätaitoja, he pohtivat.
Satahangan leiripäivät täyttyivät laaksoiksi kutsuttujen tehtäväpisteiden suorittamisesta, joita kierrettiin omissa alaleireissä. Ketokoski ja Rakaselg kuuluivat Ahvenanmeri-nimiseen alaleiriin, joka jakautui edelleen kolmeen, Ahvenanmerellä sijaitsevien saarten mukaan nimettyyn leirilippukuntaan. Heidän leirilippukuntansa kantoi nimeä Finbo. Laaksoissa opeteltiin muun muassa pelastustaitoja, kuten pelastusuintia.
-Meillä oli semmoinen meripelastuslautta siellä, jossa opetettiin, mitä täytyy tehdä, jos laiva uppoaa. Esimerkiksi, miten pää pysyy pinnalla pelastusliivien kanssa hypätessä. Lisäksi opeteltiin pelastusuintia letkassa ja saimme heittää pelastusrengasta. Kerrottiin myös, miten tulee toimia, jos tulee hypotermia, Ketokoski listaa varsin hyödyllisiltä kuulostavia taitoja.
Purjehdus jäi molempien mieleen erityislaatuisena kokemuksena, jonka yhteydessä päästiin kokemaan muitakin unohtumattoman hienoja hetkiä.
-Purjehdimme Seilin saareen tyhjentämään septitankkia. Siellä avattiin veneen portti ja hypittiin veneestä veteen, Ketokoski kertoo.
-Meidän purjevene seilasi viiden muun purjeveneen kanssa ja ohjasimme veneet tähtimuodostelmaan, jolloin keskelle jäi allas, Rakaselg muistelee.
Meripartiotaitojen opiskelun lisäksi leirillä ehdittiin pitää hauskaa yhdessä. Leirin aluksi vietettiin avajaisia, joissa kuultiin musiikkia ja nähtiin näytelmäesitys. Leirin keskivaiheilla vietettiin keskiäisiä, joissa partiolaiskansaa viihdytti nimekäs artisti.
-Keskiäisten yhteydessä Tarpojilla ja Samoajilla oli omat bileensä. Niissä oli dj, Rakaselg lisää.
Leiri päättyi päättäjäisiin, joissa muun muassa laulettiin yhdessä.
Ketokoski on osallistunut aiemmin Suomen Partiolaisten suurleirille, Kajoon, jonne osallistuu tuhansia partiolaisia. Rakaselgille Satahanka oli ensimmäinen suurempi partioleiri.
-Mua jännitti ihan hirveästi, mutta oli ihan mahtava kokemus, Rakaselg tunnustaa.
Suuri leiri aiheutti joitakin ongelmia ja kommelluksia. Leirin aluksi he eksyivät väärään leirialueelle vievään bussiin, mutta löysivät lopulta onneksi oikeaan. Leirialue sijaitsi laakealla peltoalueella, josta ei helteisen viikon aikana ollut mahdollista löytää montaakaan varjopaikkaa. Paahteisen leiriviikon pelastukseksi muodostuivat onneksi jokapäiväiset uimareissut läheiselle Framnäsin uimarannalle.
“Partioharrastus pitää jalat maassa ja järjen päässä”
Partiotoiminta pyörii kokonaan vapaaehtoisten voimin. Salon Leirisiskoissa toimintaa on kaikissa ikäkausissa. Sekä Ketokoski että Rakaselg kuuluvat tällä hetkellä 15–18-vuotiaille suunnattuun ryhmään, Samoajiin, joissa heillä alkaa pian toinen vuosi. Kummallakin on takana jo useampi vuosi partioharrastuksen parissa, joka aikanaan toi ystävykset myös yhteen. Parasta partiossa onkin heidän mukaansa yhdessä tekeminen ja uusien asioiden oppiminen. Leirisiskoissa partiotoimintaa järjestetään aktiivisesti. Sekä Ketokoski että Rakaselg käyvät partion tapaamisissa muutaman kerran viikossa, toisinaan useamminkin. Oman ikäryhmän tapaaminen on joka toinen viikko, mutta tapaamisia on myös muissa ryhmissä.
-Lisäksi on muita tapahtumia ja johtajiston kokouksia, he täsmentävät.
-Partiossa keskeistä on nousujohteisuus eli johdettavista siirrytään johtajiksi. Olimme viime vuonna Seikkailijoissa apusampoina eli ohjaajina. Nyt Seikkailijoista siirtyy Tarpojiin ryhmä, jonka saamme kahdestaan johdettavaksi ensi lukuvuonna. Kaikki kerrat ja ohjelmat ovat sitten meidän vastuulla, he kertovat innoissaan.
-On mukavaa suunnitella lapsille iloa tuottavaa ohjelmaa, Ketokoski sanoo.
-Ja on todella palkitsevaa nähdä, kun lapset innostuvat ja lähtevät mukaan, Rakaselg jatkaa.
Partioharrastus on sekä Ketokosken että Rakaselgin mukaan yleishyödyllinen harrastus, josta saadut tiedot ja taidot pääsevät käyttöön myös ihan tavallisessa arjessa.
-Partio on saanut minut sosiaalisemmaksi. Osaan auttaa kavereita jossain asioissa ja tilanteissa, joissa en välttämättä ilman partiota osaisi, Rakaselg pohtii.
-Esimerkiksi ensiapua opetetaan, ja sitten, jos joku oikeasti tarvitsee apua, niin pärjää suurin piirtein. Vaikka keskellä metsää voi tukea nyrjähtäneen nilkan kepin ja partiohuivin avulla, Ketokoski havainnollistaa.
Kummankin vastauksissa korostuu myös kasvanut arvostus luontoa kohtaan.
-Jos en olisi partiossa, en välittäisi ehkä niin paljon luonnosta, Ketokoski toteaa.
-Partion yksi periaatteista on kasvattaa järkeviä yhteiskunnan jäseniä. Mielestäni tämä on hyvä harrastus, joka pitää jalat maassa ja järjen päässä, Rakaselg kuvaa. Suosittelen, hän lisää hymyillen.
Sekä Ketokoski että Rakaselg aloittivat syksyllä Salon lukion. Partioharrastusta on kuitenkin tavoitteena jatkaa niin pitkään, kun aikataulut vain antavat myöten. Toiveissa on myös päästä johtamaan lisää ja tarjoamaan mukavia partiokokemuksia muillekin.
Lopuksi jaetaan vilpitön suositus:
-Tulkaa partioon, kaivataan lisää porukkaa sinne!
Anette Ahlqvist
