”Vanhoja, uusia, käytettyjä, käytössä olevia, itse tehtyjä, toisten tekemiä, ostettuja, lahjaksi saatuja, eri tavoin valmistettuja ja erivärisiä, eri materiaaleja ym. mutta kaikki hommansa hoitavia, ettei näpit pala keittiössä touhutessa”.
Tämä Elsi Pohjavirran kirjoitus saattelee katsojan ihastelemaan yli 200 pannulapun näyttelyä Palvelukeskus Ilolansalon tuloaulassa. Elsi on koonnut näyttelyn yhteistyössä ravintola Ilolansalon ja kahden kädentaitoryhmänsä kanssa, mukana ovat olleet sydänyhdistyksen Ruususet- ja Ilolansalon Silkkis-ryhmät. Mutta mistä idea tähän syntyi?
-Sahanpurut päässä pöllyää aina silloin tällöin, kuuluu Elsin iloinen toteamus.
Pannulappujen värien kirjo on todella vaikuttava ja erilaiset käsityötekniikat ovat kattavasti esillä: on virkattuja, neulottuja, tilkkutyötä, ommeltuja, painokankaisia ja monia, monia muita. Näyttelyn ajallisesti vanhin pannulappu on valmistettu 1950-luvulla toisen luokan käsityötunnilla. Maantieteellisestikin ollaan varsin kaukana, sillä yksi patakinnas on peräisin Boliviasta. Joukossa on myös jouluaiheisia pannulappuja.
-Lapsenlapseni näkivät ne ja vaativat, että mummin pitää opettaa heidätkin tekemään tonttupannulappuja, mutta niin että äiti ei saa tietää, kertoo Elsi.
Näyttelyn kokoamisessa on ollut iso työ, sillä Elsi on ommellut pannulaput taustalevyihin kiinni ja siinä on aikaa mennyt yli 40 tuntia. Luovuutta on silti riittänyt myös mukaviin kirjoitelmiin näyttelyseinällä. Neljän selvästi edelleen käytössä olevan pannulapun kohdalla lukee:
”Toivottavasti kukaan ei polta sormiaan sillä aikaa kun tämä kvartetti pitää lomaa”.
Silkkis-kädentaitoryhmä aloitti toimintansa vuonna 2010. Elsi Pohjavirralla oli tekstiilitöitään näytillä Ilolansalossa, kun yhä edelleen ryhmän toiminnassa mukana oleva Eeva-Liisa Kantola töitä ihaillessaan kysyi: ”Voiko tavallinen ihminen tehdä tommosia?” Elsi totesi olevansa juuri sellainen tavallinen ihminen ja siitä se lähti.
-Silkkis-nimi on äänestyksen tulos ja on lähtöisin tietysti siitä, että teimme muun muassa silkkitöitä, kertoo Eeva-Liisa ja näyttää kaunista vihreää silkkihuivia.
Ryhmäläiset ovat vuosien varrella askarrelleet kortteja, tehneet kasseja ja koruja, maalanneet akvarelleja, sommitelleet marmorointia paperille ja kankaalle, ja harrastaneet myös kankaan painantaa. Myös enkaustiikkaan on tutustuttu, mikä olikin varmaan suurimmalle osalle ryhmän jäsenistä uusi juttu. Kyseessä on vahamaalaus, joka on maailman vanhimpia taidemuotoja, jo muinaisessa Egyptissä ja antiikin ajalla harjoitettua.
-Silloin ei meidän käyttämäämme silitysrautaa ollut kylläkään vielä keksitty, mutta jotakin kuumaa rautaa tai kiveä käytettiin, toteaa Elsi.
Silkkis-ryhmä kokoontuu useamman kerran kuukaudessa. Mukana on alkuperäisiä harrastajia kuten Liisa Haavisto ja Eeva-Liisa sekä myöhemmin mukaan tulleita. Ryhmähenki on hyvä, ”me ollaan luannikast sakkii ja sopuisaa porukkaa” tuumivat ryhmäläiset. Jokin aika sitten Silkkiset sai ensimmäisen miespuolisen jäsenensä Askon.
-Eikä muut miehet saa tullakaan, sanoo Asko pilke silmäkulmassa.
Ryhmä on onnellinen ja kiitollinen taitavasta ja monipuolisesta vetäjästään Elsistä, jolla on kokemusta kansainvälisistäkin tekstiilinäyttelyistä aina Yhdysvaltoja ja Japania myöten. Elsiltä taittuu sanansäilä yhtä hyvin kuin kädentaidotkin: näyttelyseinällä on kaksikin pitkää kirjoitusta, joista toisessa on pelkästään P-kirjaimella alkavia, toisessa K-kirjaimilla alkavia sanoja.
”Kauhiast kiitoksii, kun kattelit kotoisii, keittiön käytännöllisii kapinei”
Pannulappunäyttelyyn voi tutustua sunnuntaihin 3. huhtikuuta asti Ilolansalon aukioloaikoina.
Elina Koskinen
