Salolainen metalliyhtye AeonSphere (Tamás Alföldi ja Pekka Marttinen) on juuri julkaissut uuden sinkun. Tamás Alföldi kertoo intohimoisesta suhtautumisestaan musiikkiin.
-Pekka ei ole salolainen, mutta hän on erittäin tärkeä osa bändiä. Ilman häntä ei ensimmäistä albumia olisi ilmestynyt. Ensimmäinen albumimme kertoo avaruudesta, koska avaruus on toinen intohimoni. Teemallinen konsepti on hyvin tärkeää bändimme imagossa, Alföldi kertoo.
-Minua inspiroi historia, erityisesti toinen maailmansota. Uusi sinkkumme, Havoc, kertoo sodan alussa Atlantilla käydystä sukellusvenetaistelusta. Alföldi kirjoittaa, säveltää ja sovittaa kaikki AeonSpheren kappaleet. Samalla hän identifioituu historianörtiksi, jonka kirjahyllyssä on 40 kirjaa pelkästään toisesta maailmansodasta.
AeonSphere perustettiin vuonna 2010. Alföldillä ei ole halua nousta keikkalavoille, vaan sitäkin tärkeämpää on itse musiikin tekeminen ja julkaiseminen. Työpäivät Alföldi käyttää Ledilissä, ja vapaa-aikanaan hän säveltää kotistudiossaan sinfonista extreme-power-black metallia.
Mutta ei ”reindeer-grinding”, Alföldi kuittaa, ja viittaa suomalaiseen Hevi reissu -elokuvan pohjoiseen musiikkigenreen. AeonSpheren kappaleet ovat hyvin monimutkaisia ja levyllä saattaa olla jopa 50 nauhaa päällekkäin. Lopputuloksena on elokuvamainen äänimaisema: hallittu ja ennen kaikkea kaunis.
-Olemme julkaisseet kaksi eri versiota levyistä, jossa toisesta on metalli riisuttu pois, Alföldi opastaa.
Hänelle metallimusiikki muodostuu rummuista ja kitaran särö-soundista. Vaikka Alföldi on omien sanojensa mukaan ”ihan ookoo kitaristi”, hän on kovin vaatimaton omasta osaamisestaan, eikä soittele ystävien juhlissa.
Jos Alföldi jollekin kitaraansa soittaa, niin vaimolleen Eijalle:
-Eija pyytää minua usein soittamaan esimerkiksi Amorphista. Eija laulaa myös ensimmäisellä albumillamme, sillä hänellä on kaunis oopperalaulajan ääni, Alföldi ihailee.
-Kasvoin aikuiseksi Slovakiassa, Komarnon kaupungissa. Kaupunki sijaitsee aivan Slovakian ja Unkarin rajalla ja käydyt sodat näkyvät kaupungin historiassa. Nykyään kaupungin toinen puoli on osa Slovakiaa. Meidän perheemme kuuluu Slovakian unkaria puhuvaan vähemmistöön. Koko perheeni on musikaalinen. Vanhempani kuuntelivat paljon rokkia, ja se tarttui minuun. Kotoani löytyy kaiuttimet melkein joka huoneessa. Isäni, Karoly Alföldi, keikkailee edelleen ja on kuuluisa rumpali maakunnassaan. Isäni mukaan nimetty veljeni Karoly on myös muusikko ja äitini Helen Alföldi on puolestaan laulaja. Voidaan sanoa, että ensimmäisen kerran olin itse lavalla, kun äitini esiintyi ollessaan 5. kuulla raskaana, Alföldi kertoo.
Saloon Alföldi saapui 17 vuotta sitten Nokian tuomana. Työn kautta Alföldi sai sekä uran, uuden kotikaupungin että rakkauden. Lopulta Nokian dramaattiset käänteet vaikuttivat siihen, että biotekniikkaa opiskellut Alföldi työskentelee tänään projektimanagerina Ledilillä.
-Mäenpään Pekka järjesti kaiken niin, että täällä oli kaikki valmiina, kun muutin. Salo on upea kaupunki!
Salolaiset ovat kuin hiljainen voima. Olemme maltillinen pieni kaupunki, eikä meitä aina kuulla – silti me työskentelemme kovasti yhteen hiileen, Alföldi runoilee. Hän kirjoittaa AeonSpheren kappaleet käyttäen Shakespearen ajan englantia.
-Vanha englanti nostaa kappaleet uusiin sfääreihin, Alföldi pohtii. AeonSphere on genressään tykättyä ja kuunneltua.
-Korostan aina sitä, että vaikka Pekka Marttinen on bändillemme yhtä tärkeä kuin minä, bändi on nimenomaan salolainen bändi. Uskon, että Salo tulee olemaan kotikaupunkini vielä silloinkin, kun olen vanhus, Alföldi lupaa. Ainoa asia, mitä Salosta hänen mukaansa puuttuu, on metallimusiikki.
-Vuohensaari olisi täydellinen paikka ulkoilmakonserteille, Alföldi haaveilee.
Jonna Hellberg-Pitkänen
