Näytelmä, joka menee pieleen Helsingin kaupunginteatterissa
Rooleissa Alex Anton, Joel Hirvonen, Jari Pehkonen, Santeri Kinnunen, Matti Rasila, Pekka Huotari, Eija Vilpas, Sanna-June Hyde
Suomennos Mikko Koivusalo, Ohjaus Pentti Kotkaniemi, Lavastus Peter Ahlqvist, Pukusuunnittelu Elina Vättö, Valosuunnittelu Valdemar Virtanen, Äänisuunnittelu Jaakko Virmavirta, Musiikin Sävellys Jaakko Virmavirta, Musiikin Sävellys Ivan Bavard, Naamioinnin Suunnittelu Pia Kähkönen, Tarpeiston Suunnittelu Mira Rokkanen, Dramaturgi Henna Piirto
Näytelmä, joka menee pieleen on ollut sangen suosittu teos maamme ammattiteattereissa. Nopealla katsauksella internetin syövereihin sain lukemaksi kuusi eri laitosteatteria, joissa kyseinen naurupommi on nähty.
Syykin on selkeä.
Käsiohjelmassa kerrotaan, että The Play That Goes Wrong kirjoitettiin teatterikoulun lopputyöksi vuonna 2012. Kolme lontoolaista teatteriopiskelijaa Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields tekivät käsikirjoituksen ja näyttelivät sen kolme keskeistä roolia. Alkuun näytelmää esitettiin pienessä pohjoislontoolaisessa pubissa, kunnes sana uudenlaisesta, hulvattomasta farssista alkoi kiiriä. Suosion myötä näytelmä lähti Iso-Britannian-kiertueelle, jota seurasivat Lontoon West End ja Broadway. Lopulta näytelmä nousi kansainväliseksi hitiksi, jolla on ollut kaksi miljoonaa katsojaa ympäri maailman.
Helsingin kaupunginteatterissa näytelmä menee yhtä pieleen, kuin muuallakin. Ohjatusti ja hallitusti, naurattaen yleisöään. Helsingin versiossa Pirkanmaan Polytekninen seura tekee Murha Havershamin kartanossa -näytelmän.
Sinänsä tämä näytelmä on tylsä arvosteltava. Näytelmän kulku on tarkasti kuitenkin määritelty paranteeseissa, eikä liiemmin improvisoinnin varaa ole eikä saa olla. Ohjaukselliset erovaisuudet korostuvatkin dialogissa ja sen esittämisessä. Muutenhan, jos karkeasti halutaan todeta, tämä on lavastuksen näytelmä. Myös ainakin Turun kaupunginteatterin version lavastanut Peter Ahlqvist on ollut asialla myös tässä, ja homma toimii.
Välillä tosin liiaksi yliammutut näyttelijäsuoritukset pistävät silmään. Vaikkei todellisuudella olekaan tekemistä tekstin kanssa (tokkopa kenelläkään teatteriryhmällä on oikeasti ikinä ollut näin huonoa tuuria), olisi jopa herkullisempaa, jos tämän version näyttelijät olisivat olleet enemmän omia itsejään, kuin kärjistettyjä karikatyyrejä.
Laatuviihdettä kaikin puolin kuitenkin. Ja jokaisen teatterinkävijän olisi hyvä nähdä ainakin yksi versio tästä näytelmästä. Pätevän tulkinnan siihen tarjoaa Helsingin kaupunginteatteri.
Kimmo Lehto