Kuusjoen ja Vaskion rajalla Raatalassa sijaitsee pieni pensasmustikoiden viljelyyn ja emolehmien pitoon omistautunut Ohrakasken tila. Vehreät mustikanvarvut peittävät suuren osan tiluksista, mutta suurempikin erikoisuus maatilan tuotantoon kuuluu: täällä kasvatetaan parsaa.
Asparagus eli parsa on monelle tuttu paitsi markettien vihanneshyllyiltä, myös leikkokukkana. Kasvin viljely on kuitenkin Suomessa vielä hyvin pienimuotoista, ellei peräti harvinaista.
– Uusi juttu tämä on yhä meillekin. Istutin ensimmäiset juurakot vuonna 2021, ja vasta nyt ne ovat alkaneet tuottaa kunnolla satoa, kertoo maatilan omistaja Katri Paakki, joka asustelee Ohrakasken tilalla yhdessä miehensä Samuli Mäenpään ja kahden pienen tyttärensä kanssa.
Parsojen kasvattaminen oli Paakin mukaan aika lailla hetken mielijohde – mutta eittämättä herkullinen kuin mikä.
– Tilaamme sauvolaisesta puutarhamyymälästä tavaraa, kuten esimerkiksi uusia mustikoiden taimia. Sinä vuonna, kun parsat tulivat meille, laitoimme kasvamaan heiltä tilattua mustikkaa. Ja sitten kun huomasin, että heillä oli myynnissä myös parsan juurakoita, se oli menoa sitten, hän nauraa.
Kuten kaikkia muitakin viljelykasveja, myös parsaa on olemassa useita erilaisia lajikkeita. Ohrakasken tilalla viljeltävä lajike on heleän vaaleanvihreä ja sitä voi syödä vaikka raakana, suoraan pellosta.
– Ne espanjalaiset parsat, joita usein kaupoissa myydään, ovat väriltään tummempia ja niiden latva vivahtaa violettiin. Lajike-eron huomaa jo siitä. Lisäksi itse en ehkä niinkään näitä söisi raakana, vaikka omasta pellosta poimittuna niin voi tehdäkin, hän sanoo.
Raa’an parsan maku muistuttaa suuresti herneenversoja – tämän toimittaja pääsi itse todistamaan Ohrakasken parsapellolla. Parsan rakenne on hampaissa napsuva ja rapea, ja muutamalla puraisulla se lähes sulaa suuhun. Kuitenkin parsa on omiaan sekä keitettynä että grillissä kypsennettynä.
– En itse tee parsalle paljoakaan, kun valmistan niitä ruuaksi. Hieman suolaa, pippuria ja voita. Näin sen oma maku pääsee hyvin esille. Ja parsan voi hyvin säilöä pakastamalla, mikäli kaikkea ei ehdi tuoreena käyttää.
Kaikki lähti pensasmustikoista
Katri Paakki ja hänen miehensä ostivat Ohrakasken tilan vuonna 2014. Silloin tiluksilla oli jo osa sen nykyisistä mustikkapensaista, mutta niin mustikkaa kuin erilaisia lajikkeitakin on tullut pariskunnan aikana Ohrakaskeen lisää. Samalla tilalle rakennutettiin emolehmien pihatto.
– Sitä mukaa kun lehmien määrä kasvoi, laajenivat myös maa-alat. Osa pelloista on toki vuokraviljelyssä muilta maanomistajilta. Tällä hetkellä lehmiä on meillä parikymmentä vasikoineen, ja ne ovat rodultaan herefordeja, anguksia ja niiden risteytyksiä, lihakarjaa siis. Pensasmustikka ja sen myynti on meille kuitenkin varsinainen tulonlähde, vaikka olemmekin samalla Samulin kanssa myös toisessa työpaikassa osan viikosta, Paakki esittelee.
Emolehmät nuorine vasikoineen ovat muutamaa vielä odottavaa äitiä lukuun ottamatta laitumella, ja seuraavat uteliaina pihan tapahtumia. Kevät onkin kiireistä aikaa tilalliselle kuin tilalliselle.
– Pitkä ja kylmä kevät oli viedä tämänvuotiset parsat mennessään. Tulipa sen ansiosta samalla kokeiltua, että oljilla saa kuin saakin hyvin suojattua kylmänarat versot kasvukauden alussa. Sieltä alta ne sitten putkahtivat, Paakki sanoo iloisesti.
Paraikaa mustikka kukkii valtoimenaan, ja parsan sesonki alkaa kallistua kohti loppuaan.
– Parsa on ensimmäisiä kasveja, jonka sadon voi korjata. Eihän mikään ole valmista vielä näin toukokuussa! Juurakoista nousee parsoja yksi kerrallaan, ja niitä sitten poimitaan sitä mukaa kun niitä tulee leikaten veitsellä tai vaikka käsin taittaenkin pari senttiä maanpinnan yläpuolelta. Tämän vuoksi jos aikoo perustaa parsapenkin, kannattaa ennemmin laittaa niitä kerralla kymmenen kuin kaksi – ellei sitten tahdo syödä kuin yhden parsan päivässä, Paakki naurahtaa.
Kokonaisuudessaan parsan satokausi kestää kolmisen viikkoa. Sesongin päätyttyä juurakot lannoitetaan.
Tämän jälkeen niille ei tehdä koko kesänä tämän kummempia, ja varhain seuraavana keväänä vain leikataan pois parsajuurakoista nousseet talventörröttäjät.
– Parsa on toisin sanoen varsin helppohoitoinen viljeltävä. Se tarvitsee kuohkean maan, jossa vesi ei saa seistä. Siksi oikein kunnon savinen peltomaa ei ehkä ole parsalle ihanteellisinta. Netistä löytyy hyviä ohjeita istuttamiseen ja hoitoon, sieltä minäkin olen oppini saanut.
Tällä hetkellä parsanviljelyyn ja niiden ulosmyyntiin erikoistuneet tilat Suomessa ovat määrällisesti yhden käden sormilla laskettavissa. Viime vuosina suuren suosion saavuttanut tuote vasta hakee paikkansa maataloudessamme, mutta saa kenties lähitulevaisuudessa sekä viljelijät että harrastajat innostumaan kasvatuksesta laajemminkin.
– Tähän mennessä oma tuotantomme on ollut siinä määrin pientä, ettei parsaa riitä laajempaan myyntiin kuin satunnaisesti tästä omasta tilapuodistamme. Osa toki menee myös torimyyjille jälleenmyyntiin, osan käytämme itse. Ehkä jossakin kohdin tätä riittää suurempiakin määriä, tähän mennessä olen pitänyt näistä kovasti – parsat ovat mahtavia! Paakki summaa.
Melissa Koponen