”Tämä kirja kertoo ajan unohtamista ihmisistä paikkakunnilla, joita ei enää ole”, lukee Antti Rämäsen pari viikkoa sitten julkaistun teoksen Rikottu Rajamaa sisäkansilehdessä. Salolaisen, tällä hetkellä urheilutoimittajana työskentelevän Rämäsen kirjaprojekti lähti harrastuksena ja henkilökohtaisesta kiinnostuksesta omia sukujuuriaan kohtaan. Kirja sijoittuu erityisesti Karjalan kannaksen ja Kanneljärven alueen tapahtumiin.
-Äidin isä syntyi Kanneljärvellä. Yleensä sieltä on kuullut vain nämä evakoiden lähtemisen tarinat, mutta ei sitä, millaista siellä oli asua. Kävi kuitenkin ilmi, että jo sisällissodan aikoihin siellä oli tapahtunut paljon, Rämänen kertoo.
Toimittajana viisitoista vuotta toiminutta Rämästä on aina kiinnostanut historia, mutta erilaisten arkistojen digitoidut aineistot toivat uusia mahdollisuuksia niiden tarkasteluun kotoa käsin.
-Taustatutkimuksen tekeminen helpottui huomattavasti, kun sen pystyi aloittamaan kotona. Myöhemmin kuitenkin, kun oppi tekemään ja löytämään asioita esimerkiksi Kansallisarkistosta paikan päältä, arkistotyö vei täysin mennessään, Rämänen sanoo.
-Alun perin olin ajatellut kirjoittaa proosateoksen, johon etsin taustatietoja. Joissain arkistolöydöissä oli kuitenkin niin vahva todistusarvo, joka olisi mennyt hukkaan, jos niitä löydöksiä olisi jakanut vain jossain Facebookin sisällissotaryhmässä, joten päädyin kirjoittamaan tietokirjan, hän nauraa.
Rämäsen mukaan arkistoista alkoikin löytyä yllättäviä juttuja, jotka loivat uskoa siihen, että kirjasta tulee jotain.
-Omasta mielestäni kiinnostavin löydös oli saksalaiseversti Eduard Ausfeldin saksankieliset päiväkäskyt. Siellä oli todella suorasanaisia käskyjä siitä, miten vankeja tulee kohdella. Lopputulos toki tiedettiin, että paljon ihmisiä ammuttiin, mutta ei sitä, miten siihen päädyttiin, Rämänen jatkaa.
Kirja tuokin esiin uutta tietoa sisällissodasta ja sen merkityksestä Karjalan kannaksella.
-Myös historian tutkijat ovat olleet erittäin kannustavia jo kirjan tekovaiheessa, Rämänen sanoo.
Kirjoittamisen prosessi voi olla vaikea yhdistää perhe-elämään ja päivätyöhön. Rämänen kokee prosessin kuitenkin pääasiassa positiiviseksi.
-Sain onnekseni pari apurahaa, jonka turvin sain keskittyä vain tähän kirjaprojektiin. Toimittajan ammatissa on jatkuvassa ristivedossa, nyt sai aamulla aloittaa siitä, mihin oli edellisenä päivänä jäänyt ja se tuntui hienolta. Silti kirjoittamisen kanssa tuli kiire, vielä kuukausi ennen käsikirjoituksen jättöpäivää käänsin saksankielisiä päiväkäskyjä, hän nauraa.
Tuore tietoteos on otettu innostuneesti vastaan ja esikoiskirjailija on päässyt lehtien lisäksi radio- ja TV-haastatteluihin. Miltä tällainen huomio sitten tuntuu?
-Tosi kiva, että pääsee pitkän puurtamisen jälkeen puhumaan asioista. Viime viikolla Turun pääkirjaston luennollakin sali oli täynnä, Rämänen sanoo.
Aihe selvästi siis kiinnostaa ihmisiä, paikoin teos onkin kaupoista jo myyty loppuun. Mitä sitten jatkossa? Vieläkö kirjan kirjoittaminen kiinnostaa?
-Ei tästä heti irti pääse. Pari tutkijaa on jo kannustanut jatkamaan, löytämäni aineisto voisi selittää myös koko maan tapahtumia.
Sisällissotaa on yleensä tutkittu joko valtakunnallisella tai paikallisella tasolla.
-Oma tapani oli lähestyä sitä alueellisesti, mikä toi kuntien välillä esiin selviä yhtymäkohtia, kuten joitain päivämääriä. Alueiden vertailemisesta voisi olla hyötyä koko maan tapahtumien kokonaiskuvan luomisessa, hän sanoo.
Virve Repo
