Salon Teatterin ensi vuoden ohjelmiston aloittava näytelmä Rakkauskirjeitä on samalla kolmen teatterintekijän paluu tuttuun ja rakkaaseen taloon.
Paula Lehtinen, Ola Leinonen ja Maarit Pyökäri olivat suurissa rooleissa nykyisen Mariankadulla sijaitsevan teatteritilan historian ensimmäisessä näytelmässä vuonna 1982: Pyökäri ohjaajana, Lehtinen ja Leinonen näyttelijöinä.
-Näytelmä oli Niskavuoren nuori emäntä. Ola teki Niskavuoren Juhanin roolin, Paula pääsi 40 vuotta sitten Hetan rooliin, kolmikko muistelee.
Ola Leinonen teki ensimmäisen roolinsa Salon Teatterissa 1977 Vuohensaaren kesäteatterin Kauniissa Veerassa. Edellisen kerran Leinonen nähtiin Salon Teatterissa ja sen nykyisellä lavalla 1994.
-Olin aikanaan mukana jo talkoissa, kun tätä taloa rakennettiin 1981 rukoushuoneesta teatteritilaksi, Leinonen muistelee.
Maarit Pyökärille ajatus kotiinpaluusta on konkreettinen kahdessakin mielessä.
-Minä asuin täällä työskennellessäni Salossa. Tässä takana oli asunto, Pyökäri viittailee kädellään lämpiön taakse.
Kaikki kolme kehuvat Salon teatteria ja tilojen kodikkuutta.
-Tämä on ihmisen kokoinen näyttämö ja siitä hyvä, että se ei houkuttele tekemään liian suurta.
Vuosi 2023 ja kolmikon tuleva yhteinen ensi-ilta ovat sopivan kaukana. Kiirettä ei ole ja maailmakin on vajaan vuoden kuluttua toivottavasti paremmassa asennossa kulttuurin tekemiseen ja vastaanottamiseen.
-Ihmisillä on nälkä yhdessä kokemiseen ja yhdessä tekemiseen. Teatteri on vuorovaikutusta ryhmän, näyttämön ja katsomon välillä. Se on olennainen osa ihmisyyttä.
Paula Lehtinen aloitti Salon Teatterissa 1966 näytelmässä Laulu tulipunaisesta kukasta. Edellisen kerran Lehtinen nähtiin Salon Teatterin lavalla 10 vuotta sitten Hillevi Jortikkana näytelmässä Mooseksen perintö.
-Olen tehnyt teatteria jo 55 vuotta. Itse asiassa vuosia olisi jo 57, jos tällaista kahden vuoden poikkeusaikaa ei olisi ollut.
Ajatus yhteisestä projektista oli hautunut jo pitkään, kunnes Salon teatterin 60-vuotisjuhlien yhteydessä kaikki loksahti paikalleen.
-Meillä on tosi verkkainen aikataulu. Annamme tämän Rakkauskirjeitä-projektin rauhassa hautua, muhia ja mennä alitajuntaan, Pyökäri sanoo.
Ola Leinonen kuvaa lähes vuoden mittaista valmistelua ja pitkää aikataulua unelmien täyttymykseksi.
-Yleensä tehdään tiukalla deadlinella ja isossa ryhmässä. Nyt saa kerrankin keskittyä rooliin niin kauan että on täysin valmis siihen.
A.R. Gurneyn kirjoittamaa näytelmää ”Rakkauskirjeitä” kuvataan teatterin tiedotteessa yllättäväksi, vangitsevaksi ja kauniiksi kuvaukseksi rakkaudesta. Gurney käsittelee rakkautta näytelmällisesti tiukassa määritellyssä hyvin pelkistetyssä muodossa: esityksessä ei ole tanssia, musiikkia eikä tehosteita: läsnä on vain kaksi näyttelijää ja teksti.
Rakkauskirjeitä on tarina lapsuudenystävistä, Andrewsta ja Melissasta, jotka pitävät yhteyttä toisiinsa läpi vuosikymmenten kirjoittamalla kirjeitä. He elävät tahoillaan elämäänsä, rakentavat uraa ja parisuhteita, keski-ikäistyvät ja vanhenevat.
Rakkauskirjeitä on kahden hengen näytelmä, jonka rooleissa suomessa on nähty tähän asti näyttelijät Seela Sella ja Esko Roine.
Maailmalla aiemmin roolit ovat esittäneet lukuisat toinen toistaan kuuluisammat näyttelijä kuten Elizabeth Taylor, Gerard Depardieu, Mia Farrow, Tom Hanks ja Mel Gibson.
Paula Lehtinen ja Ola Leinonen eivät ota paineita aikaisemmista tulkinnoista. Kumpikaan ei ole nähnyt Sellan ja Roineen roolitöitä eikä tarkoitus ole myöskään sitä katsoa ennen omaa ensi-iltaa.
-Meillä ei ole minkäänlaista mallikuvaa takaraivossa ja voimme lähteä tekemään ihan tyhjältä pöydältä. Näin ei mene turhaa energiaa siihen, että pitäisi pyristellä eroon jostain.
Rakkauskirjeitä kertoo ikuisesta ja vangitsevasta aiheesta.
-Me kaikki tunnistamme sen mikä rakkauden esteenä on niin usein. Vaikka kaksi ihmistä tuntisi vetoa kuinka toisiinsa, niin miksi nämä kaksi eivät löydä toinen toisiaan. Mitä kaikkia syitä siihen on että tiet eivät kohtaa oikealla tavalla tai oikeaan aikaan, vuonna 1977 Salon Teatterissa ensimmäisen ja 1985 edellisen kerran ohjannut Maarit Pyökäri pohtii
Pekka Mäenpää
