Elina Koskinen
Syyskuisena perjantaina sataa ja se saa Vaskiolla sijaitsevan Teatteri Puutaivaan ympäristön näyttämään satumetsältä tavallistakin enemmän, Röllin talokin on vielä paikoillaan. Katsomossa askarrellaan ja Ella-tyttönen sommittelee päreen päälle neulasia, lehtiä ja käpyjä. Vähän myöhemmin joukkoon liittyy vielä Sinna. Roope, Peetu, Onni-Viljami ja Juho ovat saaneet omat työnsä valmiiksi ja kirmaavat pitkin näyttämöä asianmukaisiin sadevaatteisiin pukeutuneina. Veeti on löytänyt jokaisen lapsisukupolven ihastuksen aiheen: vesilätäkön.
– Parasta toimintaterapiaa, nauraa päiväkodinjohtaja Reetta Laaksonen, mutta käy sitten nappaamassa Veetin kainaloonsa, sillä vaatteiden kuivattaminen Perinnemäen olosuhteissa ei oikein onnistu.
Kaksi vaskiolaista perhepäivähoitajaa, Taina Liite ja Heidi Sainio toteuttavat varhaiskasvatusta viikoittain perjantaisin ulkona Vaskion Perinnemäellä. Vanhemmat tuovat lapset aamulla suoraan Perinnemäelle ja hakevat iltapäivällä sieltä kotiin.
– Tämä vaatii perhepäivähoitajilta sitoutuneisuutta, mutta lapset saavat yksilöllistä opetusta ja kasvatusta. Museoalue on ainutlaatuinen oppimisympäristö, jossa on mahdollista toteuttaa lasten mielenkiinnon kohteet huomioivaa laaja-alaista varhaiskasvatusta. Erityisesti luonto- ja ympäristöpedagogiikka sekä seikkailukasvatus ovat läsnä ryhmien arjessa konkreettisesti, sanoo Reetta.
Idean äiti on Taina, joka kuuluu Perinnemäkeä ylläpitävään Waskio-seuraan. Sekä seuran että Teatteri Puutaivaan kanssa tehdään hedelmällistä yhteistyötä.
– Teatteri on jättänyt Rölli-kesäteatterinäytelmän lavasteita purkamatta, jotta lapset saavat leikkiä Röllimetsän lavasteissa. Myös katsomon kate puretaan talveksi pois vasta sitten kun ilmat viilenevät niin paljon, ettemme voi enää tulla tänne. Aloitimme elokuussa ja ensi perjantaina olemme kutsuneet isovanhemmat tänne tutustumaan.
Näyttämöllä on ruvettu leikkimään rosvoa ja poliisia, ja Reetta on päässyt rosvon rooliin. Koko lapsilauma juoksee innosta hihkuen hänen perässään.
– Meillä on useimmiten mukana myös roolikasseja, joissa on muun muassa erilaisia hattuja, mutta nyt ne jätettiin sateen vuoksi kotiin. Aika lailla tätä tavaraa on muutenkin, sanoo Taina ja viittaa katsomon penkeillä oleviin kasseihin ja pusseihin.
Ja rooleista puheen ollen: Taina on noita, hyvin kiltti sellainen, ja hän osaa lentää luudalla. Tainaa naurattaa, noita-juttu on hänen nyt jo aikuisen poikansa keksintö vuosien takaa ja elää aivan omaa elämäänsä. Mutta mikä asuu Tainan taskussa?
– Kettu, sanoo Onni-Viljami.
Mitä Kettu tekee?
– Auttaa, jos harmittaa. Lohduttaa ja sitten se voi antaa läpyt.
– Heidi on virkannut Ketun ja sillä on hyvin tärkeä tehtävä meidän ryhmässä. Sille voi kertoa mitä kuuluu ja sen kanssa voi heittää ylävitoset. Joskus se pitää seuraa potalla istujalle, lisää Taina.
Käymme vielä tutustumassa Perinnemäen museon tiloihin, joissa syödään ja jonka lattialla lapset nukkuvat päiväunet makuupusseissa. Lounas tehdään yhdessä lasten kanssa hauduttamalla sähköpadassa hoitajien esivalmistelluista aineksista. Lapset esittelevät innokkaasti leipäpoytää ja syömispöytää.
-Karhunlaukka, sanoo Roope.
-Se on salainen mauste, jota laitetaan Perinnemäkikeittoon. Meillähän ei siis enää kutsuta tätä jauhelihakeitoksi, toteaa Taina.
Reetta Laaksonen iloitsee, että luonnon läheisyys huomioidaan myös Märynummen päiväkodissa.
– Myös päiväkotiryhmissä toteutetaan kasvatusta ja opetusta metsässä ja tulevan uuden päiväkodin läheisyyteen rakennetaan kota, joka mahdollistaa kokopäiväisen ulkona tapahtuvan varhaiskasvatuksen. Maanantai-iltapäivisin Märyssä perheet pääsevät jo nyt mukaan avoimen metsäpäiväkodin toimintaan.
Kysyttäessä lapsilta mikä täällä on parasta, tulee vastaus lähes yhdestä suusta:
Leikki!!
