Perjantai-illan tunnelma talvisen kauniissa Kirjakkalassa tuo mieleen Junnu Vainion vanhan kappaleen Pankinjohtajan vapaailta. Paitsi että laulun Alfons Lyytikäinen on saksofonisti ja jazz-mies ja pankinjohtaja Jukka Tuominen taas on kitaristi ja enemmänkin rock-mies.
-Minusta on mukava ajatella, että viisivuotias poikani Nicolas on neljännen polven kirjakkalalainen. Talomme on rakennettu perikunnalta lunastetulle tilalle, joka on pitkään toiminut sukumme kesämökkipaikkana.
Perinteiden kunnioittamisesta ja arvoista on osittain kysymys myös vinyylilevyharrastuksessa.
-Näen vinyylilevyt vastavoimana nykyajan digitaalisuudelle. Levyjen keräily ja kuuntelu on myös visuaalinen ja fyysinen kokemus, suorastaan käsin kosketeltava, kun voit hypistellä levykansia ja lukea tekstejä, Tuominen sanoo.
Äänen laatu on vinyyleissä läsnäoleva ja lämmin, eron kuulee hyvin kun kuuntelee cd-levyjä ja vinyylejä rinnakkain. Vaikka vinyylit ovat monelle nostalgiaa, niin harrastajissa on myös paljon nuoria jotka eivät ole koskaan kokeneet niin sanottua vanhaa aikaa.
Levyjen keräilystä on tullut viime vuosina erittäin suosittu harrastus.
-Viime vuonna ostettiin eniten levyjä sitten vuoden 1991. Tosin 1990-luvulla painosmäärät olivat pieniä kun cd alkoi syrjäyttää vinyylin. Tänä päivänä vanhoista levyistä tehdään uusintapainoksia, mutta ihan uusiakin levytetään.
Vinyylilevyn valmistus kärsii materiaalipulasta ja uutta levyä voi joutua odottamaan puolikin vuotta.
Jotenkin ihanaa ajatella, ettei kaikkea musiikkia nykyäänkään tehdä suoratoistopalveluihin!
Levyharvinaisuuksista voi joutua maksamaan satojakin euroja, Suomessa ei tosin ylletä ihan niin hurjiin lukemiin kuin maailmalla. Vuonna 2017 amerikkalainen levykauppa myi Princen Black Albumina tunnettua LP-levyä 12 600 eurolla.
Kyseessä on yksi maailman halutuimmista vinyyleistä, sillä Prince vaati kaikki Black Albumit vedetyksi pois myynnistä ja tuhottaviksi juuri kun levyt oli saatu kauppoihin. Suomessa esimerkiksi levy-yhtiöiden Love Recordsin ja Vertigon ensipainokset ovat arvokkaita, mutta levyjen kunto ratkaisee paljon.
Keräilijät jahtaavat tuskin paketistaan pois otettuja levyjä ja pieniä painoksia.
Jukka Tuomisen musiikkiharrastus alkoi jo viisivuotiaana harmonikan soitolla. Hänen nyt jo edesmennyt isänsä, musiikkimies hänkin, valvoi pojan soittoharrastusta tiukasti.
-Joka päivä harjoiteltiin ja soiteltiin. Teini-iässä instrumentti vaihtui kitaraan ja yläasteen 7. luokalla perustettiin bändi. Nykyisen bändini Wiren viidestä jäsenestä neljä oli mukana jo ensimmäisessä bändissä, mikä on upea juttu. Meillä on normiaikoina noin 20 keikkaa vuodessa. Kaikilla on päivätyöt ja perheet, joten keikkaa tehdään sen verran että on kivaa.
Wire soittaa enimmäkseen rockia ja se on musiikkilajina Jukankin suosikki – tai yksi niistä.
-Kuuntelen musiikkia lähes laidasta laitaan. Tykkään muun muassa Abbasta ja musikaali- ja elokuvamusiikista: rakkaita levyjäni ovat ensimmäisen Rockyn soundtrack ja Henry Mancinin Breakfast at Tiffany’s, jonka levykannessa oleva Audrey Hepburnin kuva katseli minua julisteena myös isoäitini kamarin seinältä ollessani pieni.
-Tietyt artistit ovat olleet niin tiiviisti osa elämääni, että jonkun kuollessa tuntuu kuin menettäisi läheisen, näitä ovat Van Halen, Eagles, Deep Purple, Rush ja Toto. Levykokoelmani tärkeimmät aarteet ovat levyt jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään, niihin liittyy muistoja ja ne ovat osa omaa kehitystarinaani. Musiikki auttaa prosessoimaan tätä myllerrystä jota elämäksi kutsutaan.
Elina Koskinen
