Perniön 90-vuotias Mieskuoro voi hyvin. Se on onnistunut nuorentumaan, ja seniorit ovat pystyneet jatkamaan. Kolmekymppisistä miehistä käydään “taistelua” työn ja perheenperustamisen kanssa. Viikoittaiset harjoitukset Perniössä vaativat aikaa ja sitoutumista.
– Joka viikko harjoituksiin tulee laulaja Salosta. Se kuvaa halua laulaa ja sitoutumista, sanoo Perniön Mieskuoro ry:n puheenjohtaja Håkan Weckström.
Harjoitukset ovat Salon kansalaisopiston opintoryhmänä, mikä auttaa kuoroa taloudellisesti: kuoro tarvitsee kuoronjohtajan ja kuoronjohtaja on opintoryhmän vetäjä.
Aktiivilaulajia kuorossa on parikymmentä, mutta hiljattain pidetyn 90-vuotisjuhlakonsertin kolmekymmenpäisessä kuorossa laulamassa oli myös vierailevia laulajia, entisiä kuorolaisia ja entisiä kuoronjohtajia.
Nykyinen kuoronjohtaja Matti Leikkonen on ollut johtamassa kuoroa jo 1992.
– Olen joutunut vetovastuuseen, mikä sinällään on ollut miellyttävää -ei itsestäänselvyys kuitenkaan, hän sanoo.
Weckströmin mielestä kuorossa laulaminen on rentouttavaa, yhdessä tekemistä ja osallistavaa. Weckström muistaa, että vielä 1980- ja 1990-luvuilla pohdittiin, onko säestyksetön laulu katoamassa.
– Nyt se on hyvässä hallinnassa. Laulamme 99-prosenttisesti ilman piano- tai haitarisäestystä. Kuorossa lauletaan neliäänisesti, kun joukossa on ykkös- ja kakkostenorit sekä ykkös- ja kakkosbassot.
Laulajia on monesta sukupolvesta. Uusia laulajia Perniön Mieskuorossa on nyt kolme: Tarmo Nurmi, Rolf Carlsson ja Erkki Suhanko. He saivat Perniön Mieskuoron laulaja- ja kuoromerkit vuoden harrastaneisuuden jälkeen.
Kuoron vuosi seuraa kirkkovuotta ja esiintymään mennään, kun pyydetään.
Esiintymässä käydään niin Salon kanta-alueella kuin Halikossakin ja tietenkin Perniössä, jossa tehdään kotiseututyötä Perniön Kotiseutuyhdistyksen kanssa.
Viljanen Nastolasta
Mieskuoron takana
Perimätiedon mukaan Perniö on ollut musikaalinen pitäjä. Pelimannimusiikista on ehkä eniten muistitietoja, mutta klassisen musiikin harrastuneisuudestakin tiedetään.
Viime vuosisadan alussa Perniö sai kanttori-urkurikseen nastolalaisen Oskar W. Viljasen. Hänellä oli auktoriteettia ja hän perusti Perniön laulukuoron, Perniön torvisoittokunnan ja johdatti virinneen mieskuorolaulun Perniön Mieskuoroksi tapaninpäivänä 1931.
– Nuoret miehet halusivat laulaa, ja kotiseutuväki perusti alkujaan mieskuoron, Weckström tietää.
Perniön Mieskuoron 85-vuotishistoriikin kirjoittanut Heimo Purhonen on kuvaillut Mieskuoroa ja sen ohjelmistoa isänmaalliseksi: “… kuva perniöläisten miesten kotiseuturakkaudesta, heistä, jotka laulujensa kautta ovat halunneet kertoa 85 vuoden ajan: Tää maa ei koskaan sortua saa, eläköön tämä muistojen, toivojen maa, eläköön, kauan eläköön Suomi!”
Nykyisin Perniön Mieskuoro laulaa lauluja laidasta laitaan. Weckström sanoo, että toki ohjelmistossa on kotimaan rakkaudesta kertovia lauluja.
– Mutta mieskuoro saa olla välillä hempeä ja hauska, tai yrittää ainakin, Weckström naurahtaa.
Heli Mikkola Gården
