Salon kansalaisopiston Kevätnäyttely on jälleen puhjennut monipuolisuudestaan tunnettuun loistoonsa.
Piritan taidetalossa kaupungin keskustassa on esillä toinen toistaan erilaisempia tyylejä, tekniikoita ja taiteellisen ilmaisun aiheita kaikille avoimessa näyttelyssä, joka on avoinna vielä sunnuntaina kello 13–18. Lauantaina avatussa Kevätnäyttelyssä kävijä pääsee ihailemaan sitä taitoa ja innostusta omaan harrastukseen, jota moni salonseutulainen on kansalaisopiston kursseilla päässyt toteuttamaan.
Näyttelyn suuri tekniikkakattaus heijastaa suoraan sitä kurssien moninaisuutta, jota Salon kansalaisopistossa on tarjolla. Esillä on niin grafiikkaa, kalligrafiaa, kuvanveistoa, keramiikkaa, dreijaamista kuin lasitaidetta sekä perinteistä maalaus- ja piirrostaidetta, ja näyttelyesineistön ohella paikalla on tekijöitä työnäytöksineen esittelemässä itse töiden luomisvaihetta. Lisäksi Piritan viereisessä rakennuksessa eli vanhassa Lastentalossa nähdään kudonnan ja neuleiden näyttely, ja Tupurin koulun 5A-luokalla on koko viikonlopun ajan näyttelyissä pop up-kahvila.
Piritan alakerrassa innokas savea työstävä keramiikkakurssin kolmikko kertoo tarinaa siitä, kuinka oma harrastus voi viedä tyystin mukanaan. Noora Niemi, Susanna Kurkola ja Pirjo Huuskonen ovat kukin lähteneet keramiikan tielle astioiden innoittamana.
– Suuri Keramiikkakisa. Kun joitain vuosia sitten se tuli televisiosta, se sai minulle aikaan kipinän ja halun oppia työstämään savea. Lähdin liikkeelle siitä, että halusin tehdä oman astiastoni, ei mitään sen vähäisempää, Niemi nauraa.
Sekä Niemi että Huuskonen ovat kumpikin harrastaneet keramiikkaa joitain vuosia ja allekirjoittavat pitkälti tämän saman tarinan. Susanna Kurkola puolestaan tuli mukaan viime vuonna.
– Ensimmäinen onnistunut mukini, jonka muovailin kokonaan itse! Tässä se nyt on, Kurkola esittelee enää polttamista ja lasittamista vailla olevaa työtään, onnesta soikeana. Onnistumisen ilon tunnelma tarttuu huoneessa olijoihin ja kansalaisopistosta usein kuullut kehut hyvästä yhteishengestä ja kannustuksesta ovat todistettavasti läsnä.
Kolmikko kuvailee keramiikassa materiaalina käytettävää savea kiehtovaksi aineeksi, ja sen lukuisat eri mahdollisuudet ovat inspiroivia. Vain mielikuvitus on rajana, mitä siitä voi muovailla. Niemi kertoo tehneensä kursseilla astioiden lisäksi muun muassa korvakoruja.
– Kurssilla voi käyttää valmiita malleja, mutta kaiken voi muovata myös alusta alkaen itse. Susannalla tämä onnistui juuri, eikä se ole niin helppoa kuin miltä näyttää, Niemi ja Huuskonen vahvistavat.
Viereisessä huoneessa kuvanveiston tekijät toistavat samankaltaisia onnistumisen ja myös haasteiden kokemuksia. Siinä missä keramiikassa materiaalina on savi, kuvanveistossa sitä on yleensä betoni.
– Aika painaviahan nämä ovat työstää ja siirrellä. Yksikin näyttelyssä esillä olevista töistä on yli satakiloinen, paljastaa omaa teostaan kipsistä avaava Leena Mörsky. Hän kertoo, että kuvanveistokursseilla heillä käy elävä malli, jonka innoituksesta tekijä voi valita, mitä haluaa veistää. Mörsky valitsi tehdä mallin pään.
– Muotokuvat ovat vaikeita tehdä. Ja kuvanveistossa muutenkin on aina hiukan arvoitus, mitä siitä lopulta tulee, kun valettu työ paljastuu muotin alta. Teemme kevätkauden alusta saakka töitämme kerran viikossa, ja koska kuvanveisto on aikaa vievää, saamme ne yleensä juuri ja juuri näyttelyihin valmiiksi. Itse olen harrastanut tätä jo 1990-luvun alusta saakka, hän kertoo iloisesti.
Mörskyn kanssa samoilla kursseilla käyvä Oiva Mononen kuvailee kuvanveistoprosessia näin:
– Ensin muovataan mallista saveen, mitä lähdetään tekemään ja minkä kokoisena. Sitten rakennetaan veistoksen muotti. Tämän jälkeen varsinainen työ valetaan sisään – ja sitten se on siinä. Ja sieltä tulee millaista tulee, hän naurahtaa, itsekin yli kymmenen vuoden kokemuksella.
Puolestaan lasitaiteen ja posliininmaalauksen yhteisen näyttelytilan äärellä tavattu uusi kolmikko jatkavat sitä samaa iloista mieltä, mikä näkyi ja kuului Piritan taidetalon alakerran toisessa päädyssä keramiikka- ja kuvaveistoporukan kesken. Mirja Auranen ja Marja Uitto toimivat Kevätnäyttelyssä valvojina, mutta heillä on myös useita töitä esillä posliininmaalauskurssilta. Anne Leino puolestaan esittelee kävijöille, kuinka lasitaide syntyy.
– Olemme molemmat tehneet posliininkoristelua jo pitkään, monen monta vuotta, Mirja Auranen kertoo ja esittelee kevään teemaa yhdessä Marja Uiton kanssa, joka kurssilla oli Kiinan ja Japanin maalaustaide.
Aidosti teemalleen uskolliset, herkät maalaukset kuvastavat tottunutta siveltimenkäyttöä ja vakaata kättä. Aurasen mukaan tyylejä mahtuu silti posliininmaalauksessakin paljon erilaisia siinä missä toiset tekevät millintarkkaa työtä, toiset ovat suuripiirteisiä. Se on heistä molemmista kansalaisopistossa käymisen parhaimpia puolia.
– Kannustaminen, toisten töistä inspiroituminen ja niiden erilaisuuden kauneus, ne ovat isoja asioita. Tänne on ilo palata, he sanovat ja lasitaidetta tekevä Anne Leino komppaa heitä.
Hänen kohdallaan harrastus lähti sattuman kautta, kun hän peri isovanhempiensa keinutuolin. Sille ei löytynyt entisöijää, ja Leino päätti hakeutua työväenopiston kursseille Helsingissä. Yksi asia johti toiseen, ja lopulta into jatkui entisöinnistä lasiesineisiin ja insinöörin ammatistaan huolimatta Leinon itsensä hakeutumaan Salon ammattiopistossa puusepäntutkintoa opiskelemaan.
– Tämä vei täysin mukanaan. Katselen aina, jos löytyisi uusia kansalaisopiston kursseja joille ilmoittautua, täällä on todella hyvät opettajat. Tässä teen paraikaa mosaiikkimaista tiffanylasia. Siinä lasista leikataan palasia, laitetaan niihin reunoiksi folioteippiä, joka taas tinataan. Lasitaidetta voidaan tehdä muun muassa näin tai sitten sulattamalla, hän esittelee.
Piritan taidetalon yläkerrassa piirros- ja maalaustaide sekä grafiikan ja kalligrafian työt pääsevät oikeuksiinsa. Täällä grafiikan töitä ja työstöä toimittajalle esitteli vielä Sari Mäenpää.
– Grafiikassa tekniikoita on useita erilaisia, yksi niistä on niin sanottu kuivaneulatekniikka, jossa kuparilevylle tehdään metallipiikillä haluttu kuva, tai etsaus, jossa kuva puolestaan syövytetään metalliin. Valmista levyä voidaan vedostaa prässin avulla useita kertoja, jolloin samasta teoksesta saadaan monta eri painosta eli vedosta. Sama laatta kestää helposti parikymmentä kertaa, joten näitä on ilo taiteilla perheelle ja ystäville lahjaksi – tai miksei myyntiinkin, hän vinkkaa.
Melissa Koponen
