Taitokeskuksessa värjättiin lankoja biojätteitä hyödyntäen
Lankojen värjääminen luonnosta saatavilla väriaineilla on kauan käytössä ollut menetelmä. Se on innokkaalle käsityöihmiselle paitsi ekologinen, myös jännittävä ja yllätyksellinen tapa valmistaa värillisiä lankoja.
Salon Taitokeskuksessa järjestetyllä langanvärjäyskurssille osallistuneille oli mahdollista päästä kokeilemaan purkkivärjäystä, joka on pienillä varusteilla toteutettava kylmävärjäystekniikka. Ohjaaja Hannele Ruponen kertoi purkkivärjäyksen olevan helppo toteuttaa myös kotioloissa.
– Värjäys luonnonväreillä on valittu tämän vuoden käsityötekniikaksi. Purkkivärjäys on laiskan värjärin unelma, eikä se ole lainkaan monimutkaista. Langat saavat olla lasipurkissa värjäytymässä 2-4 viikkoa. Lopputulokseen vaikuttavat langan koostumus ja miten vyyhdin asettelee purkkiin. Lisäksi väriaineiden laatu ja määrä, sekä huoneen lämpötila ja värjäysaika vaikuttavat värjäykseen, Ruponen sanoi.
Ruponen toteaa neulomisen olevan todella suosittua tällä hetkellä.
– Ihmisiä kiinnostaa myös ekologisuus. Purkkivärjäyksessä voidaan hyödyntää kuivattuja biojätteitä luonnosta saatavien kasvien lisäksi. Luonnonvärit ovat vesiliukoisia, jotka kiinnittyvät lankaan kiinnitysaineena toimivan alunan avulla. Aluna ei ole myrkyllinen. Yleisohje on käyttää alunaa 10 prosenttia langan kuivapainosta ja 100 grammaan värjättävää lankaa tarvitaan 100 grammaa kuivattuja kasveja tai 1 kilo tuoreita kasveja, Ruponen kertoi.
Purkkivärjäyksestä kiinnostunut tarvitsee 1,5-2 litran kannellisen lasipurkin, noin 20-50 grammaa väriä antavaa biojätettä, 50 grammaa villa- tai villasekoitelankaa ja 5 grammaa alunaa kiinnitysaineeksi. Lisäksi tarvitaan lämpöä kestävä kannu tai purkki, ruokalusikka, puuvillalankaa ja sakset. Langan ja alunan määrän punnitsemiseen tarvitaan myös keittiövaaka.
– Kaupasta ostetut langat huuhdellaan, jotta ne ovat tasaisesti märät. Suoraan lammastilalta ostetuissa langoissa on rasvaa, joten ne täytyy pestä ennen purkkivärjäystä, jotta väri tarttuu lankaan, Ruponen ohjeistaa.
Taitokeskuksen kurssilaiset jakoivat saamansa 100 gramman lankavyyhdin kahteen osaan. Värjättävän lankavyyhdin päät solmittiin yhteen ja vyyhti sidottiin kalalangalla parista kohtaa kiinni, jotta värjättävä lanka ei pääsisi sotkeutumaan värjäysprosessin aikana.
Ruponen kertoi villan olevan ystävällinen värjättävä.
– Myös puuvilla, pellava ja silkki sopivat värjättäväksi.
Kurssille saapunut salolainen Hanna Nieminen kertoi kokeilevansa lankojen purkkivärjäystä ensimmäistä kertaa. Hän valitsi väriaineikseen vihreää teetä sekä lime-sitruuna -rooibosteetä.
– Olen värjännyt lankoja keittovärjäyksellä aiemmin. Käytin tuolloin punasipulin kuoria, langasta tuli tosi kauniin ja tasaisen vihreää. Neulon paljon, villasukkia ja lapasia enimmäkseen, Nieminen kertoi.
Niemisen vieressä istunut salolainen Teija Lindgren tutkaili pöydällä olleita pusseja, joissa oli kuivattuja sipulin-, appelsiinin- ja mandariininkuoria sekä käytettyjä teepusseja. Päiväyksen ylittäneistä irtoteevalikoimista hän valitsi mietinnän jälkeen viisasten teen. Irtoteetä laitettiin suodatinpussiin, joka ommeltiin joko käsin tai ompelukoneella kiinni.
-Toiseksi väriaineeksi valitsen nämä punasipulinkuoret. Olen ollut jo kymmenen vuotta sitten innostunut langanvärjäyksestä. En muista tarkkaan, mistä innostus tuolloin alkoi. Kävin keräämässä Märynummen metsässä kaikenlaisia vanhoja sieniä. Värihelttaseitikki oli yksi sieni, jota etsin. Olen joskus keittovärjännyt lankoja myös sipulinkuorien avulla. Nyt on ollut vähän taukoa värjäämisessä ja sain inspiraation lähteä tänne purkkivärjäyskurssille. Kudon yleensä värjätyistä langoista villasukkia ja värjään myös neuleita, Lindgren kertoi.
Kurssilaiset aloittivat kylmävärjäyksen laittamalla lasipurkin pohjalle kerroksen teetä, sipulinkuoria tai appelsiinin/mandariininkuoren pieniä paloja ja asettelemalla niiden päälle kostutetun lankavyyhdin pään. Väripurkin rakentamista jatkettiin lisäämällä väriaineita ja lankaa vuorotellen, kunnes purkki oli täynnä. Kurssilaiset sekoittivat alunan pienessä purkissa 60 asteiseen veteen ruokalusikan avulla, ja samanlämpöistä vettä kaadettiin myös värjäyspurkkiin. Purkin ollessa vielä vajaa, myös alunavesi lisättiin purkkiin. Kuumaa vettä lisättiin niin paljon, että sitä oli aivan lasipurkin yläreunaan saakka. Ruponen antoi lopuksi ohjeet, joiden myötä kurssilaiset lähtivät tyytyväisen näköisinä kotia kohti purkit kainalossaan.
– Purkin voi asettaa kotona värjäytymään esimerkiksi aurinkoiseen paikkaan. Auringon lämpö tehostaa lankojen värjäytymistä. Purkkia voi halutessaan varovasti käännellä. Kannattaa laittaa itselleen muistiinpanot, mitä aineksia käytti värjäämiseen ja ottaa lisäksi kuvia värjäytymisprosessin eri vaiheista, Ruponen vinkkasi.
Värjäytymisen jälkeen väriaineet siivilöidään ja laitetaan biojätteeseen. Värjäysliemen voi kaataa viemäriin. Lankavyyhti huuhdellaan huolellisesti kädenlämpöisellä vedellä ja annetaan kuivua. Langanvärjäämiseen käytettäviä tarvikkeita suositellaan käytettävän vain värjäyskäytössä.
Sipulinkuoret ovat monelle luonnonvärjärille tuttu ainesosa. Keltasipulista irtoaa lankaan kellertävänoranssi sävy ja punasipuli yllättää vihreällä värisävyllä. Kesällä langanvärjääjät saavat lisää värisävyjä esimerkiksi haittakasviksi luokitellusta lupiinista. Sen varsista saadaan keltaisen ja vihreän sävyjä ja kukista turkoosin ja sinisen sävyjä. Hannele Ruponen haluaa rohkaista keittämään nokkosista, koivunlehdistä tai raparperinlehdistä väriliemiä ja kokeilemaan purkkivärjäystä niiden avulla. Langanvärjäämisestä kiinnostuneiden kannattaa seurata Taito Varsinais-Suomen kurssi-ilmoittelua nettisivuilla, sillä sieltä löytyvät ajankohtaiset värjäyskurssit.
Maritta Määttänen
