Martina Vara
Luonto ja luonnossa liikkuminen ovat aina kuuluneet vahvasti suomalaisten elämään. Arjen hektisyyden ja materialismin vastapainoksi luonnosta haetaan rauhaa ja aitoja asioita. Palataan juurille. Luonnossa edetään ilman kiirettä, harkiten ja luonnonrauhaa kunnioittaen. Stressitaso laskee kuin varkain ja mieli virkistyy.
Salolainen kahden lapsen äiti Mari Into kiinnostui vaeltamisesta jo 16-vuotiaana, kun kuuli ensimmäisen kerran Karhunkierroksesta. Seitsemän vuoden etsinnän jälkeen löytyi samanhenkinen puoliso. Ensimmäisen yhteisen vaelluksen he tekivät Kuusamoon vuonna 1998 ja ovat siitä lähtien vaeltaneet yhdessä ja erikseen. Viimeisin yhdessä tehty vaellus oli edellisvuonna reitillä Kilpisjärvi-Halti-Kilpisjärvi, jossa myös esikoinen oli mukana.
–Suomessa on valtavasti hienoja paikkoja, eikä rajojen ulkopuolelle tarvitse edes välttämättä lähteä. Minulla on monta lempipaikkaa. Kainuun korvet ovat upeita. Käsivarren Lappi, siellä taas kokee totaalisen rauhan. Tyttäremme on saanut siellä sijaitsevan tunturin mukaan nimenkin ja pääsi itsekin kiipeämään Saanalle kymmenvuotiaana, kertoo Mari.
Pariskunta lähtee yhdessä vaeltamaan Kevolle mutta sitä ennen Mari käy Lofooteilla melontavaelluksella melontaguru Petri Sutisen luotsaamana. Melontaretket ovat Marin omia retkiä omien melontakavereiden kanssa. Miehellä taas omana harrastuksena vuorikiipeily omissa porukoissa. Silloin on Marin vuoro jännittää kotona. Pisimmillään mies oli kolme viikkoa Himalajalla.
–Yksi kauneimmista muistoistani on eräältä melontareissulta, kun delfiinit tulivat tervehtimään Jäämerellä. Niitä oli kaikkiaan kahdeksan kappaletta ja uivat ihan viereen juttelemaan. Toinen upea kokemus oli kun meloimme Bengtskärin majakalta kohti Örön saarta ja hylje seurasi meitä melkein perille asti, muistelee Mari.
-Retkeily tasapainottaa arjen ja työn sekä nollaa pään. Luonnolla on niin rauhoittava vaikutus. Voisin tuijottaa merta loputtomiin. Olen myös saanut ihania uusia ystäviä retkeilyn myötä. Luonnossa voimme jättää tittelit kotiin ja olemme kaikki retkeilijöitä riippumatta koulutuksesta tai työpaikasta, lisää Mari.
Retkien hyvään suunnitteluun ja valmistautumiseen kannattaa satsata. Retken kuin retken saa pilattua vääränlaisilla varusteilla. Rinkan kanssa kannattaa harjoitella ennen kuin lähtee pidemmille vaelluksille, sillä kulkeminen ilman rinkkaa on aivan eri asia kuin sen kanssa. Myös laadukkaisiin vaelluskenkiin kannattaa panostaa ja käyttää niitä ainakin muutaman kerran ennen kun lähtee vaativammalle retkelle.
Luonnosta ihminen saa kaiken tarvitsemansa
Salolainen Jukka Leppänen on retkeillyt aktiivisesti ympäri vuoden lähes kymmenen vuotta.
–Luonto ja metsät ovat kiehtoneet minua pikku pojasta asti. Juostiin metsäpoluilla ja leikittiin viimeistä mohikaania tai ninjoja, mutta metsä oli minulle myös jonkinlainen turvapaikka, jossa sai olla rauhassa eikä kukaan tuominnut, vaan otti avosylin vastaan. Lapsena pakkasin eväät pussiin ja pussin kepinnokkaan, vaikka eivät silloiset retket kovin kauaksi kotipihalta vieneetkään, muistelee Jukka.
Takana on lapsuuden muistot. Nyt Jukka tekee sekä päivä- että viikonloppuretkiä, mutta myös kerran vuodessa pidemmän, noin yhdeksän vuorokauden kestävän melonta- ja kävelyreissun, suuntana yleensä pohjoinen.
-Näin hieman vanhemmalla iällä minua on alkanut kiinnostaa myös villiyrtit ja luonnonmukaiset parannuskeinot. Luonnosta ihminen saa kaiken tarvitsemansa kun viitsii ottaa selvää, toteaa Jukka.
Pidemmille reissuille Jukka kuivattaa itse ruokia. Kuivaliha on helppo tehdä itse. Retkiruuat ovat siitä helppoja koska ovat kevyitä kantaa. Kohteesta riippuu kannattaako kotoa lähteä kantamaan vettä mukanaan. Pohjoisessa on niin puhdasta vettä ettei kannata. Aina voi myös veden kiehauttaa jos on vähänkään epävarma siitä onko vesi juomakelpoista. Salon lähimaastoon lähtiessä Leppänen ottaa mukaan litran kenttäpullon. Ravinnon lisäksi perusvarustukseen kuuluu ensiapulaukku, puukko, ruokailuvälineet, kenttäpullo ja taukotakki. Pidemmille vaelluksille lisäksi varavirtalähde, vaihtovaatteet, hygieniatarvikkeet ja selviytymisrasia. Paljon puhutut itikat Leppänen kertoo pitävänsä loitolla niin kutsutulla erämiehen parfyymilla ja verkkohatulla.
Pidemmät reissut erämaa-alueilla Jukka on tehnyt siskon miehen kanssa ihan jo turvallisuussyistäkin.
–Paras mutta myös ikävin kokemukseni oli viime vuonna Kaldoaivin erämaassa, jossa vietin kahdeksan vuorokautta. Polveni alkoi kipuilla jo alkumatkasta ja jouduin tekemään hätäratkaisun ja leiriytyä suoalueelle. Tein itselleni kainalosauvan, jotta pääsin etenemään määränpäähän seuraavana päivänä. Kipu oli niin sietämätön, että etenin 500 metrin matkan ja sitten oli pakko pysähtyä. Voin kertoa että 15 kilometrin pituinen matka tuntuu todella pitkältä jalkapuolena. Selvisin kuitenkin määränpäähän ja loppureissun pysyin siinä. Onneksi maisemat olivat kauniita ja vedet kalaisia. Leirissä venyttelin ja otin rauhallisesti, koska paluumatka oli vielä edessä. Kaikesta huolimatta se on ollut yksi hienoimmista vaelluksista tähän mennessä, toteaa Jukka.
Vaikkakin Salon seudulla on paljon hienoa maastoa, nimeää Jukka Teijon kansallispuiston alueen yhden ehdottomaksi suosikikseen. Jukan vaelluksia voi käydä katsomassa myös EräJukka YouTube-kanavalla.
