Mona Valkeasuo-Järvinen
Nauhoja, vanteita, keiloja ja palloja. Teräviä ojennuksia, piruetteja ja uskomatonta notkeutta. Kauniita kilpailupukuja ja nutturalle kieputettuja hiuksia. Nämä ovat asioita, jotka tulevat mieleen, kun puhutaan rytmisestä voimistelusta. Monen pienen voimistelijan unelma on hyppiä ilmavan kevyesti matolla ja pyörittää vaikkapa vannetta vielä samalla.
Rytminen voimistelu onkin parhaimmillaan voimistelijan ja välineen sulavaa yhteistyötä eikä sitä turhaan ole sanottu maailman kauneimmaksi urheilulajiksi. Se näyttää vaivattomalta ja helpolta, mutta sitä se ei ole. Huipputason voimistelijat ovat yleensä harjoitelleet lukemattomia tunteja, useiden vuosien ajan lajin parissa. Laji on lähtöisin itäisestä Euroopasta ja kehittynyt kansainväliseksi olympialajiksi naisvoimistelusta. Suomeen rytminen voimistelu tuli 1970-luvulla Neuvostoliitosta.
Salon Naisvoimistelijat tarjoaa rytmisen voimistelun alkeita lapsille keskiviikkoisin Halikossa, Armfeltin yläkoulun salissa. Ryhmiä on kaksi, toinen 7-9-vuotiaille ja toinen 10-12-vuotiaille lapsille. Rytmisen voimistelun tunnilla jumpataan ahkerasti, mutta leikinomaisesti, unohtamatta hauskuutta. Aiempaa kokemusta voimistelusta ei tarvitse olla. Tunneilla harjoitellaan perusvoimistelun alkeita, kuten hyppyjä, piruetteja, akrobatiaa, tasapainoa sekä käydään läpi rytmisen voimistelun perustekniikka.
Nuorempien ryhmä salissa on jaettu kahteen pienempään ryhmään ja jumppasalin väliin lasketaan verho. Toisella puolella ohjaaja Nella Virta neuvoo lapsia kärrynpyörien ja kuperkeikkojen tekemisessä.
– Itselläni on telivoimistelutausta, kertoo Virta.
Nuoresta iästään huolimatta Virta saa hyvin noin kymmenen lapsen huomion näyttäessään hypyn jälkeistä ojennusta.
– Lasten kanssa työskentely on mielestäni palkitsevaa, Virta sanoo.
Saliverhon toisella puolella Noora Sorrola ohjaa lapsia tutustumaan palloon, vanteiseen, keiloihin sekä hyppynaruun. Välineet on aseteltu eri pisteisiin, joissa kuntopiirin omaisesti kuhunkin välineeseen tutustutaan minuutin ajan. Sen jälkeen suorituspaikka vaihtuu. Näin jokainen lapsi pääsee kokeilemaan jokaista välinettä.
– Harrastin itse jonkin aikaa voimistelua Turussa, mutta kiinnostus valmentamista kohtaan oli suuri, kertoo Noora Sorrola.
Koska Salossa ei lasten rytmistä voimistelua ollut, Sorrola otti yhteyttä Salon Naisvoimistelijoihin. Ryhmät alkoivat syyskuun alussa.
