-Opin lapsuudessa äidiltäni tunnistamaan ryöpättävät sienet. Kerään lisäksi tatteja, rouskuja, suppilovahveroita ja lampaankääpiä. Lähden mielelläni myös jonkun uuden kaverin kanssa sienimetsään, niin voin oppia samalla tunnistamaan uusia sieniä, Saara sanoo.
Syksyn marjastus- ja sienestyskauden alettua Saara Jaarmo lähtee useamman kerran ajelemaan autollaan Kiskossa sijaitsevalle, entuudestaan tutulle metsäalueelle. Saara ottaa mukaansa aina punaisen marjaämpärinsä sekä korin sieniä varten.
-Mustikoita olen poiminut noin nelisenkymmentä litraa. Puolukoita on kertynyt tähän mennessä viiden litran verran. Ryöpättäviä sieniä ei ole vielä oikein löytynyt, kun on satanut niin vähän, mutta kantarelleja olen kerännyt jo kaksikymmentä litraa, Saara kertoo.
Alkaneet syyssateet nostavat Saaran toiveikkuutta suuremmista sienimääristä. Kaunista sekametsää katsellessaan Saara kertoo käyvänsä sienestämässä monissa muissakin paikoissa.
-Asumme Paukkulassa ja käyn keräämässä sieniä lähellä olevien pururatojen ympäristössä. Saatan poimia pieniä määriä vaikka meidän koirien, Pepin ja Oreon kanssa lenkillä ollessani. Muutamasta pikkusatsista sieniä kertyy jo pannullinen. Käymme myös kesämökillä Tammelan Kaukolassa, siellä on hyvät sieni- ja marjametsät. Sienestäjällä on tärkeää olla hyvä muisti, että löytää tutut sienipaikat. Esimerkiksi kantarellit kasvavat usein samoissa paikoissa, Saara sanoo.
Hetken aikaa metsässä kuljettuaan Saara huomaa jo ensimmäiset kantarellit.
-Nyt alkaa olla jo haastetta erottaa missä kantarellit ovat, kun keltaisia koivunlehtiä on alkanut putoilemaan maahan, Saara toteaa.
Saara kerää ainoastaan niitä sieniä, jotka hän varmuudella tunnistaa.
-Opin lapsuudessa äidiltäni tunnistamaan ryöpättävät sienet. Kerään lisäksi tatteja, rouskuja, suppilovahveroita ja lampaankääpiä. Lähden mielelläni myös jonkun uuden kaverin kanssa sienimetsään, niin voin oppia samalla tunnistamaan uusia sieniä. Haperoiden tunnistaminen on minulle aika haasteellista.
Omiksi lempisienikseen Saara nimeää kantarellit, mustatorvisienet, herkkutatit ja vaaleaorakkaat.
-Kantarellit ovat kauniin keltaisia ja helppoja käyttää. Tykkään mustatorvisienistä, niistä saa tehtyä hyvän sienikeiton. Herkkutatit, kun ne ovat kauniita ja puhtaita, ovat myös maukkaita. Vaaleaorakkaat ovat kiinteitä ja napakoita sieniä.
Saaran sienikoriin alkaa kertyä kantarellien lisäksi tatteja, vaaleaorakkaita ja suppilovahveroita. Niiden myötä keskustelu siirtyy sieniruokiin.
-Sieniruoat maistuvat meidän koko perheelle. Annan sieniä aikuiselle pojallemme, joka asuu jo omillaan. Vien niitä myös vanhemmilleni ja työkavereilleni. Paistan kantarelleja pannulla ihan sellaisenaan ja syön vaikka leivän päällä, tai teen niistä sienimuhennoksen. Viime viikolla löysin hyväkuntoisia herkkutatteja. Valmistin niistä risoton oikein pitkän kaavan mukaan, siihen tuli valkoviinit ja kaikki. Joulupöydässä on meillä aina perinteisesti sienisalaattia sekä kantarellikastiketta, Saara kertoo.
Saara säilöö sieniä monella eri tavalla. Pakastamisen lisäksi hän mielellään kuivaa ja myös suolaa sieniä. Viime vuonna Saara kokeili myös pikkelöimistä, johon kantarellit ja suppilovahverot sopivat täydellisesti.
-Hyvin puhdistetut suppilovahverot laitetaan lasipurkkiin ja niiden päälle kaadetaan mausteliemi. Liemi valmistetaan 1+2+3 -ohjeella, eli 1 osa etikkaa, 2 osaa sokeria ja 3 osaa vettä. Mausteeksi voi laittaa esimerkiksi valkosipulia tai inkivääriä.
Saara varustautuu metsäretkille aina asianmukaisesti.
-Minulla on aika hyvä suuntavaisto ja lisäksi kännykkääni on ladattu maastokartta. En inhoa hirvikärpäsiä ja hyttysiä vastaan käytän hyttysmyrkkyä. Olen kohdannut joskus peuroja metsässä, mutta ne lähtevät nopeasti karkuun. Metsälinnut säikäyttävät silloin tällöin, kun ne ”pärähtävät” yhtäkkiä lentoon. En viivy metsässä yleensä kovin kauaa, joten en ota eväitä mukaan, korkeintaan jotain juotavaa.
Metsässä vietetty aika, marjastaminen ja sienestäminen ovat Someron terveyskeskuksessa sairaanhoitajana työskentelevälle Saaralle rentouttava kokemus.
-Metsässä oleskelu on hermoja lepuuttavaa. Olen huomannut, että metsässä käveleminen virkistää myös fyysisesti, Saara sanoo.
Maritta Määttänen
