Perniössä asuva Saila Halonen avaa omakotitalonsa kellarikerroksen oven ja kutsuu vierailijan sisään.
Alun perin tekniseksi tilaksi suunniteltu huone on muutettu pajaksi, jonka pöydillä ja tasoilla on runsaasti erilaisia hyvässä järjestyksessä olevia työkaluja. Niitä käyttämällä Sailan käsissä syntyy hopeasta valmistettuja riipuksia, rannekoruja, sormuksia ja korvakoruja.
-Teen päivätyökseni aivan toisenlaista työtä, sillä hopeakorujen tekeminen ei elätä. Työskentelen Valmet Automotivessa logistiikan IT-järjestelmien tuki- ja kehitystyön parissa. Aloitin työt siellä maaliskuussa 2020.
Halonen työskenteli aikanaan Nokialla 22 vuoden ajan ja kun se loppui, hän päätti lähteä opiskelemaan jotain ihan muuta. Päätökseen vaikutti omalta osaltaan jonkinlainen keski-iän kriisikin.
-Kaipasin käsillä tekemistä, sillä en ollut voinut käyttää luovuutta työssäni. Minulla oli mielessä kaksi opiskeluvaihtoehtoa, joita mietin, kultaseppä tai puutyöt. Valitsin kultasepän ammatin ja pääsin opiskelemaan Tammisaaressa sijaitsevaan Axxelliin kolme vuotta kestäneelle kultaseppäartesaanilinjalle. Kymmenen vuotta sitten perustin starttirahan turvin myös oman firman nimeltä Jarkus Design, Saila kertoo.
Materiaalivalinnan vuoksi moni on arvellut Sailan olevan hopeaseppä.
-Olen kultaseppä, vaikka käytänkin miltei pelkästään hopeaa koruissani. Hopeaseppä tekee myös isompia esineitä, kuten astioita, Saila selventää.
Hopea on miellyttänyt aina Sailaa materiaalina ja värinsä puolesta. Hän myöntää olevansa nopea liikkeissään saadessaan idean uuden korun toteuttamiseksi.
-Kun idea tulee, lähden heti kokeilemaan tekemistä. Idea jatkuu tehdessä, ja mietin ”mites jos teenkin tällä tavalla”, sillä kaikki ideat eivät aina toimi. En ole hyvä paperilla tai suunnittelussa. Tietty mietin korun mittoja ja pohdin ratkaisuja, mutta etenen yleensä suoraan ideasta toteutukseen.
-Päivätyössäni tilanne on erilainen, siinä olen järjestelmällinen. Prosessikehitys on minun vahvuuteni ja siinä olen tarkka. Luovassa työssä päästän itseni irti!
Pudasjärveltä lähtöisin oleva Saila tiedostaa oman luovuutensa ja käsillä tekemisen taidon olevan perua suoraan hänen molemmilta vanhemmiltaan.
-Maalaistalon tyttärenä tottui siihen, että kaikki tehtiin itse, niin käsityöt kuin puutyötkin. Isä rakensi ja korjasi, äiti teki käsitöitä ja harrasti muun muassa posliinimaalausta. Muutin 1984 Karjaalle ja seuraavana vuonna tulin Salon Kauppaoppilaitokseen opiskelemaan. Tämä talo, jossa asumme mieheni kanssa, on valmistunut vuonna 1994. Meidän kaksi poikaamme ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan. Mieheni on aina tukenut ja kannustanut minua hopeakorujen tekemisessä.
Pajan vitriinissä on esillä valmiita koruja. Saila kertoo inspiroituvansa varsinkin luonnossa nähtävistä kauniista asioista.
-Tyylini on omasta mielestäni rönsyilevä, teen vähän kaikkea. Joku on kuvaillut korujeni olevan 60- ja 70-lukujen tyylisiä. En käytä omissa töissäni lainkaan timantteja, asiakastöissä kyllä. Pidän niin kutsutuista luonnon puolijalokivistä. Egypti ja sen kulttuuri on minulle toinen rakas inspiraation lähde. Se on maana mielenkiintoinen ja haluaisin mennä siellä joskus käymään.
Koruja valmistaessaan Saila kiinnittää huomiota paitsi ulkonäköön, myös muihin tärkeisiin ominaisuuksiin.
-Korut eivät saa olla liian painavia, eivätkä ne saa pistellä käyttäjäänsä. Korujen tulee olla kaikin puolin mukavia käyttää. Haluan tehdä koruja myös miehille. Minulle tulee asiakastöitä jonkin verran tuttavien ja sukulaisten kautta, samoin Facebookin välityksellä. Käyn korujeni kanssa myyjäisissä ja markkinoilla silloin tällöin. Ensi kesänä olisi suunnitelmissani pitää avoimet ovet pajalla yrityksen kymmenvuotispäivän kunniaksi. Lähitulevaisuudessa minua kiinnostaisi kokeilla emalointia. Meillä oli koulussa siitä yksi kurssi, mutta siitä on jo aikaa, Saila kertoo.
Saila harrastaa pilatesta ja käy kuntopiirissä. Niiden lisäksi hyvänä stressinpoistajana toimii pariskunnan Abrikosas-koira.
-Abrikosas on sekarotuinen koira, joka on tullut meille reilu vuosi sitten Liettuasta. Se on uskollinen seuralainen ja nauttii tavattomasti rapsutteluista ja silityksistä.
Arkisin etätyöpäivän lounasaikaan Abrikosas vaatii lenkin ja emäntäkin on tyytyväinen pieneen ulkoiluhetkeen.
-Työpäivän mittaan koira pitää seuraa työhuoneessani ja vahtii, että työt tulee tehtyä. Välillä jonkun palaverin aikana taustalta saattaa kuulua kuorsausta, Saila hymyilee.
Maritta Määttänen
