Kylmä sää ja sateet ovat karsineet osanottajia, mutta muutama sitkeä Salo MC:n jäsen oli ilmestynyt lauantaina 7.5. ajoneuvoineen Astrum Auton pihalla järjestettyyn harrasteajoneuvotapahtumaan. Yksi heistä on Pentti Vottonen, joka on ollut kahdeksan vuotta Salo MC:n jäsen.
-Muutin Saloon noin kahdeksan vuotta sitten. Tykkään moottoripyöristä ja ajamisesta, ja kerhoon liityin, kun se ei ole mikään ”merkkikerho”. Salo MC:n harrastajilla on monen merkkisiä pyöriä, ja porukkaa on kaikenlaista, on miehiä ja naisiakin. Samanhenkistä ja samanikäistä porukkaa, ollaan kuin veljiä ja siskoja keskenään.
Hän esittelee sympaattista kulkupeliään, vuoden 1963 Pappa-Tunturi Lähettiä.
-Pappa-Tunturi on ollut minulla museorekisterissä jo kaksikymmentä vuotta. Se on aika uniikki, niitä ei ole kuin muutama Suomessa.
Lauantain päämäärä, Liedon motoristikirkko, on ollut kerhon yhteiskokoontumisten kohteena useamminkin. Kerholla on kevätkauden aloitus ja syyskauden lopetus. Vottosen mukaan kerhossa ajetaan lähinnä pitkinä letkoina ympäri Suur-Saloa, välillä käydään pistäytymässä Turussakin saakka. Hauskinta reissua Vottonen ei osaa tarkalleen sanoa, mutta hauskinta on kaikissa yhteisajoissa, joissa mennään kymmenien osallistujien letkana pitkin maanteitä. Erityisen mukavana Vottonen kuitenkin pitää kesäkauden perinteistä Lahnajärven taukopaikan kokoontumista tiistaisin.
Vottonen ei ole erityisemmin kiinnostunut koneista ja tekniikasta, itse matkustaminen on hänelle pääsyy moottoripyöräharrastukseen.
-Minä olen enemmän sellainen ajomies. En ole sitä tyyppiä, joka ropaisi, pistäisi osiksi ja alkaisi entisöimään. Nautiskelen ajamisesta. Asun Tupurissa ja minulla on kesämökki Salossa. Mökillekin on kiva ajaa Pappa-Tunturilla.
Harvalukuiseen moottoripyöräedustukseen kuuluu myös Timo Ahlstedt, joka lukeutuu Salo MC:n perustajajäseniin. Salo MC on perustettu 2001, ja jäseniä on kaikkiaan 150. Astrumin pihalle Ahlstedtin kulkupelin ympärille on kokoontunut miesjoukko ihailemaan Dnepr-sotamoottoripyörää, joka on alun perin ollut Venäjällä joskus valmiusjoukkojen mukana. Ahlstedtin mukaan pyörällä ei varmaankaan ole osallistuttu sotatoimiin, vaan se on ollut rauhanajan käytössä. Ahlstedt on hankkinut pyörän viime syksynä. Sitä ennen pyörä oli kaksikymmentä vuotta toisen harrastajan kanssa, joka laittoi sen museorekisteriin.
-Minulla on useita ajoneuvoja museorekisterissä, joten täytyy olla vähän tekniikastakin, ropaamisesta kiinnostunut. En osaa sanoa, kuinka paljon tämän pelin kanssa tulee lopulta reissattua, mutta ainakin yritän Itä-Suomen kokoontumisiin.
Yhteiskokoontumisissa Ahlstedt pitää eniten siitä, että koska porukassa on ihmistä jokaisesta yhteiskuntaluokasta, yhteisen harrastuksen ääressä ollaan ”tittelis pois”-mentaliteetilla. Kaikki eivät ole samasta muotista, koska jotkut tykkäävät ajaa vähän erilaisilla pyörillä.
Liedossa on luvassa motoristikirkkoon kokoontuminen. Ahlstedt ei osaa sanoa, mistä motoristikirkkoperinne on saanut alkunsa, mutta arvelee, että siihen liittyy olennaisena kevätkauden alun eräänlainen porukan siunaaminen. Moottoripyöräilyyn kuitenkin kuuluu tietynlainen vaaran tuntu, havereita ja onnettomuuksia sattuu. Ahlstedt on kuitenkin itse selvinnyt ehjin nahoin.
-Nuoret tykkää enemmän sellaisista Harrikka-kerhoista. Meillä on sekakerho ja olemme enemmän sellainen vanhempien miesten kokoontumiskerho. Salo MC:n keskiviikkoisista kahvitteluista on tullut sen jäsenille tärkeä juttu. Tuntuu, että porukka vaan lisääntyy siellä koko ajan. Tämä on jäsenille muutakin kuin vain moottoripyöräkerho.
Kirsi Uusitalo