Pitkin kesää vahvasti Salon kylätapahtumissa mukana ollut runous ja muu sanataide saavat marraskuun alussa ikioman viikkonsa.
Salon Runoviikko alkaa tulevana perjantaita ja jatkuu sunnuntaihin 13.11. asti pitäen sisällään lähes kymmenen eri tilaisuutta nauttia niin puhutusta kuin kirjoitetusta sanallisesta ilmaisusta, sekä sen vapaudesta.
Tapahtuma on ensimmäinen salolaisten oma runoviikko, joka toteutuu osana samaan aikaan vuosittain järjestettävää Varsinais-Suomen Runoviikkoa. Tämän laajasti ympäri lähiseutua vietettävän festivaalin juuret ulottuvat aina vuoteen 2001 asti.
Runoviikkoon kuuluu muun muassa Heikki Salon ja Tuija Rantalaisen vetämä lauluilta kulttuuritila Näkkärissä, runokahvilat Salossa ja Perniössä, musiikkiopiston oppilaiden esityksiä Ilolansalossa, lasten visuaalinen konsertti Hula Hula sekä kaksi runoiltaa Salon Teatterilla, joista ensimmäisessä esiintyy Heli Laaksonen sekä jälkimmäisessä vahva edustus paikallisia taiteilijoita, muun muassa Janne Kuusinen, Jyrki Nurmi ja Kauko Kuparinen. Lasten lukemista Salon taidemuseo Veturitallissa puolestaan kuuntelee Lukukoira Likka, ja Runoviikon päättää runonäytelmä Hullu Tyttö.
Osa tapahtumista on maksullisia, osa maksuttomia. Näin osallistuminen on kaikille halukkaille mahdollista.
Salossa innoitus omaan sanataiteeseen keskittyvään tapahtumaviikkoon virisi jo hyvän aikaa sitten tänä keväänä. Meillä Runoviikkoa on järjestämässä joukko paikallisia ja varsinaissuomalaisia tekijöitä ja toimijoita – Sanojen Salo, Pro Rantakivet ry, Kirjan talo ry, Runoviikko ry, Perniön Runopiiri, Salon Teatteri ry ja Salon kaupungin kulttuuripalvelut.
-Monipuolista sisältöä ja koettavaa on paljon ja kaikenikäisille. Se oli meidän tavoitteemme alusta alkaen. Eli toisin sanoen tuoda runoutta ja sanoilla taiteilua helpommin saavutettavaksi ja omaksuttavaksi itseilmaisun muodoksi meille kaikille, kertoo tapahtumassa mukana oleva ja Kirjan talo ry:tä sekä Lukeva Salo -hanketta edustava Katihanna Heikkinen.
-Runoutta ja runoilua usein hieman vieroksutaan. Se koetaan helposti jotenkin etäiseksi, ”ei osaksi omaa elämää” olevaksi asiaksi. Tosiasiassa esimerkiksi lasten lorut tai sanoitukset musiikissa ovat sanataiteen erilaisia ilmenemismuotoja – ja meille hyvinkin tuttuja, jopa olennaisia osia jokapäiväistä elämää, hän muistuttaa ja kertaa, miten tämän vuoksi esimerkiksi juuri runous sopii, ihan oikeasti, meille kaikille.
Katihannan kanssa samaa ajatusta tukevat niin Salon kulttuuripalvelujen Suvi Aarnio kuin Pro Rantakivet ry:n Päivikki Franck.
-Se on juuri näin. Osallistuva, yhteisöllisyyttä ja helposti lähestyttävää itseilmaisua parantava yhdessä runoilu ja sanoilla leikittely ovat tähän mennessä olleet Salossa menestys. On ollut open mic -tapahtumia, joissa kaikkia tekstejä ei ole ehditty edes käydä läpi, kun innostuneita esittäjiä on ollut niin monia. Se on ilahduttavaa, kertoo Päivikki Franck.
Juuri Päivikin tulkitsemana nähdään muun muassa Runoviikon päättävä esitys Hullu Tyttö. Esitystä on valmisteltu useiden runoilijoiden vielä useampien eri tekstien pohjalta. Esityksen ohjaus on Sarika Lipastin työtä.
-Hullu Tyttö -esitys on monologi. Siihen kuuluu olennaisesti paljon iloa ja toiveikkuutta, joka löytää tiensä ylöspäin myös syvimmästä aallonpohjasta. Esityksen tarina on olennaisesti sidoksissa tähän hetkeen ja aikaan, jota maailmassa nyt elämme, sen epävarmuuteen ja synkkiin sävyihin, mutta pohtii ennen kaikkea sitä, miten tästä selviämme, Päivikki kuvailee.
Esityksessä arjen ilot ja surut, rosot ja säröt yhdistyvät ajoittaisesta traagisuudestaan huolimatta kaikkeen muuhun kuin synkistelyyn.
-Kaikkinensa Runoviikossa, niin tässä meidän salolaisten tapahtumassa kuin sen ”kattotapahtumassa” eli Varsinais-Suomen Runoviikossa, olennaisena on keskittyä niin sanottuun marraskuun valoon. Eli valoon, joka kumpuaa meistä ihmisistä itsestämme, kun ympärillä on synkkää ja pimeää. Sanataiteen festivaaliviikon on tarkoitus tuoda tätä valoa ja yhteisöllisyyttä pintaan, sanovat niin Katihanna, Suvi kuin Päivikki.
Eivätkä suotta, sillä sanojen voima on jo nähty kesän ja syksyn aikana monissa muissa Salon sanataiteeseen liittyvissä tapahtumissa. Niin korvarunot kuin runomuotokuvat ovat olleet suosittuja.
-Korvaruno on eletyssä hetkessä kuulluista ja keskustelluista aiheista muodostunut runo. Vastaavasti runomuotokuva on niin ikään kuin sanojen avulla maalailtu muotokuva jostakin ihmisestä. Nämä kaikki ovat hyvin yhteisöllisiä ja vahvasti läsnäoloon kiteytyviä sanataiteen muotoja. Siksi toivommekin, että Runoviikon tapahtumien myötä mahdollisimman moni rohkaistuisi tulemaan mukaan ja kokeilemaan omia siipiään sanojen saralla. Esimerkiksi runokahviloissa on open mic -osuus, jolloin kuka vain voi tulla lausumaan yleisön eteen. Tai jos ei tahdo omaa tekstiään luetuttaa, aina voi myös pyytää esimerkiksi omaa lempirunoa ääneen luettavaksi tai lausua sen itse, Katihanna rohkaisee.
-Nämä ovat kauniita yhteisiä hetkiä, lisää puolestaan Päivikki. Ja Suvi on tästä aivan samaa mieltä.
Runoviikon tarkempi aikataulu löytyy Salon kaupungin nettisivuilta.
Melissa Koponen
