Vuodenvaihde peräkkäisine pyhineen on monille alkoholiongelmaisille ehkä vuoden vaikeinta aikaa. Juominen voi lähteä hallinnasta niin suurkuluttajilla kuin niillä, joille alkoholi ei ole enää valinta vaan pakko.
AA eli Nimettömät Alkoholistit tarjoaa vertaistukea ihmisille, jotka haluavat lopettaa juomisen ja elää raittiina – päivän kerrallaan.
Ryhmissä voi esittäytyä ja toimia pelkällä etunimellään tai jopa ihan ryhmää varten keksimällään nimellä.
Salon AA-ryhmän jäsenet Jari, Mirja, Anu ja Tiina kertovat, että ryhmissä periaatteena on ajatus: kenet näet täällä, mitä kuulet täällä, anna sen jäädä tänne, kun lähdet täältä”.
He haluavat kertoa myös julkisesti AA:n ja vertaistuen suuresta merkityksestä omaan selviämiseensä.
-Yhteistä suurimmalle osalle AA:n toiminnassa mukana oleville on se, että oma alkoholin käyttö oli kuukausien ja vuosien aikana riistäytynyt käsistä. Homma ei ole enää hallinnassa, vaikka kuinka valehtelisi itselleen.
Terveydenhuollosta voidaan hakea apua moneen vaivaan kuten masennukseen, ahdistukseen tai unettomuuteen. Mutta sanaa alkoholi vältetään viimeiseen asti.
Keskustelussa toistui AA:ssa tuttu sana: pohja. Se ei ole kaikille sama, mutta se tarkoittaa hetkeä, jolloin vanha tapa elää on tiensä päässä ja ihminen joutuu myöntämään, ettei selviä yksin.
-Minulle pohja oli konkreettisin mahdollinen: menetin asuntoni, työni, ihmissuhteeni ja lopulta kotini, Jari kertoo.
Pohja voi olla myös sisäinen romahdus: masennus ja toivottomuus, tunne että mieli ei enää kestä.
”Jokaisella on oma pohjansa”
-Täytyy tapahtua semmoinen henkinen murtuminen.
Yksi kuvasi pohjaansa valintana elämän ja kuoleman välillä.
-Se oli joko nyt tai tässä. Joko kuollaan tai lähdetään sinne, missä apua on.
Haastateltavat muistuttavat myös siitä, että kaikki eivät ehdi pohjalta takaisin. Osa jatkaa, kunnes fyysinen terveys tai mieli pettää.
-Alkoholismi on kuolemaan johtava sairaus, jos tätä ei hoida.
AA:han lähteminen ei nelikon mukaan ole sankaritarina vaan usein viimeinen vaihtoehto; matka toivottomuudesta ja häpeästä, pelon ja epätietoisuuden läpi kohti toivoa.
Suurin kynnys oli yksinkertaisesti tulla paikalle: avata ovi ja astua sisään.
-Se kynnys on korkea, koska et tiedä keitä siellä on ja mietit, miten sinut otetaan vastaan.
Pienessä kaupungissa vastaan voi tulla tuttuja, joskus jopa entinen työnantaja tai työkaveri.
Alkuhämmästyksen jälkeen tilanne kertoo jotain olennaista: alkoholi ongelmana ei katso ammattia, asemaa eikä elämäntilannetta.
-Siellä istui entinen työnantaja. Hän oli ihan hämmästynyt, kun tulin sisään.
Myös omat ennakkoluulot karisevat, kun uskaltaa avata oven.
-Mulla oli mielikuva, että täällä on reppanoita, päät painuksissa. Mutta vastassa oli elämäniloisia, energisiä ihmisiä. Ja ennen kaikkea se tyyneys teki vaikutuksen.
Monella tie raittiuteen ei ole suora, vaan mutkainen. AA:ssa puhutaan ajasta ovien välissä. Se tarkoittaa ajanjaksoa, kun AA:n ovi on jo ainakin kertaalleen avattu, mutta repsahduksia tulee ja juominen jatkuu. Ihminen on kuin kahden maailman välissä.
-Minullekin kävi niin. Olin ovien välissä. Join aina välillä ja palasin taas ryhmiin.
Haastateltavien mukaan alkoholismi muuttuu ajan myötä lääkkeeksi: krapulan, ahdistuksen, unettomuuden ja elämän kriisien paikkaajaksi. Alkoholisteista ei kukaan juo loppuvaiheessa iloonsa, vaan selvitäkseen seuraavasta päivästä.
-Silloin ei enää puhuta krapulasta. Jos promillet laskivat alle kahden ja puolen, alkoivat kamalat vieroitusoireet. Siksi juotavaa piti olla aina saatavilla. Piilotin pulloja muun muassa koiralenkkini varrelle.
Jari, Mirja, Anu ja Tiina kannustavat jokaista, joka tuntee alkoholin ongelmaksi hakemaan apua.
AA on hyvä vaihtoehto.
He toivovat, ettei kukaan jäisi pois sillä ajatuksella, ettei kelpaa.
-AA:ssa ei “punnita” tulijaa eikä vaadita onnistumisia. Ainoa pääsyvaatimus on halu lopettaa juominen.
-Tänne voi tulla, vaikka olisi tehnyt mitä tahansa. Selvinpäin on oltava, muita vaatimuksia ei ole.
Kokouksissa luottamusta ja turvaa luodaan nimettömyydellä. Se suojaa osallistujia ja tekee mahdolliseksi puhua rehellisesti.
-Nimettömyys on tärkeää. Se luo turvallisuuden tunteen.
AA:n ydin on haastateltavien mielestä samaistumista. Se, että joku ymmärtää ilman pitkiä selityksiä. Ja jos ei pysty puhumaan, voi vain kuunnella.
-AA-ryhmä antaa päivittäisen annoksen toivoa. Ongelmat eivät katoa, mutta ne asettuvat mittasuhteisiin, kun niitä ei pyöritä yksin.
Kaiken muun hyvän lisäksi AA-ryhmästä voi saada uusia kavereita ja ystäviä, joita tavataan myös kokousten ulkopuolella.
-Emme me uimahallissa juttele näistä asioista, Sari naurahtaa.
Raittius on tuonut elämään paljon konkreettista hyvää; mielenrauhaa, kiitollisuutta ja kykyä hoitaa elämää – päivä kerrallaan.
Aina jos joku on pidempään pois ryhmästä, herää huoli.
-Mutta kun ihminen tulee takaisin, hänet toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi.
Pekka Mäenpää
