Salon Bridgekerho ry juhlistaa tulevana viikonloppuna pitkää 70-vuotista taivaltaan. Luvassa on kolmipäiväiset pelit sekä paljon hauskaa yhdessäoloa. Vuosijuhlaa vietetään Salon Työväentalolla lauantaina, jolloin luvassa on muutakin ohjelmaa, kuten puheita ja muisteloita.
-Juhlassa jaetaan myös huomionosoituksia, kuten kunniamerkkejä niille kerhon jäsenille, jotka ovat kerryttäneet tietyn määrän mestaruuspisteitä peleissä. Lisäksi jaetaan kolme Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää liikunnan ja urheilun ansiomitalia, kerhon puheenjohtaja Henri Virtanen kertoo tulevista juhlallisuuksista.
-Viikonlopun peleihin on tulossa pelaajia ympäri Suomen, jopa Virosta asti. Hauskat pelit on siis luvassa, iloitsee kerhon hallituksen jäsen Jarmo Laakso.
Salon Bridgekerho on vireä yhdistys, joka järjestää peli-iltoja Salossa maanantaisin ja keskiviikkoisin sekä torstaisin Somerolla. Lisäksi tuoreimpana uudistuksena on Salossa alettu järjestämään päiväbridgeä tiistaisin.
-Tiistain pelikerroilla pelataan matalammalla kynnyksellä, ja ne on tarkoitettu erityisesti heille, jotka eivät enää pelaa aktiivisesti tai käy pelaamassa maanantaisin tai keskiviikkoisin. Päiväsaika sopii joillekin myös paremmin, kuin ilta, hallituksen jäsen Liisa Sievänen tarkentaa.
Bridgeä pelataan neljän hengen ryhmissä pareittain, jotka on nimetty pääilmansuuntien mukaan. Vastakkaisissa ilmansuunnissa istuvat muodostavat parin. Ennen varsinaista peliosuutta käydään tarjousvaihe, jossa haetaan pelin sitoumusta. Tarjouskierrosta seuraa tikkipelikierrokset. Peli loppuu, kun kaikki kortit on pelattu. Jakojen tulokset siirtyvät nettiin, jolloin tuloksia pystyy seuraamaan myös reaaliajassa. Pelissä kommunikoidaan bridgen slangilla, joka on ympäri maailman kaikille pelaajille sama.
-Jos menet vaikka Indokiinaan pelaamaan, pelikieli on bridgen kieli, joka pitää hallita, Laakso täsmentää.
Salon Bridgekerho järjestää joka vuosi yhteistyössä Kansalaisopiston kanssa alkeiskursseja, joiden myötä kerho saa uusia pelaajia harrastuksen pariin. Peli ei Laakson ja Virtasen mukaan ole monimutkainen, mutta sen oppiminen on haastavaa ja ottaa oman aikansa.
-Peliin on haastava hypätä kylmiltään, mutta kun käy peruskurssin, pääsee siihen hyvin kiinni. Vaarana on, että oppimisen alussa suuri tietomäärä lannistaa, joten sopivaa kannustusta on tärkeää pitää yllä etenkin alussa. Alun haasteiden yli päästyä into yleensä kasvaa, Virtanen vakuuttaa.
-Kun kipinän saa peliin ja omaksuu perusteet, on helppoa lähteä mukaan vuosien tauonkin jälkeen, Laakso lisää ja nyökkää kohti vieressään istuvaa Virtasta, joka tietää millaista on palata vanhan harrastuksen pariin pitkän tauon jälkeen.
– Pelasin 90-luvulla Turussa opiskellessani ja 20 vuoden tauon jälkeen palasin vanhan harrastuksen pariin täällä Salossa etsiessäni “uutta” harrastusta, Virtanen kertoo.
Tulevan juhlaviikonlopun alla Salon Bridgekerho on kasvattanut kokoaan lähemmäs 80 jäseneen.
Ikäjakaumaltaan kerhon jäsenet koostuvat Laakson ja Virtasen mukaan pääosin noin 60–85-vuotiaista.
-On meitä muutama alle 60-vuotiaskin, Virtanen naurahtaa. Bridge sopii kaikenikäisille, ja mielellämme ottaisimme nuoriakin harrastuksen pariin, hän jatkaa.
-Tuoreella peruskurssillamme onkin mukana pelaajia 8-vuotiaasta 80-vuotiaaseen, Virtanen iloitsee.
“Bridge ei ole yksinäinen peli”
Pelipöydässä hersyvä nauru kielii siitä, että vaikka kyseessä on kilpailullinen taktiikkapeli, ei hauskuus ole poissuljettua. Bridge onkin ennen kaikkea sosiaalinen harrastus – tätä sekä Laakso että Virtanen peräänkuuluttavat moneen otteeseen.
-Tämä on sosiaalinen peli, Laakso toteaa, johon Virtanen jatkaa:
-Bridgen kautta tutustuu uusiin ihmisiin ja saa elinikäisiä ystävyyssuhteita. Jotkut pelaavat vuosikausia saman parin kanssa.
-Ja vaikka pelit parin kanssa loppuisivatkin, ystävyys ei katkea, Laakso toteaa.
Sosiaalisen harrastuksen, bridgen, yhteyteen ollaankin Laakson ja Virtasen mukaan kehitetty valtakunnallinen, Suomen Bridgeliiton vetämä kampanja, bridgekurssi nimeltä Pohdi ja Viihdy, jonka tarkoitus on houkutella harrastuksen pariin erityisesti yksinäisiä ihmisiä. Laakson ja Virtasen mukaan vastaavasta kampanjasta ollaan saatu Euroopassa, etenkin Hollannissa myönteisiä kokemuksia. Tavoitteena on tuoda kurssi lähitulevaisuudessa myös Saloon.
-Bridgeä aletaan siis opettaa päivällä, ohessa keskustellaan ja mietitään, miten peliä pelataan. Juodaan kahvia, käydään kävelyllä, tai pidetään vaikka sauna-iltoja, Laakso havainnollistaa.
-Pääpaino on keskustelulla ja sosiaalisessa kohtaamisessa, johon bridge luo puitteet. Bridge antaa siis mahdollisuuden yksinäisten ihmisten löytää toisensa, Virtanen täsmentää.
Syyskuun viimeisellä keskiviikkoillan pelikerralla mukana on myös tuttu pelinelikko. Heistä Elise Jauros ja ja Outi Yrttiranta ovat pelanneet parina jo kolmen vuoden ajan. Bridgen parista vuosia löytyy kummaltakin jo 15.
-15 vuodessakaan en ole täysin oppinut peliä, vaikka olen jatkokursseillakin käynyt, Jauros naurahtaa.
-Pelaaminen on kivaa ja mielenkiintoista, ja erityisesti seura on hyvää. Lisäksi tämä on hyvää muistin virkistystä, Yrttiranta iloitsee pelin lomasta.
Mielen virkistykseen yhtyvät myös Laakso ja Virtanen, jotka jakavat omat positiiviset kokemuksensa bridgestä.
-Tämä on hyvä harrastus, jos haluaa pelata tai kilpailla tai sitten vain olla sosiaalisessa kanssakäymisessä, Laakso pohtii.
-Bridgessä parasta on se, että pärjätäkseen peli-illassa, on pakko unohtaa kaikki muut, kuten työasiat. On siis nollattava pää ihan täysin ja keskityttävä vain pelaamiseen, Virtanen summaa.
Anette Ahlqvist
