Kerran kuukaudessa Salon pääkirjaston lukusalissa kokoontuvassa Novellikoukussa kuunnellaan vapaaehtoisten lukijoiden ääneen lukemia novelleja ja kudotaan tai virkataan yhdessä.
Muutaman vuoden tauon jälkeen kokoontumisia on osattu jo kaivata ja viimeisimpään, helmikuun Novellikoukkuun osallistui reippaasti yli 30 osallistujaa. Arja Lindfors kertoi olevansa mukana toista kertaa. Hän kuuli ryhmästä naapuriltaan Leena Alangolta, ja innostui lähtemään tämän mukaan. Lindfors kuvaili ääneen luetun kirjan kuuntelemista suorastaan hemmotteluksi.
-Tämä on niin rentouttavaa, senkun vain kudot ja kuuntelet, Lindfors sanoi.
Lindfors kertoo olleensa koko ikänsä ahkera kutoja, joka kuuntelee mielellään radiota käsitöitä tehdessään.
-Telkkariakin katselen samalla, kun on yksinkertainen työ meneillään. Nyt kudon näitä ruttuvarsisukkia eli haitarisukkia, ne menevät tyttärelleni. Lankojen väreinä on okrankeltaista ja valkoista, Lindfors esittelee.
Saara Suihkonen on alkujaan tuonut idean Novellikoukku-iltojen järjestämisestä Salossa esiin.
-Muutin Saloon vuonna 2014 ja olin jo edellisellä asuinpaikkakunnallani tutustunut Novellikoukkuun ja ollut lukijanakin. Olen aina ollut erityisen kiinnostunut kirjallisuudesta ja tehnyt myös paljon käsitöitä. Mietin, miten Novellikoukun saisi Saloon. Olin tutustunut Liisa Käiväräiseen ja esittelin asian hänelle. Ilokseni hän innostui kovin ajatuksesta ja vanhana salolaisena tiesi, mitä lankoja vedellä. Hän omasi myös kyvyn organisoida ja mainostaa uutta tapahtumaa hienosti sen jälkeen, kun olimme saaneet kirjastolta myöntävän vastauksen. Ja siitä se lähti.
-Jännitimme ensimmäistä iltaa ja sanoimme toisillemme, että jos viisi tulee, niin olemme onnistuneet. Ja hui: väkeä tuli viitisenkymmentä, ja kirjastohenkilökunta kantoi selkä vääränä lisää tuoleja. Seuraavaan Novellikoukkuun tuli parisenkymmentä ja suunnilleen sellaisena kävijämäärä on pysynyt.
-Minua innostaa tapahtuman yhteisöllisyys, joka mielestäni on hyvin tärkeää asia hyvinvoinnin kannalta. Kuinka ihanaa on kuunnella naisten (ikävä kyllä yhtään miestä ei ole ilmaantunut paikalle) iloista rupattelua ja puikkojen kilinää alussa ja lopussa, ja silloin kun lukija pitää tauon. Ja se hiljaisuus, kun he kuuntelevat lukijaa ja ovat tarinassa mukana, Suihkonen kuvaili.
Suihkonen kertoo, että Novellikoukku on alun perin pääkaupunkiseudulla sijaitsevan Helmet-kirjaston ideoima tapahtuma, josta se on levinnyt ympäri Suomen.
-Novellikoukun luonteeseen kuuluu myös, että yhdessä tehtäisiin käsitöitä hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyyskohteita ovat olleet syöpäsairaiden sytomyssyt, vanhusten hypistelymuhvit, Suomen satavuotisen itsenäisyyden sinivalkoiset pikkusukat vastasyntyneille vauvoille sekä pakolaiset ja lastenkodit. Kukin paikkakunta on voinut valita kohteita oman tarpeen mukaan. Salossa hyväntekeväisyystuotteiden toimittamiseen on aina löytynyt vapaaehtoisia. Lankakauppa Anjalin on tukenut toimintaamme lahjoittamalla lankoja ja toimittamalla valmiita tuotteita syöpäpotilaille Tyksiin. Vapaaehtoisia lukijoita on ollut vaikea löytää, mutta muutamia nimiä on aina ollut listalla. Nyt kun Novellikoukku taas alkoi koronavuosien tauon jälkeen, huomasimme iloksemme, että uusia lukijoita on ilmoittautunut useampia, Suihkonen sanoi.
Kristiina ”Kikka” Laurila toimi tämänkertaisen Novellikoukun lukijana. Hän oli valinnut luettavakseen kaksi novellia, ruotsalaisen August Strindbergin ”Jotta päästäisiin naimisiin” ja italialaisen Alberto Moravian ”Pienokainen”.
-Nämä molemmat novellit vaan sattuivat tulemaan esiin humoristisella kuvauksellaan ja kertomuksillaan menneestä, Laurila kertoi.
Laurila valitsee luettavakseen mieluiten jotain hauskaa, humoristista, kevyesti asiallista ja helppoa kuunneltavaa.
-Suosin mielelläni kirjailijoita, joita ei enää tunneta tai joista ei paljoa tiedetä. Valitsen tarinat, joissa ei ole liikaa vaikeita nimiä tai hankalia juonenkoukeroita, Laurila kuvaili.
Laurila on käsityöihminen, jolla puikot ja langat ovat aina käden ulottuvilla. Hän on kiitollinen Salon kirjastolle Novellikoukku-ryhmän alkamisesta.
-Novellikoukku tarjoaa hupia ja hyötyä, sillä mikäs sen mukavampaa, kuin kutoa vaikka sukkaa ja kuunnella luettua tarinaa. Yleensä olen kuuntelijana, ihan muutaman kerran olen uskaltautunut lukijaksi. Tulin Novellikoukkuun aikoinaan uteliaana katsomaan, mikä tällainen tapahtua ylimalkaan on ja onneksi tulin. Tässä yhdistyy niin moni mukava asia ja tulee mieleen entisajan ompeluseurat tai koulun käsityötunnit, Laurila sanoi.
Seuraavat Novellikoukku-illat ovat 30.3. ja 27.4.
Maritta Määttänen
