Maaliskuinen Sibeliuspuisto on vielä talviasussaan, mutta maan alla kasvit valmistautuvat kukintakauteen.
Kevään ensimmäinen leskenlehtikin on jo ehditty postaamaan sosiaaliseen mediaan.
Kaupunginpuutarhuri Matti Nikander tutkii Salon keskustan Sibeliuspuistoon istutetun pylvästammen silmuja.
-Puu on kestänyt talvea hyvin, Nikander toteaa tyytyväisenä.
Sibeliuspuiston paikalla sijainneella puistoalueella on pitkä historia, jonka todistajina seisoo edelleen noin 60 vuotta vanha lehmusrivistö. Monen työ- tai koulumatka kulkee lehmusten alta. Puut ovat saaneet todistaa puistoalueen muuttuvan leikkipaikasta arvopuistoksi, jonka ympärille on kohonnut niin suojeluskuntatalo, Hermannin kivikoulu kuin Mököisten kaupunginosa tornitaloineen ja Kylmälähteenpuistoineen.
Koko Salon alueella on noin 150 hehtaaria rakennettua puistoa, joissa kaupunkilaiset pääsevät virkistäytymään. Puistoista saa nauttia kohtalaisen vapaasti, kunhan ei riko paikkoja, poimi kukkia tai roskaa.
Puistoihin istutetut kesäkukat tuovat väriä ja piristystä kaupunkimaisemaan.
-Kesäkukkia istutetaan Horninpuistoon ja Sibeliuspuistoon. Lisäksi puistoissa on perennoja, eli ruohovartisia monivuotisia kukkivia koristekasveja. Niitä voi käydä ihailemassa esimerkiksi Kylmälähteen- ja Mököistenpuistossa, joihin on viimeisen 20 vuoden aikana istutettu erilaisia lajeja ja lajikkeita päiväliljoista koristeomenapuihin.
-Salon puistoissa kukkii loppukeväästä orvokkeja ja kesän aikana esimerkiksi ahkeraliisoja, joista kasvaa näyttäviä asetelmia kesän mittaan. Keskustan joenpenkoilla istutetaan urbaaneina klassikkoina intiankannoja, Nikander listaa.
Kukkivien kasvien lisäksi Nikanderin katse siirtyy puiston puustoon. Sibeliuspuiston keskellä kasvava puuvanhus on visakoivun piirteitä omaava rauduskoivu, joen suuntainen puurivistö on tervaleppää ja Simo Heleniuksen Hirviveistoksen takaa pilkottaa kartiojalava.
Puistot muodostavat ekosysteemejä, joissa huomioidaan paitsi kasvupaikka, myös puiston tarina. Sibeliuspuiston perennapenkki kukkii valkoisin ja sinisin värein. Puiston näyttävin monumentti on Seppo Mannisen Vapauden Liekki ja sen innoittamana puistosta löytyy myös kyynelkoivuja.
-Kyynelkoivut heiluvat tuulessa ja ovat kauniita talvellakin, Nikander ihailee.
Viestinviejä tulevaisuuteen
Puistot puineen vaativat usein pitkän aikajänteen, jotta niiden lajisto pääsee kukoistamaan.
-Olen aina tykännyt havainnoida asuinympäristöjä ja sitä, kuinka ihmiset niissä liikkuvat, toimivat ja käyttäytyvät. Minua on aina kiehtonut muutos, joka on maisemassa loputonta. Vuoden kierrossa puuvartiset koristekasvit luovat ympäristöönsä tunnelmaa ja arvokkuutta. Hakeuduin aikoinaan valokuvaajan tutkinnon kautta luonnonvara-alalle. Maisemansuunnittelun opinnot vuosituhannen alussa Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan yksikössä lukitsivat minut kuvainnollisesti viheralalle. Omakotitalomme piha alkaa olla seitsemän vuoden puuhastelun jälkeen melko lailla täynnä monenlaisia koristekasveja, Nikander kertoo ja vinkkaa lempikukakseen rusopäiväliljan.
-Viimeisin syksyllä pihaani istuttamani kasvi on laavapihlaja, mutta eiköhän sinne tänäkin vuonna löydä muutama erikoisuus lisää, Nikander toivoo.
Puistojen suunnittelu ja rakentaminen on työtä, jota tehdään tulevia polvia varten.
-Ajattelen, että me olemme viestinviejiä tulevaisuuteen. Tämä työ ei lopu koskaan ja sitä pitää sinnikkäästi jatkaa. Välillä tulee uutta tilalle.
Puistojen hoito tarkoittaa joskus myös puuston poistamista. Kun vanhan tilalle istutetaan uutta, voidaan huomioida esimerkiksi puiden veden saanti.
-Horninkadun uudet puuntaimet on istutettu parempaan kasvatusalustaan. Aikaisemmin puut kärsivät kuivuudesta, Nikander toteaa.
Tänä vuonna Nikander voisi jo juhlia 20-vuotista työuraansa Salon puisto-osastossa.
-Työn merkeissä se kuluu, Nikander mainitsee vaatimattomasti. Lomaa puutarhuri pitää silti mielellään, erityisesti keväällä, jolloin hän käy laskettelemassa.
-Olen pyrkinyt laskettelemaan aina keväällä. Tykkään olla rinteessä silloin kun on valoisaa aikaa. On hienoa, kun mäessä aistii kevään. Ne ovat myös viimeisiä hetkiä talvessa, lasketellessa on hauskaa ja seuraavaksi onkin jo kevät, Nikander filosofoi.
Jonna Hellberg-Pitkänen
