Hyvien ihmisten juhla.
Näin voisi kuvailla Salon seudun eläinsuojeluyhdistyksen eli SSEY:n avoimien ovien päivää uusissa tiloissa Esterinkatu 13:ssa. Yhdistys toimii täysin vapaaehtoisvoimin ja uusien, isompien tilojen myötä toiminnan laajentuessa tarvitaan myös lisävoimia.
– Edellinen tilamme Helsingintie 12:n sisäpihalla vuokrattiin vuonna 2015, ja se oli hieman vaikeasti lähestyttävissä. Lisäksi tila oli kahdessa kerroksessa eikä siellä ollut sosiaalitiloja, wc puuttui kokonaan. Tässä uudessa paikassa on noin sata neliötä enemmän tilaa ja esimerkiksi koirapaikat kolminkertaistuivat. Kävimme katsomassa tätä uutta tilaa jo pari vuotta sitten, mutta kasvavat kustannukset mietityttivät silloin ja tietysti nytkin. Eläinten auttamismahdollisuuksien kasvaminen meni kuitenkin kaiken edelle.
Sini Vesterinen on SSEY:n puheenjohtaja, jolla itsellään on kolme koiraa, neljä minipossua, kissa ja iguaani sekä nelivarvaskilpikonna.
– Ajatuksenamme on järjestää enemmän yleisötilaisuuksia ja ylläpitää kahviotoimintaa. Lasten ja nuorten kerhotoimintaa ja vaikkapa syntymäpäivätilaisuuksia on suunnitteluasteella. Sunnuntaisin klo 12-14 on aina avoimet ovet ja kahvio avoinna.
Kissat työllistävät eläinsuojeluyhdistystä ylivoimaisesti eniten, ja niitä päätyy yhdistyksen hoiviin noin 150 yksilön vuosivauhdilla. Karanneet koirat päätyvät yleensä takaisin omistajilleen, mutta kissojen perään ei likikään niin usein kysellä ja niitä hylätään paljon.
Kissalan toiminnasta vastaa ja tiloja esittelee Anneli Ilola, jolla itsellään on kissanpentuja rakastava, Romaniasta tuotu rescuekoira.
– Toimin kissojen sijaiskotina, mikä tarkoittaa sitä että kodissamme oleilee ajoittain erityistä tukea vaativia kissoja: tuttipullolla ruokittavia pentuja ja sairaita kissoja; yleensäkin sellaisia jotka vaativat yövalvomista.
Kissalassa on useampia huoneita erilaisia nelijalkaisia asiakkaita varten: on oma huone tiineille tai sairaille, Villilä nimensä mukaisesti sellaisille kissoille joitten käsitteleminen on haasteellista, ja kodinomainen, niin sanottu vapaahuone, jossa on radio, sohva ja kiipeilypuita.
-Vapaahuone on nimetty Ernestiksi ensimmäisen huonetta testaamaan päässeen kissan mukaan. Eläinten kunto voi tänne tullessa olla todella huono ja hoitaminen vaikeaa, mutta hauskojakin tilanteita täällä sattuu. Vapaahuoneessa asusteli jokin aika sitten kolme kissakaverusta, jotka jollain ihmeen tavalla saivat sekä tavallisen oven että ristikko-oven auki, ja tullessani aamulla tänne kaverukset olivat piiloutuneet ympäri huoneistoa. Yhden ehdin paikallistaa ja toimittaa takaisin huoneeseen, mutta sitten piti lähteä töihin ja muut jäivät metsästämään kahta karkulaista, Anneli nauraa.
Avoimien ovien päivää oli saapunut ilostuttamaan myös Dumbo, kreikkalainen rescuekoira Lahnajärvellä asuvan emäntänsä Heli Mäenpään kanssa.
– Dumbolla on lyhyemmät etujalat kuin takajalat, kyseessä on synnynnäinen epämuodostuma ja koiran asento vähän kuin jooga-asana Alaspäin katsova koira. Se eli Kreikassa sairaala-alueella kodittomien koirien laumassa ja jostain syystä muut koirat alkoivat kiusata sitä. Sikäläiset eläinten ystävät pelastivat sen ja niin Dumbo päätyi minun rescuekoirien ”vanhainkotiini”. Minulla on varsin kansainvälinen, yhdeksän yksilön lauma: pari Suomesta ja loput Romaniasta, Kreikasta, Espanjasta ja Venäjältä.
Näin keväällä eläinsuojeluyhdistykselle päätyy myös luonnonvaraisia eläimiä, enimmäkseen siilin, oravan ja jäniksen poikasia.
Ystävällisiltä ja avuliailta ihmisiltä puuttuu usein tietoa eläinten elinolosuhteista, esimerkiksi jäniksen poikaset ovat harvoin hylättyjä eikä niihin kannata koskea.
Elina Koskinen
