Suomusjärveläisellä kotipihalla kuuluu kirjavahöyhenisten kanojen kotkotus.
Neljän lapsen äidille Annika Haraldille ja hänen miehelleen Somkid Sangthonille tämä on ollut koti nyt kuuden vuoden ajan, ja heidän kanssaan siellä asustaa kanojen lisäksi monia muita eläimiä aina ankoista tarhamehiläisiin.
Vuosien aikana perhe on kasvanut kokoa paitsi eläinten myös lasten osalta. Veljessarjan nuorin Sisu on melkein kaksivuotias. Vilskettä arjessa siis riittää, mutta onneksi apua siihen on tarjolla.
Salon seurakunta on ylläpitänyt PikkuHelppi-nimistä palvelua nyt vuoden päivät. Se on maksutonta lastenhoitoa, jota seurakunnan koulutetut lastenohjaajat järjestävät sitä tarvitseville. Annika perheineen on ottanut avun vastaan hyvillä mielin jo monia kertoja.
-Kuulin tästä kahdelta Kiikalassa asuvalta ystävältäni viime syksynä, kun tämä Salon alueen PikkuHelppi perustettiin. Otin heti yhteyttä seurakuntaan. Tosi kivaa tässä on mielestäni myös se, että hoitoapua järjestävä taho ja siellä työtään tekevät ihmiset ovat tuttuja entuudestaan, se on luotettavaa, Annika sanoo.
PikkuHelpin vastaava lastenohjaaja Anne-Maarit Pesola kertoo, että perheet ovat löytäneet palvelun hyvin. Mutta miten PikkuHelppi käytännössä toimii – ja sopiiko se kaikille?
-Yhteydenoton voi tehdä verkon kautta. Voimme tulla hoitamaan lapsia toivotuksi ajaksi aina kolmeen tuntiin saakka, ja avun voi pyytää niin omaan kotiin kuin vaikkapa leikkipuistoon. PikkuHelpin lastenhoitoa on saatavilla neljästi yhden kauden eli syys- tai kevätkauden aikana perhettä kohden. Vähimmäisvaatimuksia avun tarpeeseen ei ole, vaan jokainen pyyntö on yhtä arvokas, halusivat vanhemmat sitten levähtää hetken tai käydä vaikka ystävien kanssa kahvilla.
-Myöskään seurakuntaan kuulumista ei hoitoavun pyytämiseen edellytetä, Anne-Maarit selventää.
PikkuHelppi-palvelu on valtakunnallinen ja seurakunnat toteuttavat sitä kukin tahollaan ja paikoin hieman eri nimellä, mutta periaate lastenhoitoavussa on sama.
Salon seurakunnassa PikkuHelppi ulottuu koko sen nykyiselle alueelle, eli seurakuntaliitoksen myötä nyt myös Marttilaan ja Koskelle. Annikan perheelle palvelu on ollut hyvin toimiva ratkaisu.
-Olen käyttänyt kaikki neljä hoitokertaa kautta kohden ja pitänyt kovasti, hän kehuu.
Tänään Anne-Maarit on tullut Suomusjärvelle yhdessä Susanna Landénin kanssa. Seurakunnan lastenohjaajat työskentelevätkin yleensä pareina.
-Kun uusi perhe ottaa meihin yhteyttä, keskustelemme ensin puhelimitse. Sitten tulemme tutustumiskäynnille. Tästä sitten jatketaan tilanteen mukaan.
Pieni Sisu-poika on toisin sanoen tavannut seurakunnan työntekijät ennenkin. Paikka on hoitoavuksi saapuneelle Anne-Maaritille tuttu, mutta Susanna on paikalla ensimmäistä kertaa ja Sisu pääsee yhteisellä metsäretkellä tutkimaan sieniä. Niistä hän suuresti innostuukin ja alun ujostus unohtuu nopeasti.
Vaikka resursseista johtuen palvelun käyntikertojen määrää ja kestoa on rajoitettu, joustovaraa löytyy. Perheet ja heidän elämäntilanteensa kohdataan yksilöllisesti.
-Joskus lapsiarjessa on haasteita. Me neuvottelemme perheiden kanssa ja tarjoamme lastenhoitoavun ohessa myös keskusteluapua. Tarvittaessa voimme opastaa heitä eteenpäin esimerkiksi raha-asioiden suhteen, sillä meillä on yhteistyötä muun muassa neuvoloiden sekä kaupungin perhetyön kanssa. PikkuHelppi on nimensä mukaisesti pientä arjen apua, Anne-Maarit tiivistää.
-Varsin paljon meillä on ollut nuoria, opiskelevia vanhempia. Pieni tauko lastenhoidosta on tarjonnut heille mahdollisuuden keskittyä hetkeksi opintoihinsa. Toistuvaan, säännöllisen hoitoapuun emme pysty vastaamaan, mutta palaute PikkuHelpistä on ollut hyvää. On ilo voida auttaa, Anne-Maarit sanoo.
Susanna komppaa häntä. Tällä hetkellä PikkuHelppiä ei ole saatavilla kesäaikana, sillä seurakunnan lastenohjaajat ovat pitkälti kiinni muissa töissä, kuten kesäleireillä, mutta Anne-Maarit kertoo heillä olevan toiveita saada pieni määrä PikkuHelppiä järjestymään myös silloin.
-Useimmiten PikkuHelppiä tarvitsevat ovat olleet hyvin kiitollisia. Se tuntuu hienolta, ja tekee tästä työstä meille syvästi merkityksellisen, he sanovat yhteistuumin.
Melissa Koponen
