Salon Teatteri on tarttunut isoon haasteeseen ja tehnyt Mariankadun näyttämölle oman versionsa Victor Hugon suurteoksesta Kurjat (Les Misérables).
Ohjaajalle, näyttelijöille ja koko suurelle tekijäjoukolle heti alkuun suurkiitos.
On hyvä saada muistutus siitä, mitä merkitys lähimmäisenrakkaudella ja tasa-arvolla tai niiden puuttumisella on ihmiselle.
Olen nähnyt 2000-luvulla varmasti suurimman osan Salossa tehdyistä ja esitetyistä näytelmistä ja uskallan siksi sanoa, että Salon teatterissa tehdään tänä syksynä jopa ainutkertaisen iso ja elävä taideteos.
Kurjat-näytelmän puvustus (Taija-Leena Jokilehto) on vaikuttava kokonaisuus, joka vie upean valaistuksen (Timo A. Aalto), onnistuneen lavastuksen (Pirita Lindén) ja musiikin (Jouni Lehtonen) tukemana katsojan kauas 1800-luvun Ranskaan – heikko-osaisen kansan pariin.
Hugon rujo, mutta hetkittäin myös kaunis tarina tallotuista ja oikeudenmukaisuuden ulkopuolelle unohdetuista ihmisistä sattuu, mutta niin saakin. Teatterin tuolissa saa tuntea ja eläytyä turvallisesti ja nauttia samalla aikamoisesta paikallisesta kulttuuriteosta.
Olen ymmärtänyt, että teatterilaisille tarttuminen klassikkoteokseen on aina innostava kokemus. Salon Teatterin Kurjat on vaikuttava kokonaisuus myös siksi, että sitä on tekemässä yhdessä niin suuri joukko teatterin harrastajia ja ammattilaisia.
Ohjaaja Johanna Parkkiselle iso kiitos paitsi valtavasta työmäärästä myös ja ennen kaikkea vaikuttavasta lopputuloksesta. Katsojalle teatterikokemus ei ole ehkä helpoin, mutta sitä tuskin kukaan odottaakaan. Kuolema ei ole aina kaunis.
Kun lavalla nähdään reilun kolmen tunnin aikana lähes kolmekymmentä näyttelijää, tasa-arvoa ei tässäkään tekstissä voi tavoitella. Onneksi kaikkea ei tarvitse yrittää sanoa, jokainen näkee ja tuntee esityksen omalla tavallaan.
Yhden roolihahmo on aidosti pyhä ja hyvä kuten Kauko Kuparisen Piispa Bienvenu.
Jyrki Nurmi on reilusti oikeudenmukainen poliisi Javert. Sara Dahlberg tekee vahvasti tulkiten raastavan ja lohduttoman Fantinen roolin ja Cosettea lapsena esittävä Eedla Höglund tuo tulkinnallaan tuulahduksen aidosta luottamuksesta aikuisen hyvyyteen.
Yhtä vahvoja ovat Ukko ja Akka Thénardierin kyyniset roolihahmot sisäistäneet Otso Lapila ja Satu Lehtinen, kuin pahuudessaan humalaisina nuorina ja toisaalta vapaustaistelijoina osin yhdessä ja erikseen lavan vallanneet Jerry Sarlin, Mikko Alm, Eemil Korpelainen ja Kris Mäki.
Salon teatterin Kurjista ei yksi tai viisi tee kokonaisuutta, siihen tarvitaan kaikki 27 näyttelijää ja saman verran muita teatterin tekijöitä.
Victor Hugon kirjoittama teksti kertoo entisen rangaistusvangin Jean Valjean tarinan siitä, kuinka ihmisen ratkaisut – oikeat ja väärät – vaikuttavat kauan ja moneen.
Iän myötä karismaansa kasvattava Arto Lindholm tulkitsee elämänsä käännekohdissa omantuntonsa kanssa painivan Valjeanin ristiriitojen täyttämää elämää voimakkaasti mutta taitavasti turhaan alleviivaamatta.
Victor Hugon tekstissä on pahuutta ja epätoivoa, mutta myös uskoa, toivoa ja rakkautta.
Sitä kaikkea löytyy myös Salon Teatterin koskettavasta kokonaisuudesta.
Pekka Mäenpää
Kurjat – Les Misérables
Alkuperäisteos: Victor Hugo
Suomennos: Eino Voionmaa ja Vihtori Lehtonen
Dramatisointi: Minna-Stiina Saaristo-Vellinki
Ohjaus: Johanna Parkkinen
Sävellys, äänisuunnittelu, muusikko: Jouni Lehtonen
Valo- ja videosuunnittelu:
Timo A. Aalto
Lavastussuunnittelu, tarpeisto: Pirita Lindén
Lavastuksen rakennus:
Harri Mölsä, Pirita Lindén, Marcus Lindén, Amos Lindén
Pukusuunnittelu, tarpeisto: Taija-Leena Jokilehto
Naamioinnin suunnittelu:
Aki-Matti Kallio
Kuvat:
Mika Nurmi photography
Graafinen suunnittelu:
Marcus Lindén
Ääni- ja valoajot:
Matias Kuisma, Arska Halme
Tuotanto: Mia Kuisma
Myynti ja markkinointi:
Miia Raivikko-Alhoranta
Somesisällön tuottaja:
Kris Mäki
Ohjaajan assistentti:
John Uotila
Kuiskaajat: Veera Kärpijoki, Venni Nikula, Pia Poikonen
Rooleissa:
Jean Valjean – Arto Lindholm
Javert – Jyrki Nurmi
Fantine – Sara Dahlberg
Cosette lapsena –
Eedla Höglund
Cosette – Martta Entonen
Marius, kaupunkilainen, humalainen – Tomas Armanto
Herra Gillenormand, vanginvartija – Mikko Polojärvi
Nti Gillenormand, ilotyttö, tehdastyöläinen – Claudia Sakkara
Akka Thénardier –
Satu Lehtinen
Ukko Thénardier – Otso Lapila
Éponine lapsena –
Maija Härkönen
Éponine, kaupunkilainen –
Selina Pietilä
Gavroche 4 v. – Aatos Höglund
Gavroche, Marius 13 v. –
Mikael Setälä
Piispa Bienvenu, kauppias, kaupunkilainen – Kauko Kuparinen
Nti Babtistine, vuokranantaja, nunna, Piika Matelote, häävieras – Anne Sarlin-Rauhala
Enjolras – Kris Mäki
Grantaire, Felix Tholomyes, humalainen, kaupunkilainen – Jerry Sarlin
Courfeyrac, Blachevelle, humalainen, kaupunkilainen –
Mikko Alm
Katupoika – Eemil Korpelainen
Herra Fauchelevent, kaupunkilainen, roisto – Mika Virtanen
Santarmi, sihteeri –
Mikis Jaakkola
Rva Victurnien, Akka Hucheloup, nunna, kauppias, kaupunkilainen – Minna Lumiaho
Äiti Innocente, kaupunkilainen, tehdastyöläinen, velkoja, nunna – Pirjo Niinivirta
Kerjäläinen, Eukko Gorbeau, tehdastyöläinen, velkoja, kaupunkilainen, häävieras –
Sari Koskela
Sisar Simplice, portto –
Sonja Leino
Kreivi Dámendre, kievarinpitäjä, kaupunkilainen, Montparnasse, matkamies –
Timo Mäenpää
Favourite, nunnakokelas, tehdastyöläinen, kaupunkilainen – Viola Nyyssönen
