Pekka Mäenpää
Salossa peruskoulun ja lukion käynyt Emily Pan väittelee tällä viikolla Turun yliopistossa sydänkirurgiasta.
– Väitöskirjani tarkastelee nousevan aortan kirurgian tuloksia, uusintaoperaatioiden tarvetta sekä jo sydänpysähdyksen saaneiden potilaiden ennusteita, Emily kertoo.
Salolaiset tuntevat Emilyn paremmin nimellä Xiaoqi. Emily-nimen hän otti toiseksi etunimekseen aloitettuaan lääketieteen opinnot Turussa.
Koulunkäynnistä aina pitänyt tuleva tohtori kertoo kiinnostuneensa lääketieteellisestä lukion aikana, sillä luonnontieteet olivat hänen lempiaineitaan.
– Olin niissä hyvä ja halusin hyödyntää niitä. Lisäksi halusin ihmisläheistä, soveltavaa, monipuolista ja haastavaa työtä. Mikä olisi osuvampaa kuin lääkärin työ, Emily naurahtaa.
Yhdeksänvuotiaana Kiinasta Suomeen ja Saloon muuttanut Emily sai ensimmäiset kaverit uudessa kotimaassaan Alhaisten koulussa.
-Isäni muutti Saloon kaksikymmentä vuotta sitten vuonna 1999 ravintolatyön perässä. Parin vuoden kuluttua minä ja äitini tulimme myös Suomeen ja vanhempani päättivät ryhtyä yrittäjiksi ravintola-alalle.
Muutto yli 5 miljoonan asukkaan kaupungista reiluun 20 000 asukkaan silloiseen Saloon ennen kuntaliitosta oli iso askel. Perhe hämmästeli loputtomien puiden määrää ja hiljaisia katuja, oli kellonaika mikä tahansa. Alku ei ollut ihan helppoa uuden kielen ja kulttuurin kanssa.
– Vuoden kieliluokan jälkeen menin Alhaisten kouluun neljännelle luokalle ja muistan edelleen, kun itkin koulujen jälkeen sitä, etten ymmärtänyt mitään, mitä opettaja tai luokkakaverit puhuivat. Pienenä lapsena sopeutuminen kävi kuitenkin hyvin nopeasti.
– Olen aina ollut innokas oppimaan ja Kiinassa saatu pohjakasvatus oli kieltämättä suuri apu, kun piti kurinalaisesti päntätä kaikki 15 sijamuotoa kaikkineen poikkeuksineen. Minut otettiin avosylin vastaan luokassa ja sainkin nopeasti kavereita, jotka tutustuttivat minut yhä paremmin suomalaiseen kulttuuriin. Opettajani Jukka-Pekka Alanko piti minulle tukiopetuksia ja kielitaitoni koheni nopeasti ja pärjäsin hyvin koulussa, Emily muistelee.
Askel Alhaisen koulun kieliluokalta perjantaiseen väitöstilaisuuteen on pitkä ja vaatinut paitsi lahjakkuutta myös lujasti työtä. Väitöskirja on syntynyt muun opiskelun ja lääkärityön ohessa.
– Lääkiksen opiskelujen aikana olen vuosi vuodelta vakuuttuneempi siitä, että tämä on juuri se mitä haluan tehdä. Työ on vielä monipuolisempaa mitä olen osannut kuvitella, hyvin konkreettista ja usein saan melko välitöntä palautetta. On etuoikeutettua saada auttaa ihmisiä ja saada sellaista luottamusta. Oppimista on niin valtavasti, mutta onneksi kaikkea ei tarvitse, eikä voikaan tietää.
Hän kiittelee kollegoitaan, sillä apua ja tukea on aina saatavilla.
– Lähitulevaisuuden teen terveyskeskustyötä ja ensi vuodesta lähtien olisi tiedossa kaksivuotinen postdoc -tutkimustyö Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa. Sen jälkeen on edessä erikoistuminen kirurgialle. Haaveena tulevaisuudessa olisi oma perhe ja paljon ystäviä lähelläni. Toivon pystyväni etenemään urallani unohtamatta nauttia elämästä.
Emily kertoo haluavansa tehdä työtä paikassa, jossa on hyvä yhteishenki, niin että myös yön raskaina tunteina tietää, ettei ole yksin.
– Näillä näkymin erikoistun kirurgiaan. Toivon saavani tehdä toimenpiteitä, mutta ymmärtäväni silti potilaita kokonaisvaltaisesti. Ennen kaikkea toivon, että minulla säilyy intohimo työhöni, mitä tahansa teenkin.
Emilyn perheeseen kuuluu isä ja äiti sekä 10-vuotias pikkuveli, Luka. Vanhemmat ovat yrittäjiä ja heillä on tällä hetkellä ravintola Huangshan Halikossa. Pikkuveli halusi Alhaisten kouluun isosiskonsa tavoin.
Matkustamisesta pitävä Emily kertoo palanneensa alkuvuodesta kolmen kuukauden mittaiselta reppureissulta. Takana on myös samanmittainen työpätkä Tyksin yhteispäivystyksen akuuttilääkärinä.
Tuleva erikoistumispaikka on todennäköisesti Jyväskylässä; heti Harvardin jälkeen.
