Tätä kirjoittaessani juhlitaan saamelaisten kansallispäivää. Saamelaisten tiedetään asuneen vielä 1500-luvulla eteläisessäkin Suomessa, mistä asiakirjamerkintöjen lisäksi kertovat myös lukuisat Lapin-alkuiset paikannimet. Aivan erityisesti siitä todistavat alkuperältään saamelaiset nimet. Kansallispäivän kunniaksi nostankin esiin yhden Salon alueen todennäköisistä saamelaisnimistä, Suomusjärven.
Suomusjärven entisen kunnan nimi perustuu järvennimeen Suomusjärvi. Keskustaajama on nykyisin vanhan ykköstien varressa Kitulan kylässä Aneriojärven koillispuolella, mutta vanha keskus on ollut siitä reilut neljä kilometriä kaakkoon pienen Suomusjärven rannalla. Siellä on edelleen Suomusjärven kirkko ja kirkonkylä. Suomusjärvenjoki eli Ihamonjoki laskee Suomusjärvestä Enäjärven Ihamonlahteen aivan Lohjan vastaisen pitäjänrajan tuntumassa.
Kaikkein varhaisin keskus on ollut Laidikkeen kylässä, jossa oli kirkko jo 1630-luvulla. Tarinan mukaan kirkon rakennutti Laidikkeen Jusalan talon tarmokas tytär Ursula. Vanhimman kirkonpaikan mukaan myös kappeliseurakunta on merkitty ainakin 1690-luvulla kirjoihin nimellä Laidicka Cappel. Kylänä Suomusjärvi mainitaan jo vuonna 1532. Ensimmäisessä maakirjassa vuonna 1540 nimi on kirjoitettu asussa Somusierffui.
Suomusjärven alueelta tunnetaan kivikautisia löytöjä niin paljon, että kunta on saanut antaa nimen eräälle kivikauden jaksolle: aikaa 8000–5000 eaa. kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi. Ihan kivikautinen järven nimi ei sentään taida olla, sillä alue autioitui viimeistään pronssikaudella.
Nimiarkiston kokoelmiin on tallennettu selitys, että Suomusjärven nimi tulisi järven suomullisuudesta eli siitä, ettei järven pinta ole koskaan tyyni. Se on aika tyypillinen ns. kansanetymologia, äänteelliseen samankaltaisuuteen perustuva ja usein humoristinen selitys. Samaan kategoriaan tuntuvat kuuluvan kaksi kirjallisuudessakin esitettyä selitystä. Nimen on arveltu tarkoittavan ’suomalaisten järveä’ eli se olisi saanut nimensä varsinaissuomalaisten eränkävijöiden mukaan erotukseksi alueella aiemmin metsästäneistä hämäläisistä. Kolmannen selityksen mukaan järvennimeen sisältyy kaloihin ja siten ehkä järven kalaisuuteen viittaava sana suomus.
Samaa selitystä on tarjottu myös kainuulaisen Suomussalmen nimelle. Jostain kaukaa tulleet erämiehet olisivat kalastaneet salmella niin, että saalissiikojen suomuista olisi kertynyt rannalle suoranaiset ”isot tunkiot”.
Suomus- ja Suomu-nimien levikki on hyvin pohjoinen. Kemijärven Räisälän Suomutunturin ympäristössä on Suomukangas, Suomulahti ja Suomujoki. Sallan puolella on Suomujärvi, jonka lasku-uoma Suomunoja laskee Suomujärvestä Portinjoen kautta Kemijärven Suomujokeen. Saariselällä Sodankylän Suomujoki ~ Suomusjoki on lähes viidenkymmenen kilometrin pituinen joki, jonka ylälatvoilla on Suomunlatva, keskijuoksulla vanhan kolttakylän paikka ja Suomujärvet sekä lähellä joen lasku-uomaa Suomuniemivaarat, Suomunköngäs ja Suomunsuu.
Kalansuomut tärkeiden vesistönimien nimeämisperusteina tuntuvat kummallisilta. Miksi pelkät suomut antaisivat nimen kokonaiselle järvelle, kymmenien kilometrien pituiselle joelle tai järven rannalla kohoavalle tunturille? Eihän suomu ole kalassa olennaista eivätkä ne perattuinakaan näy kauan maisemassa.
Suomus-alkuisia paikannimiä on kuitenkin niin vähän, että nimien alkuperää on vaikea päätellä maastonmuotojen tai muiden ominaisuuksien mukaan. Kaikki Suomen vanhat Suomus- ja Suomu-nimet viittaavat kuitenkin vesistöihin, järviin tai jokiin, tai vesistön rannoilla sijaitseviin kohteisiin.
Pohjoisen lisäksi Suomus-nimiä on varsinkin itäisessä Suomessa. Kuopion entisen maalaiskunnan ja Siilinjärven rajalla sijaitseva Suomuslahti eli Saamaislahti on Nimiarkiston keruutallenteen mukaan vanha kalamajan paikka Kallaveden rannalla. Siilinjärvellä on runsaasti saamelaisperäistä nimistöä. Itse kunnan nimi Siilinjärvi viittaa saamelaisten talvikylää tarkoittavaan sanaan siida, tosin hämäläistyneessä asussa. Saamelaisten talvikylä näkynee myös Suomusjärven ja Lohjan rajalla olevan Siitoonjärven ja sen itäpäässä oleva Siitoon suon sekä sinne laskevan Siitoonojan nimissä. Lähellä on myös Lohjan Nummen Siitoonmäki.
Puumalan Sepänkylän ja Vesiniemen kylien rajalla, Oritsalon itäpuolella on Saimaan Suomuslahti ja Suomussalmi. Lieksan ja Ilomantsin rajalla on Suomunjärvi, siitä Koitereeseen laskeva Suomunjoki ja Patvinsuon kansallispuiston keskellä suosaareke Suomunsaari. Kuusamon kirkonkylän Suomupuro laskee Suomusuosta Salkolampeen.
Saamelainen nimistöntutkija Samuli Aikio on tulkinnut Sodankylän Sompion Suomu- ja Suomus-alkuiset paikannimet mahdollisesti sompionsaamelaisiksi nimiksi tai alkuperältään tunnistamattomiksi. Myös Kemijärven Suomutunturin, Suomukankaan, Suomulahden ja Suomujoen sekä Sallan Suomujärven nimiä on esitetty saamelaisperäisiksi mutta alkuperältään epäselviksi. Sallan Suomujärven rannalla on vanha seitakivi.
Kun Suomusjärven ja varsinkin Suomusjärvenjoen lähistöllä on Siitoon lisäksi muutakin erittäin vanhaa nimistöä, kuten Enäjärvi, olen itse taipuvainen uskomaan, että Suomusjärven nimi kuuluisi pohjoisten Suomus-nimien kanssa samaan ryhmään. Sen taustalla olisi siten saamelaisperäinen mutta merkitykseltään hämärän peittoon jäävä sana. Vanha nimiasu voisi olla lähellä teoreettista inarinsaamenkielistä asua Čuopmušjávri.
Saamelaistaustalle esitän lisäargumenttina läheisen Aneriojärven nimen. Se kun muistuttaa äänteellisesti erittäin paljon pohjoisen Suomen kiehtovinta paikkaa ja nimeä, Inarin Anárjávria eli Aanaarjävriä, ehkä ikuisesti tulkitsemattomaksi jäävää saamelaisten pyhää Inarijärveä. Vielä jää nimen alkuperä hämärään, mutta jospa jonain päivänä tärppäisi.
Johanna Halonen
Kirjoittaja on suomen kielen opettaja ja nimistöntutkija
”Salosta nimittäin” avaa ikkunoita historiaan salolaisten paikannimien kautta. Mitä paikannimet kertovat nykyisen Salon alueen historiasta, ihmisistä ja kerroksellisesta menneisyydestä? Pitkän linjan paikannimistön tutkijan ja suomen kielen opettajan Johanna Halosen juuret ja tutkimustyö ovat viime vuosina nivoutuneet tiiviisti Saloon ja erityisesti Halikon ja Kuusjoen seuduille.
