Jo taannoinen laulaja-lauluntekijä Pauli Matti Juhani Leskinen teki itäsuomalaisen Juankosken nimeä tunnetuksi laulullaan Juankoski, here I come. Sitä ennen se oli tunnettu pääasiassa Tahkon laskettelukeskuksesta sekä Pisan vuorella olevasta näkötornista ja rajamerkistä, joka liittyy vuonna 1323 solmittuun Täyssinän rauhaan. Juankosken kunnan historia jäi lyhyeksi, sillä vasta vuonna 1925 perustettu kunta ja myöhempi kaupunki liitettiin Kuopioon vuonna 2017 Säyneisten ja entisen emäpitäjänsä Muuruveden kanssa.
Kuntaliitoksen lisäksi nykyisellä Salolla ja savolaisella Juankoskella on jotain muutakin yhteistä. Nimistöntutkijan kannalta Juankosken merkitys perustuu nimittäin sen nimeen ja siihen kiinteästi liittyvään ruukkihistoriaan, sillä Juankoskelle perustettiin jo vuonna 1746 Suomen ensimmäinen järvimalmimasuuni. Yksi pehmeän järvimalmin kansanomaisista nimityksistä on muuten hölmä, josta juontuu myös pehmeäpäistä tarkoittava sana.
Strömsdalin ruukki eli Juantehdas on ainoa järvimalmiruukki, joka on perustettu jo Ruotsin vallan aikana. Vanha ruukkialue ruukinkartanoineen ja tehtaankirkkoineen on edelleen Vuotjärven ja Akonjärven välisen Juankosken rannalla. Ruukin perustaminen liittyy manttaalikomissaari Brynolf Brunouhun, jonka veljen jälkeläisiä on vaikuttanut myös Salon seudulla.
Mutta nyt loppuu hölmöilu savolaismaisemissa, tullaan takaisin Salon seudulle. Kotuksen Nimiarkiston ja Maanmittauslaitoksen peruskartta-aineiston mukaan Suomessa on yhteensä 51 Juankoskea, Juvankoskea tai Jukakoskea, ja kaksi näistä paikoista liittyy nykyiseen Saloon.
Salon itäisempi Juvankoski on Ruokkijoen eli Juvanojan jyrkkä koski, jonka ylimmäinen putous toimii myös neljän kylän välisenä rajapaikkana. Se on Kiikalan Hirvelän ja Kärkelän, Kuusjoen Kanungin ja Someron Talvisillan rajapiste ja siten entinen kolmen kunnan välinen raja. Kiikalan historian mukaan varhaisin maininta Juvankoskesta on vasta vuodelta 1801, mutta kosken nimenä se mainitaan jo isonjaon kartassa vuonna 1771 asussa Juwa Fors. Nykyisin Juvankoskesta käytetään nimeä Samulinkoski, joka on sen nimenä peruskartassakin.
Kiikalan Juankosken vieressä Juvankoskenkulmalla on ollut myös 1800-luvun alussa perustettu Juvankosken uudistila, jota on kutsuttu myös Juvankosken kartanoksi. Juuri se mainitaan vuonna 1801 henkikirjassa torppana, ja vuonna 1830 sillä itsellään on ollut jo kaksi omaa torppaa.
Perttelin Pöytiössä on Salon toinen Juvankoski, joka nykyisin tunnetaan Salon seurakunnan kesäkodista. Se on merkitty peruskarttaan sekä kulmakuntana että talona. Asutusnimen takana on pitkä koski Pernjoesta Kurkojaan laskevassa joessa. Koski mainitaan jo 1776 kartassa nimellä Jufwankåski. Koskeen rakennettiin 1930-luvulla voimalaitos, joka toimi 1980-luvun alkupuolelle asti. Salolainen kirjailija, murremies ja perinteen tallentaja Etti Joutsen on kirjannut Nimiarkiston kokoelmiin tiedon, että Pöytiön Juvankoskella olisi ollut sitä ennen Muurlan Kosken kartanon myllylaitos ja sen jälkeen J. Lignellin perustama paperitehdas 1820-luvulla, paljon ennen Juvankosken Voimaa.
Suomen Juvan-alkuisiin paikannimiin sisältyy pitkänomaista, loivaa ja kivikkoista koskea tarkoittava sana juka, joka taipuu genetiivissä asussa juvan tai juan. Koskien merkitys Sama sana on siis myös alussa mainitun Juankosken lisäksi toisen itäsuomalaisen kunnan Juvan nimessä, jossa taustalla on Jukajärven nimi. Juvan nimeä on yritetty selittää myös Johannes-nimen itäisillä muodoilla Juva ja Juvani, mutta nimi lienee niin vanha, ettei kristillisellä henkilönnimellä ole perusteita.
Vaikka tunnetuimmat Juvat ovatkin itäisessä Suomessa, Juka- ja Juva-nimet ovat yllättävän lounaisia ja koskista kylien nimiksi muodostuneita. Liedon Tarvasjoen Juva on kylä Paimionjoen kivikkoisen kosken ja vesiputouksen rannalla. Loimaan Juva on rekisterikylä ja kaupunginosa kivikkoisen ja pitkän Hirvikosken rannalla, jossa kosken voimaa on hyödyntänyt Ferrarian naulatehdas. Marttilan Juva on rekisterikylä, Maskun Juva yksinäistalo Maskunjoen rannalla, Mynämäen Juva kylä Laajoen koskipaikan kohdalla ja Pöytyän Juva kylä kivikkoisen Pöylijoen rannalla.
Lietoon nykyisin kuuluvan Tarvasjoen Juvan kautta pääsemme taas Saloon. Juvan kartano oli nimittäin Halikon suurmiehen, Joensuun kartanon kuuluisimman asukin, kreivi Gustaf Mauritz Armfeltin syntymäkoti. Tarvasjoen Juva mainitaan asiakirjoissa jo vuonna 1464, ja se on pitkän historiansa aikana ollut muun muassa Kustaa Vaasan kuninkaankartano, Suomen kenraalikuvernöörin kreivi Pietari Brahen asuinpaikka ja ison reduktion jälkeen armeijan virkatalo, Maskun komppanian ratsumestarin puustelli, mitä kautta sen juontui myös asuinpaikaksi Kustaa Maurin isän, majuri Magnus Wilhelm Armfeltin palkkatilaksi vuonna 1754. Nykyinen rakennus on juuri isä-Maunun rakennuttama. Talo oli välillä museona, mutta nykyisin se on yksityisessä omistuksessa.
Johanna Halonen
Kirjoittaja on suomen kielen opettaja ja asutushistoriallisen kielitieteen tutkija.
Jatkossa Salosta nimittäin -palsta ilmestyy kahden viikon välein. Seuraava on siis viikolla 17.
