Nykyisen Salon alueella on nähtävissä neljä erilaista nimistöllistä vyöhykettä.
Paikannimien perusteella vanhan Uskelan emäpitäjän alue Pertteli ja Kuusjoki mukaan lukien näyttäisi olevan vanhinta yhtäjaksoista asutusta: siellä paikannimissä esiintyy sekä saamelaisperäistä sanastoa että muinaissuomalaista henkilönnimistöä.
Itäinen Salo kuten Kiikala, Kisko ja Suomusjärvi ovat selkeästi hämäläisperäisen nimistön leimaamaa, mahdollisesti erämaita runsaiden hämäläisperäisten metsästykseen liittyvien paikannimien takia.
Perniön ja Särkisalon seuduilla vanhan saamelaisperäisen ja suomalaisen nimistön rinnalle hiipii selkeä ruotsalainen nimivyöhyke.
Vanhan Halikon pitäjän alueen nimistö on ihan omanlaistaan. Kokonaiskuva näyttää ensinnäkin hyvin henkilönnimikantaiselta: pieniä kyliä on paljon ja niiden nimet ovat pääosin isännännimiin perustuvia asutusnimiä. Lisäksi tuo paikannimissä esiintyvä henkilönnimistö on voimakkaan germaanisperäistä kuten Häntälä (< Henrik), Kalkkila (< Gottschalk), Melkkola (< Melchior), Rikala (< Richard).
Tällaisten nimien raja on aika lailla Halikonjoessa. Alueelle on selkeästi tullut joko uutta väestöä tai ainakin uusi nimimuoti. Kolmas selitys voisi olla se, että alueella on ollut runsaasti palkkatiloina olleita yksinäistaloja, joiden nimistössä voisi näkyä vieraskielisten virkamiesten etunimistö.
Pitäjän nimi on ilmeisesti alun perinkin viitannut juuri pitäjään ja seurakuntaan sekä niiden myötä kihlakuntaan, sillä Halikko-nimistä kylää ei ole.
Kirkko on rakennettu Joensuun kartanon maille ilmeisesti vanhalle rautakautiselle yhteismaalle. Vanhin varmasti Halikkoa tarkoittanut, tulipaloilta, sodilta ja kierrätykseltä säilynyt asiakirjamaininta on huhtikuulta 1330. Tuolloin Halikon kirkkoherra Jacobus in Halku oli mukana vahvistamassa perniöläisten Petruksen ja Brynhildin testamenttia.
Tätäkin vanhempia mahdollisia asiakirjamerkintöjä on, mutta niiden yhteys Salon Halikkoon on epävarma.
Vuonna 1313 Pariisin yliopiston luettelossa mainitaan mahdollisesti sama Jaakko nimittäin Jacobus Geraldi de ecclesia Halki ja noin vuonna 1326 Benedictus de Halqu vaimoineen Turun linnan päällikön Mathias Kettilmundinpojan testamentissa.
Vanhan kansanetymologian mukaan Halikon nimi tulee Hallista, muinaissuomalaisesta jumalasta, joka asui korkeilla vuorilla. Nimi Halikko olisi siten kuusikon tai koivikon tapainen sanamuodostelma.
Nimistöntutkimuksen grand old man Viljo Nissilä kirjoittaa, että nimen taustalla on germaanisperäinen miehen nimi Halicke.
Saulo Kepsu taas on esittänyt, että Halikko voisi olla johdos suomen kielen sanasta haluta ja siten omakielinen nimi.
Muun Halikon alueella esiintyvän nimistön perusteella kallistuisin itse germaaniseen selitykseen. Viereinen Rikalan kauppapaikka on ollut kansainvälisten virtausten ja nimimuotienkin keskus, onhan sieltä ollut vilkkaat yhteydet Itämeren alueelle jo rautakaudella. Sitä pidetään jopa legendaarisena Portum tavastorumina, hämäläisten satamana.
Salon Halikko ei ole Suomen ainoa Halikko. Meidän Halikkomme kannalta kiinnostavimmat muut nimet ovat Uudenkaupungin Kalannin Harikkalan Halikonvainio ja Halikonmäki aivan Kalannin keskiaikaisen kirkon ja pappilan vieressä, Kosken Tl. Halikkolan kylä Hämeen Härkätien varrella sekä Halikko-niminen niitty Patakoskella, Halikonkoski Lohjalla Nummen Jättölässä, Uudenkaupungin Pyhämaan rajapaikka ja luonnonlähde Halikonlähde sekä Halikonlahti ja Halikonselkä Taipalsaaren Pakkalassa vanhoilla hämäläisten erämailla.
Nämä nimet näyttäisivät ajoittuvan rautakauden lopulle tai keskiajan alkupuolelle.
Aulis Ojan mukaan Kosken Tl. kylä Halikkola eli Halikkolainen olisi ollut Halikon vanhoja takamaita ja siten halikkolaisten asuttamaa. Kalannin kirkon viereinen Halikonmäki on ollut vanha juhannuksenviettopaikka.
Sekä Halikon että Kalannin keskiaikaiset harmaakivikirkot on rakennettu suunnilleen 1440-luvulla, mutta seurakuntina ne ovat syntyneet mahdollisesti jo 1200-luvun alussa vielä vanhemman vahvan rautakautisen asutuksen keskuksiksi.
Samaan germaanisperäiseen miehennimeen perustuu mahdollisesti Turun Maarian Halinen, aivan 1220-luvulla piispanistuimen paikaksi tulleen Koroisten vieressä.
Jospa Halikko-nimien yhteyksillä varhaisiin keskiaikaisiin kirkkoihin ja hallinnollisten alueiden nimiin onkin jotain muutakin yhteistä. Laajemman germaanisen nimimuodin sijaan kyseessä voisikin olla yksi ja sama, Ruotsin kautta Halikkoon tullut Halikko-niminen virkamies.
Johanna Halonen
Kirjoittaja on suomen kielen opettaja ja tutkija
”Salosta nimittäin” avaa ikkunoita historiaan salolaisten paikannimien kautta. Mitä paikannimet kertovat nykyisen Salon alueen historiasta, ihmisistä ja kerroksellisesta menneisyydestä? Pitkän linjan paikannimistön tutkijan ja suomen kielen opettajan Johanna Halosen juuret ja tutkimustyö ovat viime vuosina nivoutuneet tiiviisti Saloon ja erityisesti Halikon ja Kuusjoen seuduille.
